Kristiina II Atlantin kierros

05.09. kahdeskymmenestoinen matkapäivä

Oltiin maattu satamassa Lawersoogissa, jossa ei ole oikeastaan mitään paitsi yksi hyvä kalaravintola ja venetarvikeliike, josta ostin uudet kompassilla, korkeusmittarilla ja valolla varustetut merikiikarit edullisesti syksyn ale hintaan, ja kyllä näkee eikä linssit huurru kuten entisissä 30 vanhoissa.
Yhdeltätoista korkean veden aikaan lähdettiin. Edessä oli 20 nm koneajoa vastaiseen kaivetussa rännissä. no sehän sujuu. Sääennusteiden mukaan SW 6 b eli suoraan nenään ja tuulen piti keventyä ip. selvästi.
Aalto merellä oli ennusteessa korkeaa 4-5 m/ 10 s välein. pitkään jatkuneen länsimyräkän seurauksena. Aallon korkeus ja väli kuvaavat hyvin merenkäynnin luonnetta, kunhan on pari kertaa testannut tositilanteessa. Paperilla ne eivät avaudu todellisuutta vastaaviksi.
Merelle johtavaa ränniä mennessä avasimme rullafokan ja totesimme sen vetävän hyvin vaikka iso oli paketissa. Ns. portaalla tultaessa oli suunta taas jälleen vastainen ja fokka rullattiin sisään.
Koneella mentiin rauhallista vauhtia täysin vastaiseen aaltoon, koska odotettavissa oli melkoinen vesiryöppy kynnyksellä.
Kynnys on kohta, jossa syvyys laskee ja tullaan kapeaan kulkukelpoiseen väylään mereltä päin, jossa aallot kuohuvat kuin hyvin matalassa hiekka- tai mutavallissa.
Määrämpäänä oli Vlielandin saaren itäpäässä oleva marina, matkaa n. 35 nm.
Kynnyksellä meinasi tulla pupu pöksyyn, kun yht´äkkiä 4m vesiseinä vastassa. Tuli mieleen elokuvan ” Myrsky” trikki kalastusaluksen kamppaillessa hirvittävissä aalloissa Pohjoisatlantilla.
Panin vähän kaasua lisää ja mietin, että entäs jos vene alkaa liukua takaperin. En muuta ehtinyt, kun valkoinen metrin korkuinen harja pyyhkäisi veneen kannen ja kaiken muun yli. Sitten Kristiina II niiasi kauniisti aaltoa alas. Tämä tapahtuma toistui vielä kolme kertaa. Aallon harjalta tähystin seuraavaa lateraalipoijuparia, jonka jälkeen ränni päättyi ja vesi syveni. Jonkun aikaa vielä ponnisteltiin hankalissa ristiaalloissa ennen kuin päästiin selville vesille ja ottamaan oikeaa suuntaa.
Ensin avasimme rullafokan ja kryssimme sillä. Vene kulki odottamattoman hyvin. Tuulimittari paukutteli 12 -14 m/s ja puuskissa yli 16 m/s. Aaltoja piti kierrellä koko ajan, koska niitä tuli lähes joka suunnasta, paitsi takaa. Isot aallot tuli paran halsilla melkoisen vastaan ja pienet alle 2 m yllättäen isojen takaa jyrkkinä täysin vastaan. Siinä paukkui veneen runko ja kipparin hermo samaan tahtiin. Toinen halssi vei länteen ja toinen etelään. Vuorovesi vei sille välille ja muokkasi aaltoja ja maininkeja kummallisiksi pyramiideiksi. Koska vene kulki hyvin eikä ongelmia näyttänyt olevan päätin nostaa ison pohjaan reivattuna. Saadaan lisää balanssia veneeseen ja poweria etenemiseen.
Matka eteni mukavasti , paitsi että veneen heittelyn vuoksi piti koko ajan pitää jostain kiinni ja varoja iskeytymistä johonkin kulmaan sisätiloissa, vaikka tuuli ei heikentynytkään
Illan alkaessa hämärtyä, totesimme, ettei meillä ollut mitään mahdollisuutta päästä suunniteltuun määränpäähän valoisan aikana, joten jatketaan yön yli ja mennään rantaa valoisan aikana.
Vene oli välillä melkoisen kyljellään ja suunnittelin fokan rullaamista jonkun verran sisään, ellei keli ala keventyä. Ennen pimeää tehtiin muutama venda ja pysyteltiin yli 20 m syvyydessä, jossa aallokko oli hieman tasaisempaa.
Klo 22.00 tarkistin sijainnin ja totesin Hannulle, että kohta otetaan venda ja tikin jälkeen voidaan ajella loppuöy styran halssilla kohti Den Helderiä Texelin saaren länsipään takana.
Jonkun Ajan kuluttua tehtiin venda. Vettä lensi silloin tällöin yli minkä vuoksi luukun yläosa oli vedetty kiinni. Venda tehtiin vähän klo 22.00 jälkeen. Hannu veivasi fokkaa sisään ja yritin katsoa, missä vaiheessa purje on tarpeeksi sisään skuutattu. Sitten paukahti. Nostin katseeni eteenpäin Spreyhoodin yli ja totesin maston kadonneen. Se oli sekunnin murto-osa. Koko takila oli meressä. Konttasin turvaköysi elämänlankaan kiinnitettynä mastonjalan kohtaan ja totesin, että masto makasi vedessä partaan varassa noin 1,5 m kannen päällä, koska nostimet estivät sen liukumista veteen. Vene oli kylki aaltoihin ja masto purjeineen pumppasi ylös alas. Pyysin Hannua löysäämään ison ja fokan nostimia, jotta saisin purjeet vedettyä veneeseen. Koko ajan piti varoa, ettei jää puristukseen
pumppaavan maston tyven alle. Sidoin vielä mastoa st- fokan kiskon jalkaan rauhoittaakseni ylös alas liikettä. Purjeita en saanut sisään kuin hiukan isoa.
Konttasin takaisin sitlooraan ja otin kannettavan VHF puhelimen. Joku suuri laiva meni lähellä olevalla väylällä. Ilmoitin hätäsanoman, mutta vastausta ei kuulunut. Sanoin Hannulle, että ota vara-antenni ja kytke se, niin voit yrittää kutsua apua. Tilanne oli kriittinen, jos masto putoaa veteen siten, että osa köysistä tai vaijereista on kiinni, se jää roikkumaan veneen viereen vedessä ja voi iskeytyä rungosta sisään. En vielä siinä vaiheessa tiennyt, että masto oli katkennut saalinkien kohdalta.
Tilanne oli edellä kuvattu oli avun tarve välttämätöntä. Kahteen mieheen emme saisi mastoa ylös mitenkään emmekä irti turvallisesti.
Vaurioista totesin heti, että puomi hakkaa sprayhoodia. Sain sen irti katkaisemalla reiviköydet ja kikkitaljan, kikki oli murtunut poikki. Irroitin ison skuuttikulman puomista ja yritin vielä vetää sitä sisään, mutta ei tullut kuin kaksi metriä. Sama lopputulos fokkaa kiskoessa.
Saimme may dayhin vastauksen pelastuskeskuksesta ja ilmoitimme tilanteen. Apua luvattiin lähettää ja se saapui paikalle n, 45 min kuluttua. Katkaisin nostimia, mutta jätin joitakin köysi kiinni, jotta masto ei karkaa kokonaan veteen. Lisäksi oli mielessä, että se saataisiin pelastetuksi kun kalustoa ja miehiä tulee paikalle.
Pelastuspaattien saapuassa , yksi iso ripin näköinen noin 3-4 m korkealla ajohytillöä varustettu ja toinen pienempi. Isot valonheittimet molemmissa. Tilannearvion jälkeen Kristiina II pantiin hinaukseen isomman eli Hurricanen perään. Sitten apuvoimat ensin yksi pelastaa isojen katkaisupihtien kanssa, jolloin katsottiin vielä mastoa ennen kaikkien vaijereiden ja muiden irrottamista. Olin yrittänyt selvittää, että voitaisiinko masto ottaa Kristiinaan tai heidän veneisiinsä. Ei kuulemme ollut tässä kelissä 4 m aaltojen korkeus ja kova tuuli, mahdollista. Vasta tällöin havaitsin, että masto oli poikki.
Toinen pelastaja tuli veneeseemme. Sehän käy niin, että pelastusalus ajaa tuulen alle ja puskeen kylkeen, jolloin pelastaja loikkaa sisään. Koska aallot eivät ole kahden veneen levyisiä, operaatiossa ollaan välillä alhaalla ja väliin ylhäällä. Siirtyjän on ajoitettava loikka juuri oikea-aikaiseksi.
Toisen pelastajan vielä suuremmilla pihdeillä pantiin loput vaijerit ja köydet poikki. Ehdotin hinaajalle, että voisin ajaa omalla koneella heidän perässään satamaan. Sanoivat, että on turvallisempaa ylittää kynnys hinauksessa, koska vesi on aika alhaalla. Niin lähdettiin menemään kohti rantaa. Itselleni olli välillä epäselvää, minne mennään, koska kohde vaihtui joitakin kertoja.
Matkalla selvisi, että toinen pelastaja oli vapaaehtoisen meripelastuksen miehiä kuten heidän aluksensa. Hinaaja oli joku muu pelastusorganisaatio. Mikä se selvisi vasta rannassa, siis Tersellingenin saaressa sunnuntaiaamuna klo 08.10 jälkeen, kun alettiin tehdä papereita tapahtumista.
Jälkeenpäin ajatellen muita vaihtoehtoja ei ollut, koska tilanne oli hyvin kriittinen. Olisin tietysti saanut vantit rautasahoilla poikki, mutta vaikeus oli siinä, ettei masto jää veneeseen kiinni ja putoaa kunnolla mereen.
Lisäksi tilanteessa oli erittäin suuri tapaturman vaara maston pumpatessa ylös alas.
Hinauksessa irtosi toinen keulaknaapi, keulavalo ja keulakaide vääntyi hinausköyden kiskaistessa voimakkaasti venettämme.
Rantaan saavuimme Hurricanen hinauksessa sunnuntaiaamuna klo 08.10 jonka jälkeen menin tekemään hinaajan kipparin kanssa papereita hänen toimistoonsa. Auttavasti ymmärsin englanninkielisistä papereista ja kipparin puheista, että pelastusyhtiö tulee vaatimaan palkkion hinauksesta ja muusta ja että vene on oikeastaan panttina siihen asti kun palkkion saanti on varmistettu. Kaveri ilmoitti tietävänsä hyvän telakan Harlingenissa, jolle soittikin. Voivat ottaa veneemme sinne korjattavaksi.
Sitten oli vuorossa vakuutusasiat, meni viikko ennen kuin korjauslupa tuli. Telakalla ei kuulemma voinut aloittaa korjausta sitä ennen.
Uuden maston toimitusaika oli seuraava ongelma. Niitä ei ole varastossa valmiina.
Korjausoperaatio kesti loppujen lopuksi 6 viikkoa ja risat ja lopuksi vielä yksi viikonloppu odottelemassa edelleen pidätettynä siihen asti kun telakan saatavien suoritus on varmistunut.
Loppujen lopuksi ja kipparin sekä gastin ollessa hermoromahduksen partaalla kaikki asiat oli saatu kuntoon ja lupa lähteä selvä. Tällöin elettiin 19. päivää lokakuuta. Olin ehtinyt olla lähes kaksi viikkoa telakalla kotoa palattuani. Ehkä olisi lähdetty muutenkin ja katsottu kuinka käy. Tuleeko vesipoliisi kuten telakalla oli uhattu. Olin maksanut vakuutusyhtiön minulla laskeman omavastuuosuuden telakalle ja loppuosa telakan saatavaa oli vakuutusyhtiöltä. Venettä en ollut missään vaiheessa pantannut telakalle eikä siitä ollut telakan kanssa ollut mitään puhetta.
Jachtwerf Atlantic telakan tirehtööri muutteli puheitaan aina tilanteen mukaan heille sopiviksi.
Milloin korjaussopimukseen tarvittiin vakuutusyhtiön lupa milloin maksaja sopimusosapuoli olin vain minä.
Loppujen lopuksi haveri episodin lopputulos oli se, että vene tuli korjattu hyvin, toivottavasti myös hieman paremmaksi kuin aikaisemmin. Rahaa paloi, mutta Pohjola hoiti korvausasiat sopimuksen mukaisesti, vaikka kippari ja gasti meinasivat välillä hermostua asioiden kestämiseen.
Merelle uudelleen lähtemisen ajatteleminen oli sekin uusi kokemus. Ensinkin kaikki lähtöön liittyvä piti tavallaan järjestää mielessään uudelleen. Matkan odottamaton keskeytyminen oli nollannut edellisen lähdön. Uutta jännitystä toi tapahtunut haveri. Kestääkö vene varmasti matkan rasituksia.

19.10.2009 23. matkapäivä

Kuuden viikon telakalla oloa ei ole luettu matkapäiviksi.
Aamulla ryhdyin järjestelemään korjauslaskun maksua telakalle.
Asiat Pohjolan kanssa selvisivät tällä kertaa taas nopeasti ja vaivattomasti. Siitä kiitos Seppo Alangolle.
Telakan konttorissa meni yllättäen tunti kun johtaja ” to morrow ” joksi Hannu hänet risti, kirjoitteli papereita siitä, että olin hyväksynyt työn ja vastaanottanet sen. Mitään yhteistä tarkastusta ei tietenkään pidetty. Mutta olin seurannut paikan päällä tärkeimmät työt , mm. maston kokoamisen ja rikaamisen, jonka suoritti paikallinen mastomestari 20 v kokemuksella. Työn jälki ja tehokkuus sekä asiakkaan huomioon ottaminen olivat kiitettävää tasoa. Ilmeisesti Selden juuri sen vuoksi käyttikin häntä.
Klo 11.45 päästiin telakan sillasta ulos.
Eräänlaista painetta lähtöön aiheutti vuorovesi-ilmiön mukanaan tuoma väyläsyvyyden muuttuminen. Suunnittelemallani reitillä oli vajaa kaksi mailia, jonka syvyyttä ei oltu merkitty mihinkään käytössämme olevista väineistä. Kaksi merikorttia, ja toinen niistä Tersellingenin saarelta ostettu 2009 päivättyine korjauksineen Inselmerin alueesta eli tulevalta reitiltämme Haarlingenista Den Helderiin 34 nm. Syvyysmerkinnät puuttuivat myös Simradin plotterikartasta.
Vanhassa Tsunaksen karttaohjelmassa oli syvyysmerkintä 2 m, mutta ohjelma on yli 10 vanha, joten uskokoon ken haluaa.
Kanava-alueelta poistuttaessa, joudutaan menemään sulun kautta meren pinnan tasossa olevalle ulkosatama-alueelle ja sieltä suoraan merelle. Liikennettä oli sen verran, että sulusta tuli sisään kolme purjevenettä ja meidän lisäksemme merelle lähti toinen vene, miehistönään aviopari ikä arviolta yhteensä 140 v. Odotellessamme sulun avautumista kertoivat menevänsä vain Inselmerelle eli eivät Friisien saarten ulkopuolelle.
Kun tulimme ulos satamasta totesin väylän sillä osalla, joka oli matala alue, tulevan kymmenkunta purjevenettä kohti rantaa. Lisäksi telakan väki oli maininnut. että korkealla vedellä on turvallista mennä. Kyseessä on suorin väyläyhteys Texelin satamaan ja Den Helderin satamaan Harlingenista.
Matka sujui täysin vastaiseen tuuleen ja aallokkoon ja myötävirtaan enimmillään 8 kts, pieni pätkä uusi rullagenua auki ja loppu 3 nm vastavirtaan 3 kts nopeudella.
Klo 17.15 olimme perillä Den Helderissä, josta valitsimme lähimmän avonaisen marinan. Tilaa oli ja varustus OK , Sähköä WC ja ei muuta. Polttoainetta olisi ehkä jollain konstilla saanut johonkin aikaan, samoin vettä. Koska kausi oli ohi, ei suihkua ollut, mutta jätteiden keräyspiste oli auki.
Pienvenesatama on merivoimien alueella ja jonkin matkan päässä kaupungin keskustasta satama-alueella, joten tutustuminen jäi väliin. Aamulla on tarkoitus jatkaa matkaa. Sääennuste 6 b kaakon eli maan puolelta ja aallokko kohtuullinen. Päätettiin katsoa aamulla, mikä on tuuli ja millainen aallokko. Vasta-aallokko ja myötävirta on huono yhdistelmä, jos on jyrkkä aallokko, se nousee entisestään erittäin ilkeäksi. Vasta-aallokko ja vastavirta on vieläkin huonompi vaihtoehto. Veneilijät kulkevat pääasiassa myötävirran aikana, jos liikkuvat vain yhden virtajakson eli noin 6 h.

20.10. 24. matkapäivä

Ijmudeniin lähdettiin aamupäivällä 10.36 mielellä, että tullaan takaisin satamaan, jos aallokkko ja tuuli vaikuttavat liian hankalilta. Aamulla oli kuultu VHF:stä kovantuulen varoitus eli SE 6 bf.
ja siis suoraan nenään. Ulkona ei kuitenkaan näyttänyt olevan vaikeaa kryssiä. Muutamalla vendalla tullaan selviämään ja aallokko maatuulesta johtuen kohtuullista. Vettä tietenkin lensi pläsiin silloin tällöin. pieni lintu lasjeeutui sitlooran roiskereunalle ja pomppasi sitten genuan vinssin päälle. Eikä se säikähtänyt, vaikka liikuin pääluukun tuntumassa kurkistaessani ulos Hannun ilmoitettua uudesta vinssivahdista. Otin joitakin kuvia muistoksi toisesta vapaamatkustajasta. Lähempänä rantaa seilasi perässämme vene, joten arvelimme siellä kuitenkin olevan parempi aallokko. Saatiin pientä kilpailun poikasta. Edellemme oli ilmestynyt myös toinen purjevene ulkoa. Tunnistimme veneen unkarilaispurjehtijoiden alukseksi, joka oli tavattu edellisessä satamassa.
Sataman sisään tullessamme saapui myös VOR 70 DELTA LLOYD satamaan.
Saavuimme satamaan 17.15 . Sisään meno oli erittäin selvä ja vapaa paikka löytyi heti. Tähän mennessä suurin satama, jossa on vierailtu. Venettämme tuli vastaan paikallinen kippari, joka kertoi palveluista sesongin ulkopuolella. Hän tarjosi myös kyytiä kylille joko 15 min. sis. kun lähtee sinne tai huomenna ip. 14.00 paikkeilla, senjälkeen ovat tulleet takaisin veneelle. Uskomatonta toimintaa valtavassa venesatamassa. Palvelusta emme enempää nauttineet kuin sähkö. Satamamaksu olisi pitänyt maksaa automaatilla, jonka jälkeen olisi saanut portin avaamiseen ja suihkuun tarvittavan kortin.
Päätimme pysyä veneellä, koska aamulla lähdetään. Lisäksi Cuxhavenissa meinasi käydä ohrasesti, kun WC ei kortilla tahtonut avautua.
Uusi masto ja Loviisan Doylen tekemät cruisingpurjeet toimivat erittäin hienosti. Täydellinen paketti.

21.10. 25. matkapäivä

Scheveningiin lähtö 9.30. Ei kovantuulen varoituksia, tuuli SE pienempi kuin 6 bf eli alle 12 m/s.
Koska sää oli suotuisa, päätimme ohittaa Sheveningenin, siis jo klo 13.15 ja jatkaa Bolougneen yön yli. Europort Rotterdamin edustalla ohitettiin 15.00. To 22.10. klo 24.05 ohitettiin Oostende ja 07.30 Dunkerque. Calais sivuutettiin klo 10.05. Tuuli oli SE 5 m/s ja seilit vetivät erittäin mukavasti.
22.10. klo 16.00 saavuttiin Bolougne Sur Mer nimiseen kaupunkiin. Matkaa oli tehty lokin mukaan 181 NM. VHF:llä yhteys satamakapteeniin, joka ilmoitti kyselyymme sisäsatamaan Bassin Napoleoniin.
Pääsimme tunnin päästä sisään ja saimme tietoja vierasvenepalvelusta VHF:llä. Paikka oli muuten hyvä, mutta piuhat eivät riittäneet sähkötolppaan. Nuori nainen satamatoimistosta kävi tutustumassa tilanteeseen ja ilmoitti, että joella vieressä oli vapaita paikkoja ja kaikki palvelut uusitussa marina rakennuksessa. Katsoimme, että täällä on rauhallisempaa, niin kuin olikin, koska toinen satama oli joessa. Tosin liikennettä ei ollut, kuin toisella puolella olevat kalastusalukset. Vesi joessa virtasi välillä aika reippaasti ja aiheutti pientä aallokkoa. Seuraavana aamuna oli tarkoitus siirtyä toiseen satamaan, josta sai sähkön lisäksi myös polttoainetta ja vettä.

23.10. 26 matkapäivä.

Bolougnessa pysyttiin, koska pääsimme sisäsataman sulusta vasta 13.30. Senjälkeen piti käydä ostamassa toinen kaasujärjestelmä, Camping, joka vaihdetaan, senjälkeen kun nykyisistä Suomen pulloista toinen käytössä oleva loppuu. Kaasupullo löytyi, mutta ei yhtään englantia edes auttavasti osaavaa, vaikka liikkeen nimi oli mr. Bridget. Siis rautakauppa, jossa täydet kaasupullot olivat hyllyssä ruuvien, työkalujen ja maalien ym. seassa.
3 kg kaasupullo repussa vaellettiin rannalta lähtevää rinnettä ylös n. 1 km ja 50m korkeuseroa katetraalia ja vanhaa kaupunkia katsomaan. Vanhan kaupungin ydintä kiersi noin 1,5 km pitkä ja paikoitellen ulkopuolelta katsottuna 25 m korkea muuri. Katetraaliin emme valitettavasti päässeet sisään remontin takia. Ulkona olleessa tekstissä oli maininta Notre Damesta ja rakennusaika 1660-1700.
Paluumatkalla käytiin supermarketissa ostamassa seuraavien legien ruokatarvikkeet. Olipa siinä kantamista kaasuineen ym. Aina tulee kaksi muovikassillista reppujen lisäski. On harkittu pyörillä vedettävää mummomallista kauppakassia.



24.10. 27 matkapäivä

klo 8.50 lähdettiin kohti Dieppeä n. 53 NM matkaa edessä. Aamulla sadekuuroja ja tuuli S 14,0 m/s. Seilattiin iso 2. reivissä ja rulla puoliksi auki. Päivällä satoi lähes koko ajan ja tuuli pysyi 12-14 välillä. Illalla 20.00 tuuli kääntyi W . Loppumatkasta sitten taivas kirkastui ja alkava kuu ja tähtitaivas auttoivat matkaa. Tuuli pysyi edelleen samana aina viimeiselle tunnille eli 22.00 asti.
Saavuimme Dieppeen 23.45. Satamaan sisään meno oli täysin Reedsin mukainen ja hyvin valaistu.
Kuitenkin näkymässä oli melkoinen yllätys satama-altaiden korkeus 15 m ja ylikin sekä ympärilla olevat kalkkikivikallioiden korkeus. Matkalla oli jo ihmetelty pitkiä kalkkikivijyrkänteitä, samanlaisia kuin Doverissa.

25.10. 28 matkapäivä

Päätetttin kerätä energiaa ja katsella paikkoja. Kauoungissa oli hieno ranta-alue, vanhoja ja 50-luvun ja 60-luvun rakennuksia. Ihmiset liikkuivat marinan ympärilla olivilla kaduilla, joiden vierustat olivat täyttä pikku ravintoloita.
Vierasveneilykausi oli loppunut. Satamakapteenin mukaan olimme ainoa lyhytaikainen vierasvene.
Sähkö pelasi ja WC ja suihkut olivat 500 m päässä. Portit alas laitureille olivat lukittuja ja toimivat koodilla. Laituriponttoonit olivat melko uusia, aisapaikkoja suurin osa, mutta myös kylkipaikkoja. Veden korkeus vaihteli n. 6-7 m.
Satamakapteeni oli nuorehko erittäin ystävällinen mies. Hänet tavoitti VHF kanava 9, kuten lähes kaikissa marinoissa.
Mukavuus kärsi jonkin verran, kun ilmeni, että wc:n ja suihkun ovi aukesi koodilla, jos aukesi.
Ilma oli lähes kesäinen + 20 C. Ihmisiä liikkui paljon päivällä kaupungin keskustassa, missä myös marina sijaitsi. Päivällä päätettiin lähteä huomenna Le Havreen.