sunnuntai 13. syyskuuta 2009
25.08. Yhdestoista matkapäivä
Olin edellisenä päivänä sopinut satamakapteenin ( ilmeisesti myös paikan omistaja, jolla oli kaksi isoa Bavariaa vuokrattaviksi) kanssa tapaamisen seuraavaksi aamuksi klo 9.00 muutamien veneeseen tulleiden vikojen korjaamiseksi.
Täsmällisesti herra ”F” ,nimi jäi epäselväksi, tuli paikalle ja katsoimme ruoria, yksi pinna, joka oli keväällä hitsattu Kotkassa, oli irronnut keskiöstä. Vaati uutta hitsiä. OK, hoituu ilmiotti satamakapteeni. Ruori irti ja laiturille. Hän toimittaa sen pajalle ja tuo illalla takaisin. Seuraavaksi tuli F:n paikalle hälyttämä purje- ja sprayhoodin tekijä. Sprayhoodista irronnut kaaren vetoketjukujan ompelu on helppo homma. Samalla voitaisiin vahvistaa joitakin saumoja, joita olin itse käsin tikkaillut matkan varrella. Fokasta oli joku lattataskun lanka alkanut hieman purkautua. Se myös remonttiin. Neulomon kaveri otti tavarat mukaansa ja ilmoitti, että tuo ne huomenna aamulla takaisin .Iltapäivällä kävimme paikallisessa venetarvikeliikkeessä. Hankinnassa oli Reedsin Nautical Atlantin allakka, joka oli loppunut Imrayn varastosta, vaikka tilaus muuta osoittikin. Kirjanen n.1000 s. löytyi etukäteistiedustelun mukaisesti.
Tiedustelupalvelun tarjosi purjeneulomon Schultz Segelmachen Kielin toimisto.
Hannu osti samalla uudet purkkarit entisten luikkareiden tilalle. Uusissa oli laatu hyvä ja hinta sopiva. Itse hankin vielä Portugalin kohteliaisuuslipun, joka oli uupunut Maritimin lippuvarastosta.
Liike A.W. Niemeyer Yachtzubehör oli todellinen purjehtijan unelmapaikka. Kaikkea oli tarjolla ja hyvin esillä nähtävänä.
Hankintamatka tehtiin taksilla, joka odotti kaupalla. Hinta 20,00 euroa noin 20 km ajomatkasta ja odottelusta.
Paluumatkalla jäimme marketin luokse ja teimme pitkän listan mukaiset ruokatarvikehankinnat.
Kannettiin selät väärinä ja kädet venyneinä noin 1 km veneelle. Ruokakorimme hinta jäi arvion mukaan selvästi Kotisuomen hintoja alemmaksi.
Illalla ei tehty muuta kuin istuskeltiin veneellä ja suunniteltiin seuraavan päivän siirtymistä Kielin kanavan suulle Holtenauhun odottelemaan sitä seuraavan päivän kanavan läpiajoa.
Kaikkien korjausten sujumisesta kiitimme herra ”F” :ää ja ilmoitimme, että kaikkien suomalaisten venekuntien kannattaa poiketa hänen vierassatamaansa. Fasiliteetit tosin Yksi+ yksi konttiwc ja suihku. Se oli kuitenkin siistissä kunnossa ja ikään kuin privaatti. Tungosta ei ollut ja lämmintä vettä tuli tarpeen mukaan. Laiturilla oli asialliset sähköt ja vesi. W-lania ei valitettavasti ollut. Niin kuin ei oikein muuallakaan. Ainoa miinuspuolen tekijä on, että matka keskustaan on hankala, mutta ei sinne aina tarvitse mennäkään.
26.08. Kahdestoista matkapäivä
Aamulla saadaan sprayhood ja purje.hyvin korjattuina. Työn hinta kohtuullinen.
Päivällä ajetaan moottorilla Holtenauhun 1 NM ja etsiskellään tankkausasemaa. Ei löytynyt.
Kanavan suulla laituripaikka oli hyvä ja maisemakin miellyttävämpi kuin edellisessä paikassa pienteollisuusalueella. Oli mukava vaihteeksi bongailla eri näköisiä ja kokoisia laivoja, jotka liikennöivät sululla. Laitureissa odotteli vanhoja purjelaivoja suuria moottoriveneitä ja meitä pienempiä kippoja huomista kanavamatkaa. Kyselin jälleen tankkauspaikkaa, mutta sellaista ei kuulemma lähimailla ollut. Varakannut tyhjentäen olisimme päässeet kanavan läpikin ilman tankkausta, mutta pidän tapanani tankata, jos siihen on mahdollisuus, jos seuraavaa tankkauspaikkaa ei ole tiedossa.
Iltapäivällä lähdemme Hannun kanssa kävellen kohti Kielin keskustaa, joka epämääräisen kartan mukaan näytti olevan, samalla puolella kuin me, vähän etelämpänä.
Matkalla kyseltiin lyhintä tietä määränpäähän. Meille neuvottiin lähin bussipysäkki ja että kaikki linjurit menevät keskustan bussiasemalle. Kävellen olisi kuulemma ollut liian pitkä matka.
Iltapäivä meni uutta keskustaa ihmetellessä. Väkeä oli paljon liikkeellä ja istuskelemassa kävelykadun tai aukean kuppiloissa ja baareissa. Tutkailimme hintoja ja teimme heräteostoksina joitakin vaatehankintoja alennusmyynnistä.
Pitkän etsimisen jälkeen, ravintoloita vieri vieressä, päädyimme mukavantuntuiseen pieneen raflaan pihville. Ateria oli laadukas, palvelu hyvää ja hinta noin Kotkan luonasruan tasoa.
Poistuessamme paikasta muutaman tunnin istuskeltuamme koimme ihmeen. Samainen katu, joka oli kuhissut elämää kaksi tuntia aikaisemmin oli lähes tyhjä. Terassit tyhjiä, muutama ripeästi kiiruhtava perheenemäntä täydet ruokakassit käsissään ja virkamies salkkuineen, matkalla koteihinsa.
Olisiko vanhassa keskustassa vielä elämää ? Kysymys jäi ilmaan. Palasimme linjurilla venepaikkamme laiturin viereen hyvissä ajoin ennen iltauutisia, joita emme kuitenkaan täällä katso, vaikka netti antaisi siihen mahdollisuuden.
Pimeän tultua viereemme siis laitakiinnitykseen tupsahtaa 28 jalkainen purkkari Saksan lipulla, miehistönään kaksi tyttölasta. Eivät puhuneet tullessaan mitään. Laittoivat veneensä asiallisesti kiinni. Ilmoitimme heille, että tervetuloa vaan ja että lähdemme klo 0700 aamulla kanavan suulle.
Jututtaessamme heitä selvisi, että Tanskasta ollaan tulossa ja Kielin kanavalle seuraavana päivänä menossa. Polttoainetta eli bensaa perämoottoriin pitäisi saada lisää.
Soittelimme jonkin aikaa Elvistä, kiitos Arin matkaviihteeksi tekemältä tikulta ja painuimme punkkiimme. Hannu asustelee keulassa ja minä takapunkassa. Molemmilla on hyvät tilat itselle ja tavaroille. Kolmas gasti pakkaa tavaransa keulaan ja saa toisen salongin punkan petipaikakseen.
27.08. Kolmastoista matkapäivä
Aamu valkenee ja sää on kesäinen. Vähän yli seitsemän olemme melko valmiita lähtemään. Kaikenlaisia pieniä valmisteluja ja 0830 leidit irroittavat köydet ja pääsemme laiturista kanavan suulle.
Ennen meitä on vain yksi purjevene. Saksalainencanmar 34. Kippari kertoi tehneensä matkan monta kertaa. Ohjeet olivat: mennään sulkuun sisään ja kiinnitytään matalaan vesirajassa olevaan laituriin. Kiivetään ylös sulkumestarin toimistoon. Ylin kerros kolmikerroksisessa ”lennonjohtotornissa” ja maksetaan kanavan käyttömaksu.
Tunnin odottelun jälkeen veneitä on kymmenittäin pyörimässä odotusalueella ja jotkut kiinnittyneinä paaluihin. Sää on loistava, lämmintä ja tyyntä.
Vähitellen ilmene VHF:ää kuunnellessa, että sulussa on jotain vikaa jota korjataan.
Valmistumisaikaa ei saada selville. Siis odotellaan. Tankkauspaikka selvisi. Kanavan varrella on Rensburg niminen pikkukaupunki noin 30 NM päässä.
Klo 11 aikoihin ilmoitetaan VHF:llä, että pienalukset pääsevät suurten laivojen sulkuun, koska vanhaa pienaluksille tarkoitettua sulkua ei saada toimimaan. Siitä vaan sulkuun lepparit vesirajassa.
Kiinnitytään eräänlaisen veistetyistä hirsistä tehdyn laiturin sulun pituisen lev. 1,50 m
laiturin/ lautan kupeeseen. Olemme noin 4 m sulun yläreunan alapuolella. Ylösnousuun on käytettävissä seinämässä olevat tikapuut, joiden yläpäässä on mielenkiintoinen agility pujottelueste.
Sitten ilmestyy virkapukuinen paikalle. Kyselee veneen kipparilta papereita, jotka oikeuttavat kuljettamaan kyseistä Kristiina II jahtia. Olen äimänä hetken. Edellinen kaveri sulun ulkopuolella sanoi, ettei mitään papereita tarvita.
Ilmoitan olevani veneen omistaja ja tällä perusteella oikeutettu kuljettamaan sitä. Papereita kaivattiin. Kansaivälistä huviveneen kuljettajan lupakirjaa, vanhaa 1979 hankkimaani ei löytynyt mistään. Aikaa kului etsiskellessäni ja Hannu ilmoitti, että virkamiehen mielenkiinto oli haihtunut kolmatta kertaa kysellessä. Niinpä kipusin tikapuut ylös ja kiiruhdin satama mestarin konttoriin. Ensin ylös, turhaan, maksut alakertaan ja kuitin kanssa ylös. Olin yrittänyt jo edellisenä iltapäivänä käydä maksamassa, Klasun ohjeen mukaisesti, mutta konttori oli kiinni ja pääsy kielletty.
Kaikki hoitui ja pääsimme sulusta pian kanavalle.
Huviveneen kuljettajan luvasta pieni stoori. Minulla oli itse asiassa kaksi sellaista, mutta ilmeisesti molemmat kotona tai uudempi matkalla Cuxhavenin postiin ” Juhani Laakso Poste restante”.
Vaimo oli ilmoittanut kahta päivää Kuressaaresta lähdön jälkeen, etä minulle on saapunut pikapostina Merenkulkulaitokselta kuljettajan lupakirja. Olipa nopeaa toimintaa. ko. virkamieheltä. Etteikö Suomessakin osata hoitaa kansalaisten aisioita, kun tarve vaatii. Silloin olin itse vielä siinä uskossa, että vanha lupakirja on mukana. Eipä löytynyt, joten uusi oli todella tarpeen.
Kanavassa mentiin peräkkäin, mutta meille hiukan hidasta vauhtia, joten ohittelimme joitakin ja löysimme oman paikkamme jonossa. Venejono harveni vähitellen pitkäksi ketjuksi. Vastaan tuli valtavia rahtilaivoja, mutta tilaa oli riittävästi.
Kanavan rannoilla kasvoi paikallista lepikköä ja jommallakummalla rannalla oli pyörätien tasoinen tie. Ylityksiä varten oli lauttapaikkoja. Rannoilla näkyi pyöräilijöiden lisäksi onkijoita, joilla oli leirissään päivänvarjo, tuoli ja pari kolme ongenvapaa pidikkeissä.
Yllättäen totesimme olevamme Rennsburgin kohdalla ja jouduimme hieman palaamaan
tankkausasemalle johtavalle väylälle. Tankkaus sujui viivytyksettä dieseliä 33, 75 l. Bensaa en viitsinyt ottaa vaikka olin aamulla myynyt 7 litraa varakanikasta tytöille, jotta pääsevät tänne asti.
Suzukissa oli täysi tankki ja kanikassa pari litraa.
Oli tultu 20 NM j klo 14.20 lähdettin jälleen kohti Brunsbutteliä, jäljellä noin 36 NM.
Olisi hyvä päästä sinne valoisan aikana, koska pienalukset eivät saa liikkua kanavalla pimeän aikana siis klo 20.30 jälkeen. Ajelimme noin 7 kts ja seurailimme matkan edistymistä. Men immePerille tultiin klo 2005 takana 56 NM kanavalla ajoa. Laituripaikka löytyi aivan kanavan suulla olevasta pienvenesatamasta. Siinä meni muurin takana uskomattoman isoja rahti ja matkustajalaivoja eri aikakausilta. Käytettiin hyväksi paikallisen ravintolan palveluja ja nautittiin iltapala satama-altaan rannalla olevassa ravintolassa. Ilta oli lämmin ja oli mukava katsella liikennettä sulussa.
Veneelle palatessa tarkasteltiin säätietoja, joita oli niukasti. Viereiseltä Hamburgiin matkalla olevalta saksalaiskipparilta sain tiedot VHF:llä annettavasta sääkanavasta ja aluekokoodeista.
Seuraavan päivän matka Cuxhaveniin oli lyhyt, mutta meille ensikosketus Pohjanmereen.
28.08. Neljästoista matkapäivä
Sulutus ja lähtö klo 06.40 Cuxhaveniin sujui ongelmitta, etten sanoisin rutiinilla. Sää oli harmaa näkyvyys heikohko, muttei huono ja tuuli sivulta 15 kts eli 7,5 m/s tai 3-4 b. Viimeisin täällä käytössä oleva.
Matka oli noin 16 NM. Isoja laivoja tuli ja meni. Olimme laivaväylän länsireunassa. Matalan raja näkyi puolen kaapelin mitan päässä kuohuvan vetenä. Puolen tunnin ajon jälkeen nostettiin iso ja seilattiin konevoimaa säästellen.
klo 10.30 saavuttiin perille ja sulkuportin kautta kaupungin sisäsatamaan.
Paikka löytyi laiturissa olleen veneen kipparin ohjeilla ja sähköt saatiin toimintaan hänen kortillaan 2 kw. Satamakapteeni on kujalla olevassa kuppilassa klo 18.00 jälkeen. Sieltä saa kortin, jolla pääsee huoltorakennukseen ja saa sähköä.
Lähden kaupungin pääpostiin noutamaan poste restante kirjelähetystä. Paikka löytyy parin kyselyn jälkeen viehättävän oloisesta keskustasta. Kävelykatuja, ulkoilmaravintoloita ja kaikenlaisia butiikkeja. Lähetys löytyy ilman vaikeuksia. Olen erittäin tyytyväinen saatuani paperin.
Veneelle palatessani oikotietä, teen ylimääräisen kierroksen kaupungin keskustassa. Jessus ilman kompassia ja kepsiä olisin merellä hukassa. Ylimääräinen kävelyretki ei ole pahitteeksi. Veneelle palattuani Harri tulee miehistön vahvistukseksi. Lähdetään taas kaupungillelle kauppaostoksille. Sapuskaa jne tarvitaan tulevia päiviä varten. Lisäksi on nälkä, joten pitäisi löytää ruokapaikka.
Tallusteltiin keskustaan keskustellen minkälaiseen ruokapaikkaan mennään. Mielipiteitä oli kaksi kertaa ukkojen määrä, Ensin ostetaan ruoat ja sitten syömään, eikun toisin päin. Käytin halpahallin alessa ostamassa sukkia ja kalsareita halvalla ja palattiin lähellä venesataamaa syömään kebap paikkaan. Siisti ja asiallinen paikka, jossa liha osattiin käsitellä oikein. Lasku meinasi väkisin mennä pieleen myyjän eduksi. Neuvottelun jälkeen lopputulos oli molempia osapuolia tyydyttävä.
Hannu ja Harri kävivät erillisen reissun ruokakaupassa ja olimme valmiit huomisen päivän lähtöön.
Maksoin illalla satamamaksut ja sain kortin johon oli koodattu ostamani palvelut.
Kortti toimi kunhan ensin hokasi kuinka syvälle se tyrkätään lukulaitteeseen.
29.08. Viidestoista matkapäivä
Sataa ja tuulee. Toteamme, että tänään ei lähdetä varsinkaan kun olemme 3 tuntia myöhässä perille saapumista ajatellen. Käymme kirjaston nettiosastolla.
Päivä kuluu kierrellen kaupoilla ja lähimaastoissa sekä pursiseuralla, joka näyttää modernimmalta kuin meidän meriniememme.
Suunniteltiin seuraavan päivän reittiä ja kohdetta. Nordeney vain 60 NM, mikä vaikutti hyvältä. Suojainen satama on tosin matalikon kautta kapeaa väylää, mutta näyttää laskuvedenkin aikana riittävältä, paitsi alimmillaan 1,6 m, mikä ei riitä meille. Väylä on Simradin mukaan kuitenkin hyvin merkitty.
Rattoisa ilta vietetään veneellä sadetta pidellen.
30.09. Kuudestoista matkapäivä
09.30 lähdettiin etsiskelemään venehuoltoasemaa. Radioyhteys mereltä palaavaan pelastusalukseen selvitti, että lähin on Brunsbuttelissä. Siis taikaisin 16 NM. ei kiitos .
Tuulta näyttäsi riittävän säätietojen mukaan 6 ja puuskissa 7-8. Merelle päästyämme selvisi, että kyse oli siis beuforteista. Kryssittiin laivaväylällä, koska muualla oli matalaa. Väistettiin paria laivaa ja havaittiin edellä yksi purjevene ja vastaan tuli yksi.
Tuulen suunta ja voimakkuus muuttuivat päivän kuluessa edullisemmiksi ja allokko yli 2m, mikä oli meikäpojille jo melkoista. Vuorovesivirta pudotti nopeutta ja havaitsin, että valoisan aikaan ei ehditä perille Nordeneihin, joten vaihdoin määränpään lähempänä olevaan Spiegeroogiin. Tässä olivat siis kaikki tekijät, joista aikaisemmat kulkijat olivat varoittaneet.
No minkäs teet. Meillä oli hyvä kartta Simradissa, hankittu 2009, väylä näytti hyvin valaistulta ja selkeältä myös kynnyksen kohdalta, joten päätin että mennään sisään pimeällä.
Viimeisellä maililla sataman suulla ei ollut valaistua osuutta eikä linjaakaan.
Pimenevässä illassa tuulen tyyntyessä löysimme väylän suun helposti.
Seurasimme simradia ajoimme hiukan ohin 90 asteen kääntymiskohdasta. Punainen ja vihreä lateraalimerkki jäi pimeässä näkemättä, mutta luotimme Simradin karttaan ja GPS:ään.
Sinne vaan tyrskyjen sekaan. Hyvin meni kunnes perästä hyökkäsi ns. seagat eli murtuva maininki. Katsoin taakseni ja nielaisin. Huusin pojille, että kohta mennään ja lujaa. Kaiku meni matalaan ja kadotti lukeman kokonaan. Viimeinen oli kaksi metriä. Vene hyökkäsi hirmu surffiin. mutta pysyi ankaralla ruorin pyörittämisellä suunnassa. Kolme samanlaista peräkkäin. Jokaisen kohdalla luuliin niiden vyöryvän sitlooraan koko voimallaan. Mitään roiskeita ei kuitenkaan tullut sisään. Jälkeenpäin totesimme GPS:stä 15,5 kts maximi vauhdit.
Kynnyksen yli päästyämme löytyivät lateraaliviitat hyvässä järjestyksessä.
Vastoin käsitystäni seuraava koettelemus oli edessä.
Satamaan johtajan väylän suun kohdalla ajeli pari pikkuvenettä ohi juuri siitä mihin olimme menossa. Meillä olisi matkaa vain n. 1 NM. Eivät tarjonneet apua suunnistukseen.
Osoittautui, että vesi ei riitä, kaiku 1,60 m . Matkanteko loppui siihen. peruutetaan ja etsitään syvempää vettä. Veden ei vielä olisi pitänyt laskea alaveteen läheskään.
Valonheittäjällä löydettiin Simradin osoittaman väylän vierestä koivusaloin ja heijastimin merkitty reitti. Sitä lähdettiin etenemään 1-2 kts vauhdilla. Koivuja löytyi ja näytti siltä ,että perille päästään. Sitten jälleen kaiku 1,6 m lähes keskellä väylää. Peruutin ja pyörittiin hetki vapaassa vedessä ihmetellen mihin nyt. Olin ajatellut paluuta syvään väylään ja ankuriin jäämistä, kun toppasi. Ei lähtenyt eteen eikä taakse. Yritettiin kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla, paitsi, ettei otettu jolla ja ankkurimenetelmää käyttöön. Siinä pysyttiin jumissa koko ajan tiukemmassa. Pyysin apua sataman nimellä VHF:llä. Resqui keskus lupasi lähettää jonkun. Ei kestänyt kauaa, kun alus tuli. Yritettiin vetää taakse ja eteen ja sivulle. mikään ei auttanut, mutta mitään ei myöskään hajonnut.
Vetoporukka totesi, ettei irtoa ja toivotti hyvää yötä. Viimeistään 10 tunnin päästä olette irti.
Mietin mielessäni, että taisi käydä vanhanaikaiset. Muistin kuvan Dunckerin kirjasta . Merivuokko makasi kyljellään Ranskan rannikolla. Oletimme, että avuksemme tulleelle miehistölle tilanne oli tuttu, mikä rauhoitti mieltä. Eihän tässä muuta, kun katsotaan miten vinoon päädymme. Vesi alkoi häipyä viereiseltä penkereeltä. Kallistuimme noin 20 astetta ja siihen jäimme. Kunnollisen yöpalan ja parin rauhoittavan jälkeen kävimme nukkumaan- Oli tyyntä ja rauhallista. Kello herättämässä klo 06.00. Vene oli kiinnitetty viereiseen koivuun/merkkiin,
Aamulla herätessäni paatti oli suorassa, mutta hiukan vielä kölistä pohjassa. Olimme aivan väylän reunassa. Vuorovesivirta oli pyöriessämme neuvottomina vienyt Kristiina II:sen jonkun mutavallin päälle. Senvuoksi se ei liikkunut eteen eikä taakse. Katsoessani ulos kaikkialla oli jälleen vettä, emmekä voineet todeta yöllisen keskustelun aiheena olleen viereisen penkereen laatua. Oliko se kallio- vai mutaperää. Itse kannatin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Vetoa ei lyöty.
Satama oli parin kaapelin päässä. Näytti paljon isommalta kuin mitä karttanäytöltä oli voinut kuvitelle. Pari purjevenettä lähti ulos ajellen koneella vierestämme.
Aamupalaa nautittaessa totesin, että tästä lähdetään heti, kun se on mahdollista. Kiinnityksemme ei ole varma eikä täällä oikein viihdytä. Jätimme Spiegeroogin sataman ja väylän suuntana Borkumin saari. Ulos tullessa huomasin, ettei Simradin tarjoama sisääntuloväylämme ollut enää merkitty. Uusi väylä oli hieman toisessa paikassa.
Samoin oli sisäänmenoväylän kohdalla. Kokemusta on taas saatu.
31.08. seitsemästoista matkapäivä
Päivän kryssin jälkeen saavumme tyyntyvässä illassa koneella ajellen Borkumiin. Väylä on selvä ja lisäksi on valoisaa. Klo 2005 köydet kiinni Burkan Harbourin laivalaituriin.
Uivia ponttoonilaitureita tukevaan tekoa, mutta hyvin suojatut reunukset. Vene ei ole vaurioille alttiina. Sataman suuaukko on etelän puolelle täysin avoin.
Laitureissa on useita erilaisia veneitä purje- sekä moottoripaatteja. Toisten veneiden miehistöjä ja kippareita tervehditään sekä maissa että veneissä. Satamatoimisto on kiinni, mutta avautuu aamulla klo 0700.
Illalla ei ollut muuta ohjelmaa, kuin että kävimme Harrin kanssa kylmässä suihkussa, koska poletit olisi pitänyt ostaa satamatoimistosta.
Iltapalan jälkeen punkkiin.
01.09. kahdeksastoista matkapäivä.
Satamapäivä. Ryhdyttiin pyykille. Kaksi koneellista ja linkoukset jäivät satamakapteenin vaimolle. Muuten vietetään päivä kierrellen saarta. Tutustutaan kulttuurikeskukseen. Se on iso ja komea. Etsitään sopiva ruokapaikka yhden kävelykadun 50 kymmenestä tarjolla olevasta. Italialaisen tarjoama kala-ateria oli maukas ja riittävä. Hinta laatuun nähden halpa. Kaupungin keskustaan mentiin bussilla ja takaisin tultiin junalla, joka oli eräänlainen nostalgiasekoitus vanhaa ja uudempaa, mutta ei uutta. Paluumatkalla oli jo tunnelmaa raiteiden kolistellessa yksikertaista sanomaansa, klonk…. klonk.
Matkailusesonki oli kuulemma totaalisesti ohi, Dieseliä tilattiin omiin kannuihin satamakapteenin farmaritankista 30 l. Kannettiin itse 100 m veneelle.
Illemmalle mentiin satamakapteenin nettikahvilaan, hoidin laskumme huomiseen aamuun ja yritin saada verkkoyhteyden toimimaan kannettani kanssa. Ei onnistunu, Soitto Arille auttoi avaamaan w-lan verkon, mutta aika loppui, satamakapteenin sulkiessa 19.00. Avulias mukava heppuli, mutta ei joustanut aukioloajoissa. Sitä vähän ihmeteltiin purukalla.
02.09. yhdeksästoista matkapäivä
Harri lähti aamulla lautalla Amsterdamia kohti.
Hannu ja minä irrotimme köydet klo 11.55 määränpäänä Lauwersoog Hollannin suuren padon sisäpuolella noin 35 NM päässä. Tuuli oli SW 4-6 b ja loppumatkasta lähes tyyntä. Saavuimme 18.45 perille Noordegatin pienvenemarinaan padon sisälle. Paikka löytyi helposti.
Satama on hyvin suojainen ja kuulemma suurin Hollannissa. Siltä se näyttikin.
Kaikki asianmukaiset palvelut oli saatavilla.
Paikkakunnalla oli erittäin suuri kalastuslaivaston satama. laskeskeltiin noin 100 :aan nouseva määrä. Kylässä oli vain ok-taloja ja kalasatamassa joitakin ravintoloita ruokakauppa ja erittäin hyvin varustettu vene- laiva ja muu – tarvikekauppa. Ostin uuden vesitiiviin kompassilla ja mitta-asteikolla sekä valolla varustetun kiikarin 7x50 hintaan 99,00 ja kalastustarvikkeita, eli siiman isoja painokoukkuja ja jigejä. Kotiin olin yhteydessä puhelimella kuten päivittäin aikaisemminkin. Joskus, jos nettiyhteys oli, kirjoittelin e-mailia vaimolle. Samoin soittelin tai mailasin pojille, Suomeen ja Kiinaan.
03.09. ja 04.09. kahdeskymmenes ja kahdeskymmenesensimmäinen matkapäivä.
Satamapäiviä myrskytuulia pidellessä. Myrsky on naapuriveneen rouvan mukaan Yhdysvaltain rannikolta lähtöisin olevan Davidin peruja. Tuulee 20 m/s molemmin puolin ja sataa välillä rankasti.
Sama jatkui yön yli 4.9. eli perjantaihin. Katseltiin venekantaa, joka oli selvästi suurempaa kuin Sapokassa. Huomiota herätti runsas määrä paikallisia puukenkäpaatteja sivuköleineen ja puumastoineen. Niitä oli kaikkea kokoa noin kuudesta kuuteentoista metriin.
Illalla katseltiin netistä säätietoja ja päätettiin lähteä aamulla, jos sää sallii. Ennusteiden mukaan tuuli oli tyyntymässä.
Olin edellisenä päivänä sopinut satamakapteenin ( ilmeisesti myös paikan omistaja, jolla oli kaksi isoa Bavariaa vuokrattaviksi) kanssa tapaamisen seuraavaksi aamuksi klo 9.00 muutamien veneeseen tulleiden vikojen korjaamiseksi.
Täsmällisesti herra ”F” ,nimi jäi epäselväksi, tuli paikalle ja katsoimme ruoria, yksi pinna, joka oli keväällä hitsattu Kotkassa, oli irronnut keskiöstä. Vaati uutta hitsiä. OK, hoituu ilmiotti satamakapteeni. Ruori irti ja laiturille. Hän toimittaa sen pajalle ja tuo illalla takaisin. Seuraavaksi tuli F:n paikalle hälyttämä purje- ja sprayhoodin tekijä. Sprayhoodista irronnut kaaren vetoketjukujan ompelu on helppo homma. Samalla voitaisiin vahvistaa joitakin saumoja, joita olin itse käsin tikkaillut matkan varrella. Fokasta oli joku lattataskun lanka alkanut hieman purkautua. Se myös remonttiin. Neulomon kaveri otti tavarat mukaansa ja ilmoitti, että tuo ne huomenna aamulla takaisin .Iltapäivällä kävimme paikallisessa venetarvikeliikkeessä. Hankinnassa oli Reedsin Nautical Atlantin allakka, joka oli loppunut Imrayn varastosta, vaikka tilaus muuta osoittikin. Kirjanen n.1000 s. löytyi etukäteistiedustelun mukaisesti.
Tiedustelupalvelun tarjosi purjeneulomon Schultz Segelmachen Kielin toimisto.
Hannu osti samalla uudet purkkarit entisten luikkareiden tilalle. Uusissa oli laatu hyvä ja hinta sopiva. Itse hankin vielä Portugalin kohteliaisuuslipun, joka oli uupunut Maritimin lippuvarastosta.
Liike A.W. Niemeyer Yachtzubehör oli todellinen purjehtijan unelmapaikka. Kaikkea oli tarjolla ja hyvin esillä nähtävänä.
Hankintamatka tehtiin taksilla, joka odotti kaupalla. Hinta 20,00 euroa noin 20 km ajomatkasta ja odottelusta.
Paluumatkalla jäimme marketin luokse ja teimme pitkän listan mukaiset ruokatarvikehankinnat.
Kannettiin selät väärinä ja kädet venyneinä noin 1 km veneelle. Ruokakorimme hinta jäi arvion mukaan selvästi Kotisuomen hintoja alemmaksi.
Illalla ei tehty muuta kuin istuskeltiin veneellä ja suunniteltiin seuraavan päivän siirtymistä Kielin kanavan suulle Holtenauhun odottelemaan sitä seuraavan päivän kanavan läpiajoa.
Kaikkien korjausten sujumisesta kiitimme herra ”F” :ää ja ilmoitimme, että kaikkien suomalaisten venekuntien kannattaa poiketa hänen vierassatamaansa. Fasiliteetit tosin Yksi+ yksi konttiwc ja suihku. Se oli kuitenkin siistissä kunnossa ja ikään kuin privaatti. Tungosta ei ollut ja lämmintä vettä tuli tarpeen mukaan. Laiturilla oli asialliset sähköt ja vesi. W-lania ei valitettavasti ollut. Niin kuin ei oikein muuallakaan. Ainoa miinuspuolen tekijä on, että matka keskustaan on hankala, mutta ei sinne aina tarvitse mennäkään.
26.08. Kahdestoista matkapäivä
Aamulla saadaan sprayhood ja purje.hyvin korjattuina. Työn hinta kohtuullinen.
Päivällä ajetaan moottorilla Holtenauhun 1 NM ja etsiskellään tankkausasemaa. Ei löytynyt.
Kanavan suulla laituripaikka oli hyvä ja maisemakin miellyttävämpi kuin edellisessä paikassa pienteollisuusalueella. Oli mukava vaihteeksi bongailla eri näköisiä ja kokoisia laivoja, jotka liikennöivät sululla. Laitureissa odotteli vanhoja purjelaivoja suuria moottoriveneitä ja meitä pienempiä kippoja huomista kanavamatkaa. Kyselin jälleen tankkauspaikkaa, mutta sellaista ei kuulemma lähimailla ollut. Varakannut tyhjentäen olisimme päässeet kanavan läpikin ilman tankkausta, mutta pidän tapanani tankata, jos siihen on mahdollisuus, jos seuraavaa tankkauspaikkaa ei ole tiedossa.
Iltapäivällä lähdemme Hannun kanssa kävellen kohti Kielin keskustaa, joka epämääräisen kartan mukaan näytti olevan, samalla puolella kuin me, vähän etelämpänä.
Matkalla kyseltiin lyhintä tietä määränpäähän. Meille neuvottiin lähin bussipysäkki ja että kaikki linjurit menevät keskustan bussiasemalle. Kävellen olisi kuulemma ollut liian pitkä matka.
Iltapäivä meni uutta keskustaa ihmetellessä. Väkeä oli paljon liikkeellä ja istuskelemassa kävelykadun tai aukean kuppiloissa ja baareissa. Tutkailimme hintoja ja teimme heräteostoksina joitakin vaatehankintoja alennusmyynnistä.
Pitkän etsimisen jälkeen, ravintoloita vieri vieressä, päädyimme mukavantuntuiseen pieneen raflaan pihville. Ateria oli laadukas, palvelu hyvää ja hinta noin Kotkan luonasruan tasoa.
Poistuessamme paikasta muutaman tunnin istuskeltuamme koimme ihmeen. Samainen katu, joka oli kuhissut elämää kaksi tuntia aikaisemmin oli lähes tyhjä. Terassit tyhjiä, muutama ripeästi kiiruhtava perheenemäntä täydet ruokakassit käsissään ja virkamies salkkuineen, matkalla koteihinsa.
Olisiko vanhassa keskustassa vielä elämää ? Kysymys jäi ilmaan. Palasimme linjurilla venepaikkamme laiturin viereen hyvissä ajoin ennen iltauutisia, joita emme kuitenkaan täällä katso, vaikka netti antaisi siihen mahdollisuuden.
Pimeän tultua viereemme siis laitakiinnitykseen tupsahtaa 28 jalkainen purkkari Saksan lipulla, miehistönään kaksi tyttölasta. Eivät puhuneet tullessaan mitään. Laittoivat veneensä asiallisesti kiinni. Ilmoitimme heille, että tervetuloa vaan ja että lähdemme klo 0700 aamulla kanavan suulle.
Jututtaessamme heitä selvisi, että Tanskasta ollaan tulossa ja Kielin kanavalle seuraavana päivänä menossa. Polttoainetta eli bensaa perämoottoriin pitäisi saada lisää.
Soittelimme jonkin aikaa Elvistä, kiitos Arin matkaviihteeksi tekemältä tikulta ja painuimme punkkiimme. Hannu asustelee keulassa ja minä takapunkassa. Molemmilla on hyvät tilat itselle ja tavaroille. Kolmas gasti pakkaa tavaransa keulaan ja saa toisen salongin punkan petipaikakseen.
27.08. Kolmastoista matkapäivä
Aamu valkenee ja sää on kesäinen. Vähän yli seitsemän olemme melko valmiita lähtemään. Kaikenlaisia pieniä valmisteluja ja 0830 leidit irroittavat köydet ja pääsemme laiturista kanavan suulle.
Ennen meitä on vain yksi purjevene. Saksalainencanmar 34. Kippari kertoi tehneensä matkan monta kertaa. Ohjeet olivat: mennään sulkuun sisään ja kiinnitytään matalaan vesirajassa olevaan laituriin. Kiivetään ylös sulkumestarin toimistoon. Ylin kerros kolmikerroksisessa ”lennonjohtotornissa” ja maksetaan kanavan käyttömaksu.
Tunnin odottelun jälkeen veneitä on kymmenittäin pyörimässä odotusalueella ja jotkut kiinnittyneinä paaluihin. Sää on loistava, lämmintä ja tyyntä.
Vähitellen ilmene VHF:ää kuunnellessa, että sulussa on jotain vikaa jota korjataan.
Valmistumisaikaa ei saada selville. Siis odotellaan. Tankkauspaikka selvisi. Kanavan varrella on Rensburg niminen pikkukaupunki noin 30 NM päässä.
Klo 11 aikoihin ilmoitetaan VHF:llä, että pienalukset pääsevät suurten laivojen sulkuun, koska vanhaa pienaluksille tarkoitettua sulkua ei saada toimimaan. Siitä vaan sulkuun lepparit vesirajassa.
Kiinnitytään eräänlaisen veistetyistä hirsistä tehdyn laiturin sulun pituisen lev. 1,50 m
laiturin/ lautan kupeeseen. Olemme noin 4 m sulun yläreunan alapuolella. Ylösnousuun on käytettävissä seinämässä olevat tikapuut, joiden yläpäässä on mielenkiintoinen agility pujottelueste.
Sitten ilmestyy virkapukuinen paikalle. Kyselee veneen kipparilta papereita, jotka oikeuttavat kuljettamaan kyseistä Kristiina II jahtia. Olen äimänä hetken. Edellinen kaveri sulun ulkopuolella sanoi, ettei mitään papereita tarvita.
Ilmoitan olevani veneen omistaja ja tällä perusteella oikeutettu kuljettamaan sitä. Papereita kaivattiin. Kansaivälistä huviveneen kuljettajan lupakirjaa, vanhaa 1979 hankkimaani ei löytynyt mistään. Aikaa kului etsiskellessäni ja Hannu ilmoitti, että virkamiehen mielenkiinto oli haihtunut kolmatta kertaa kysellessä. Niinpä kipusin tikapuut ylös ja kiiruhdin satama mestarin konttoriin. Ensin ylös, turhaan, maksut alakertaan ja kuitin kanssa ylös. Olin yrittänyt jo edellisenä iltapäivänä käydä maksamassa, Klasun ohjeen mukaisesti, mutta konttori oli kiinni ja pääsy kielletty.
Kaikki hoitui ja pääsimme sulusta pian kanavalle.
Huviveneen kuljettajan luvasta pieni stoori. Minulla oli itse asiassa kaksi sellaista, mutta ilmeisesti molemmat kotona tai uudempi matkalla Cuxhavenin postiin ” Juhani Laakso Poste restante”.
Vaimo oli ilmoittanut kahta päivää Kuressaaresta lähdön jälkeen, etä minulle on saapunut pikapostina Merenkulkulaitokselta kuljettajan lupakirja. Olipa nopeaa toimintaa. ko. virkamieheltä. Etteikö Suomessakin osata hoitaa kansalaisten aisioita, kun tarve vaatii. Silloin olin itse vielä siinä uskossa, että vanha lupakirja on mukana. Eipä löytynyt, joten uusi oli todella tarpeen.
Kanavassa mentiin peräkkäin, mutta meille hiukan hidasta vauhtia, joten ohittelimme joitakin ja löysimme oman paikkamme jonossa. Venejono harveni vähitellen pitkäksi ketjuksi. Vastaan tuli valtavia rahtilaivoja, mutta tilaa oli riittävästi.
Kanavan rannoilla kasvoi paikallista lepikköä ja jommallakummalla rannalla oli pyörätien tasoinen tie. Ylityksiä varten oli lauttapaikkoja. Rannoilla näkyi pyöräilijöiden lisäksi onkijoita, joilla oli leirissään päivänvarjo, tuoli ja pari kolme ongenvapaa pidikkeissä.
Yllättäen totesimme olevamme Rennsburgin kohdalla ja jouduimme hieman palaamaan
tankkausasemalle johtavalle väylälle. Tankkaus sujui viivytyksettä dieseliä 33, 75 l. Bensaa en viitsinyt ottaa vaikka olin aamulla myynyt 7 litraa varakanikasta tytöille, jotta pääsevät tänne asti.
Suzukissa oli täysi tankki ja kanikassa pari litraa.
Oli tultu 20 NM j klo 14.20 lähdettin jälleen kohti Brunsbutteliä, jäljellä noin 36 NM.
Olisi hyvä päästä sinne valoisan aikana, koska pienalukset eivät saa liikkua kanavalla pimeän aikana siis klo 20.30 jälkeen. Ajelimme noin 7 kts ja seurailimme matkan edistymistä. Men immePerille tultiin klo 2005 takana 56 NM kanavalla ajoa. Laituripaikka löytyi aivan kanavan suulla olevasta pienvenesatamasta. Siinä meni muurin takana uskomattoman isoja rahti ja matkustajalaivoja eri aikakausilta. Käytettiin hyväksi paikallisen ravintolan palveluja ja nautittiin iltapala satama-altaan rannalla olevassa ravintolassa. Ilta oli lämmin ja oli mukava katsella liikennettä sulussa.
Veneelle palatessa tarkasteltiin säätietoja, joita oli niukasti. Viereiseltä Hamburgiin matkalla olevalta saksalaiskipparilta sain tiedot VHF:llä annettavasta sääkanavasta ja aluekokoodeista.
Seuraavan päivän matka Cuxhaveniin oli lyhyt, mutta meille ensikosketus Pohjanmereen.
28.08. Neljästoista matkapäivä
Sulutus ja lähtö klo 06.40 Cuxhaveniin sujui ongelmitta, etten sanoisin rutiinilla. Sää oli harmaa näkyvyys heikohko, muttei huono ja tuuli sivulta 15 kts eli 7,5 m/s tai 3-4 b. Viimeisin täällä käytössä oleva.
Matka oli noin 16 NM. Isoja laivoja tuli ja meni. Olimme laivaväylän länsireunassa. Matalan raja näkyi puolen kaapelin mitan päässä kuohuvan vetenä. Puolen tunnin ajon jälkeen nostettiin iso ja seilattiin konevoimaa säästellen.
klo 10.30 saavuttiin perille ja sulkuportin kautta kaupungin sisäsatamaan.
Paikka löytyi laiturissa olleen veneen kipparin ohjeilla ja sähköt saatiin toimintaan hänen kortillaan 2 kw. Satamakapteeni on kujalla olevassa kuppilassa klo 18.00 jälkeen. Sieltä saa kortin, jolla pääsee huoltorakennukseen ja saa sähköä.
Lähden kaupungin pääpostiin noutamaan poste restante kirjelähetystä. Paikka löytyy parin kyselyn jälkeen viehättävän oloisesta keskustasta. Kävelykatuja, ulkoilmaravintoloita ja kaikenlaisia butiikkeja. Lähetys löytyy ilman vaikeuksia. Olen erittäin tyytyväinen saatuani paperin.
Veneelle palatessani oikotietä, teen ylimääräisen kierroksen kaupungin keskustassa. Jessus ilman kompassia ja kepsiä olisin merellä hukassa. Ylimääräinen kävelyretki ei ole pahitteeksi. Veneelle palattuani Harri tulee miehistön vahvistukseksi. Lähdetään taas kaupungillelle kauppaostoksille. Sapuskaa jne tarvitaan tulevia päiviä varten. Lisäksi on nälkä, joten pitäisi löytää ruokapaikka.
Tallusteltiin keskustaan keskustellen minkälaiseen ruokapaikkaan mennään. Mielipiteitä oli kaksi kertaa ukkojen määrä, Ensin ostetaan ruoat ja sitten syömään, eikun toisin päin. Käytin halpahallin alessa ostamassa sukkia ja kalsareita halvalla ja palattiin lähellä venesataamaa syömään kebap paikkaan. Siisti ja asiallinen paikka, jossa liha osattiin käsitellä oikein. Lasku meinasi väkisin mennä pieleen myyjän eduksi. Neuvottelun jälkeen lopputulos oli molempia osapuolia tyydyttävä.
Hannu ja Harri kävivät erillisen reissun ruokakaupassa ja olimme valmiit huomisen päivän lähtöön.
Maksoin illalla satamamaksut ja sain kortin johon oli koodattu ostamani palvelut.
Kortti toimi kunhan ensin hokasi kuinka syvälle se tyrkätään lukulaitteeseen.
29.08. Viidestoista matkapäivä
Sataa ja tuulee. Toteamme, että tänään ei lähdetä varsinkaan kun olemme 3 tuntia myöhässä perille saapumista ajatellen. Käymme kirjaston nettiosastolla.
Päivä kuluu kierrellen kaupoilla ja lähimaastoissa sekä pursiseuralla, joka näyttää modernimmalta kuin meidän meriniememme.
Suunniteltiin seuraavan päivän reittiä ja kohdetta. Nordeney vain 60 NM, mikä vaikutti hyvältä. Suojainen satama on tosin matalikon kautta kapeaa väylää, mutta näyttää laskuvedenkin aikana riittävältä, paitsi alimmillaan 1,6 m, mikä ei riitä meille. Väylä on Simradin mukaan kuitenkin hyvin merkitty.
Rattoisa ilta vietetään veneellä sadetta pidellen.
30.09. Kuudestoista matkapäivä
09.30 lähdettiin etsiskelemään venehuoltoasemaa. Radioyhteys mereltä palaavaan pelastusalukseen selvitti, että lähin on Brunsbuttelissä. Siis taikaisin 16 NM. ei kiitos .
Tuulta näyttäsi riittävän säätietojen mukaan 6 ja puuskissa 7-8. Merelle päästyämme selvisi, että kyse oli siis beuforteista. Kryssittiin laivaväylällä, koska muualla oli matalaa. Väistettiin paria laivaa ja havaittiin edellä yksi purjevene ja vastaan tuli yksi.
Tuulen suunta ja voimakkuus muuttuivat päivän kuluessa edullisemmiksi ja allokko yli 2m, mikä oli meikäpojille jo melkoista. Vuorovesivirta pudotti nopeutta ja havaitsin, että valoisan aikaan ei ehditä perille Nordeneihin, joten vaihdoin määränpään lähempänä olevaan Spiegeroogiin. Tässä olivat siis kaikki tekijät, joista aikaisemmat kulkijat olivat varoittaneet.
No minkäs teet. Meillä oli hyvä kartta Simradissa, hankittu 2009, väylä näytti hyvin valaistulta ja selkeältä myös kynnyksen kohdalta, joten päätin että mennään sisään pimeällä.
Viimeisellä maililla sataman suulla ei ollut valaistua osuutta eikä linjaakaan.
Pimenevässä illassa tuulen tyyntyessä löysimme väylän suun helposti.
Seurasimme simradia ajoimme hiukan ohin 90 asteen kääntymiskohdasta. Punainen ja vihreä lateraalimerkki jäi pimeässä näkemättä, mutta luotimme Simradin karttaan ja GPS:ään.
Sinne vaan tyrskyjen sekaan. Hyvin meni kunnes perästä hyökkäsi ns. seagat eli murtuva maininki. Katsoin taakseni ja nielaisin. Huusin pojille, että kohta mennään ja lujaa. Kaiku meni matalaan ja kadotti lukeman kokonaan. Viimeinen oli kaksi metriä. Vene hyökkäsi hirmu surffiin. mutta pysyi ankaralla ruorin pyörittämisellä suunnassa. Kolme samanlaista peräkkäin. Jokaisen kohdalla luuliin niiden vyöryvän sitlooraan koko voimallaan. Mitään roiskeita ei kuitenkaan tullut sisään. Jälkeenpäin totesimme GPS:stä 15,5 kts maximi vauhdit.
Kynnyksen yli päästyämme löytyivät lateraaliviitat hyvässä järjestyksessä.
Vastoin käsitystäni seuraava koettelemus oli edessä.
Satamaan johtajan väylän suun kohdalla ajeli pari pikkuvenettä ohi juuri siitä mihin olimme menossa. Meillä olisi matkaa vain n. 1 NM. Eivät tarjonneet apua suunnistukseen.
Osoittautui, että vesi ei riitä, kaiku 1,60 m . Matkanteko loppui siihen. peruutetaan ja etsitään syvempää vettä. Veden ei vielä olisi pitänyt laskea alaveteen läheskään.
Valonheittäjällä löydettiin Simradin osoittaman väylän vierestä koivusaloin ja heijastimin merkitty reitti. Sitä lähdettiin etenemään 1-2 kts vauhdilla. Koivuja löytyi ja näytti siltä ,että perille päästään. Sitten jälleen kaiku 1,6 m lähes keskellä väylää. Peruutin ja pyörittiin hetki vapaassa vedessä ihmetellen mihin nyt. Olin ajatellut paluuta syvään väylään ja ankuriin jäämistä, kun toppasi. Ei lähtenyt eteen eikä taakse. Yritettiin kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla, paitsi, ettei otettu jolla ja ankkurimenetelmää käyttöön. Siinä pysyttiin jumissa koko ajan tiukemmassa. Pyysin apua sataman nimellä VHF:llä. Resqui keskus lupasi lähettää jonkun. Ei kestänyt kauaa, kun alus tuli. Yritettiin vetää taakse ja eteen ja sivulle. mikään ei auttanut, mutta mitään ei myöskään hajonnut.
Vetoporukka totesi, ettei irtoa ja toivotti hyvää yötä. Viimeistään 10 tunnin päästä olette irti.
Mietin mielessäni, että taisi käydä vanhanaikaiset. Muistin kuvan Dunckerin kirjasta . Merivuokko makasi kyljellään Ranskan rannikolla. Oletimme, että avuksemme tulleelle miehistölle tilanne oli tuttu, mikä rauhoitti mieltä. Eihän tässä muuta, kun katsotaan miten vinoon päädymme. Vesi alkoi häipyä viereiseltä penkereeltä. Kallistuimme noin 20 astetta ja siihen jäimme. Kunnollisen yöpalan ja parin rauhoittavan jälkeen kävimme nukkumaan- Oli tyyntä ja rauhallista. Kello herättämässä klo 06.00. Vene oli kiinnitetty viereiseen koivuun/merkkiin,
Aamulla herätessäni paatti oli suorassa, mutta hiukan vielä kölistä pohjassa. Olimme aivan väylän reunassa. Vuorovesivirta oli pyöriessämme neuvottomina vienyt Kristiina II:sen jonkun mutavallin päälle. Senvuoksi se ei liikkunut eteen eikä taakse. Katsoessani ulos kaikkialla oli jälleen vettä, emmekä voineet todeta yöllisen keskustelun aiheena olleen viereisen penkereen laatua. Oliko se kallio- vai mutaperää. Itse kannatin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Vetoa ei lyöty.
Satama oli parin kaapelin päässä. Näytti paljon isommalta kuin mitä karttanäytöltä oli voinut kuvitelle. Pari purjevenettä lähti ulos ajellen koneella vierestämme.
Aamupalaa nautittaessa totesin, että tästä lähdetään heti, kun se on mahdollista. Kiinnityksemme ei ole varma eikä täällä oikein viihdytä. Jätimme Spiegeroogin sataman ja väylän suuntana Borkumin saari. Ulos tullessa huomasin, ettei Simradin tarjoama sisääntuloväylämme ollut enää merkitty. Uusi väylä oli hieman toisessa paikassa.
Samoin oli sisäänmenoväylän kohdalla. Kokemusta on taas saatu.
31.08. seitsemästoista matkapäivä
Päivän kryssin jälkeen saavumme tyyntyvässä illassa koneella ajellen Borkumiin. Väylä on selvä ja lisäksi on valoisaa. Klo 2005 köydet kiinni Burkan Harbourin laivalaituriin.
Uivia ponttoonilaitureita tukevaan tekoa, mutta hyvin suojatut reunukset. Vene ei ole vaurioille alttiina. Sataman suuaukko on etelän puolelle täysin avoin.
Laitureissa on useita erilaisia veneitä purje- sekä moottoripaatteja. Toisten veneiden miehistöjä ja kippareita tervehditään sekä maissa että veneissä. Satamatoimisto on kiinni, mutta avautuu aamulla klo 0700.
Illalla ei ollut muuta ohjelmaa, kuin että kävimme Harrin kanssa kylmässä suihkussa, koska poletit olisi pitänyt ostaa satamatoimistosta.
Iltapalan jälkeen punkkiin.
01.09. kahdeksastoista matkapäivä.
Satamapäivä. Ryhdyttiin pyykille. Kaksi koneellista ja linkoukset jäivät satamakapteenin vaimolle. Muuten vietetään päivä kierrellen saarta. Tutustutaan kulttuurikeskukseen. Se on iso ja komea. Etsitään sopiva ruokapaikka yhden kävelykadun 50 kymmenestä tarjolla olevasta. Italialaisen tarjoama kala-ateria oli maukas ja riittävä. Hinta laatuun nähden halpa. Kaupungin keskustaan mentiin bussilla ja takaisin tultiin junalla, joka oli eräänlainen nostalgiasekoitus vanhaa ja uudempaa, mutta ei uutta. Paluumatkalla oli jo tunnelmaa raiteiden kolistellessa yksikertaista sanomaansa, klonk…. klonk.
Matkailusesonki oli kuulemma totaalisesti ohi, Dieseliä tilattiin omiin kannuihin satamakapteenin farmaritankista 30 l. Kannettiin itse 100 m veneelle.
Illemmalle mentiin satamakapteenin nettikahvilaan, hoidin laskumme huomiseen aamuun ja yritin saada verkkoyhteyden toimimaan kannettani kanssa. Ei onnistunu, Soitto Arille auttoi avaamaan w-lan verkon, mutta aika loppui, satamakapteenin sulkiessa 19.00. Avulias mukava heppuli, mutta ei joustanut aukioloajoissa. Sitä vähän ihmeteltiin purukalla.
02.09. yhdeksästoista matkapäivä
Harri lähti aamulla lautalla Amsterdamia kohti.
Hannu ja minä irrotimme köydet klo 11.55 määränpäänä Lauwersoog Hollannin suuren padon sisäpuolella noin 35 NM päässä. Tuuli oli SW 4-6 b ja loppumatkasta lähes tyyntä. Saavuimme 18.45 perille Noordegatin pienvenemarinaan padon sisälle. Paikka löytyi helposti.
Satama on hyvin suojainen ja kuulemma suurin Hollannissa. Siltä se näyttikin.
Kaikki asianmukaiset palvelut oli saatavilla.
Paikkakunnalla oli erittäin suuri kalastuslaivaston satama. laskeskeltiin noin 100 :aan nouseva määrä. Kylässä oli vain ok-taloja ja kalasatamassa joitakin ravintoloita ruokakauppa ja erittäin hyvin varustettu vene- laiva ja muu – tarvikekauppa. Ostin uuden vesitiiviin kompassilla ja mitta-asteikolla sekä valolla varustetun kiikarin 7x50 hintaan 99,00 ja kalastustarvikkeita, eli siiman isoja painokoukkuja ja jigejä. Kotiin olin yhteydessä puhelimella kuten päivittäin aikaisemminkin. Joskus, jos nettiyhteys oli, kirjoittelin e-mailia vaimolle. Samoin soittelin tai mailasin pojille, Suomeen ja Kiinaan.
03.09. ja 04.09. kahdeskymmenes ja kahdeskymmenesensimmäinen matkapäivä.
Satamapäiviä myrskytuulia pidellessä. Myrsky on naapuriveneen rouvan mukaan Yhdysvaltain rannikolta lähtöisin olevan Davidin peruja. Tuulee 20 m/s molemmin puolin ja sataa välillä rankasti.
Sama jatkui yön yli 4.9. eli perjantaihin. Katseltiin venekantaa, joka oli selvästi suurempaa kuin Sapokassa. Huomiota herätti runsas määrä paikallisia puukenkäpaatteja sivuköleineen ja puumastoineen. Niitä oli kaikkea kokoa noin kuudesta kuuteentoista metriin.
Illalla katseltiin netistä säätietoja ja päätettiin lähteä aamulla, jos sää sallii. Ennusteiden mukaan tuuli oli tyyntymässä.
perjantai 4. syyskuuta 2009
s/y Kristiina II:n Atlantin kierros
S/Y KRISTIINA II:N ATLANTIN KIERROS 15.08.2009 – 30.06.2010
s/y Kristiina II:
Dehler 34 Top Nova -92
pituus 10,60 m
leveys 3,40 m
syväys 1,75 m
uppouma 4,5 t
moottori Yanmar 3 ym 30 -08
miehistö Juhani Laakso 63 v
Hannu Tuormaa 62 v
muu miehistö vaihtelee eri legien osalta
pääasiassa seilataan 2-3 hengen miehistöillä.
Kaikki pitemmät yhtäjaksoiset avomeriosuudet kolmella.
Kesäkuun 09 alkupuolella aloin mainita kyselijöille lähtöpäiväksi 1.8.09 klo 12.00. Se tuntui sopivalta ajankohdalta. Valmisteluissa meni kuitenkin suunnittelemaani aikaa enemmän. Takkuisinta oli eri tietokoneohjelmien saaminen uudelle läppärille. Yhteydenhoitojärjestelmien luomiseen meni kohtuuttomasti aikaa verrattuna veneen saamiseen matkakuntoon. Uusia ohjelmia koneelle. Niiden käyttäjäperehtyminen jäi kapaloasteelle kohdallani. Ilman osaavaa ulkopuolista apua olisin ollut ulkona. Tein kuitenkin sitkeästi töitä saadakseni valmiudet harjoitelle jossain matkan vaiheessa Spot satelliittilähettimen käyttöä, blokin ja iridium puhelimen sähköpostijärjestelmän, hallintaa ja kuvien siirtoa kamerasta tietokoneelle. Spotin osalta erittäin helppoa, sen jälkeen kun joku asiantuntija on maksanut netin kautta avattavien käyttöohjelmien maksut ja kirjannut kaikki tarvittavat tiedot ns. tilien avaamiseen, joita oli useita, siis kolmea eri toimintaa varten.
Sitä hommaa ei maallikko WP, sähköpostin ja internetin käyttäjä saa aikaiseksi ikinä.
Kertoiko laitteen myyjä tämän. No ei taatusti. Käytössä laite on osoittautunut oikein mukavaksi varsinkin vastaanottajien kommenttien perusteella. Voin vilpittömästi suositella. Laite on lisäksi kohtuuhintainen ohjelmineen alle 350,00 euroa 1. vuodeksi. Mukaan tulee hätäkutsujärjestelmä. joka perustuu satelliittiseurantaan.
Pitihän sitten opetella myös valokuvien siirto kamerasta tietokoneelle ja siitä esim. blokiin.
ja tietysti koko blokin käyttö. Satelliittipuhelimen hankintaan liittyvien ohjelmien asennuksiin ja ym. meni pari päivää. Osaamisesta en tiedä vieläkään. Onneksi on IT-tuki Kiinan Chengdusta suurten projektien tyyliin.
Niinpä lykkäsin lähtöpäivää joskus heinäkuun puolen välin tienoilla kaksi viikkoa eli la 15.08. ja aika sama klo 12.00.
Tällöinkään ei ollut vielä tiedossa koko siirtopurjehduksen miehistöä. Tarkoitan siirtopurjehduksella Itämerta ja matkaa Pohjanmerellä Ja kanaalissa Brestiin, josta alkaa Biskajan lahden ylitys.
Vaimo seuraa valmistelujani heinäkuun puolelta hyvin myötämielisesti. Olin välillä täysin yllättynyt hänen avustaan eri asioiden hoitamisessa. Olenhan lähdössä Karibian kierrokselle lähes vuodeksi eikä ole varmaa tapaammeko matkani aikana toisiamme.
Lähtöpäivän lähestyessä koin tilanteen lähes paniikin omaisena. Asioita piti hoitaa ja huolehtia käsittämätön määrä.
Miehistö oli kuitenkin koossa aina Karibialle asti. Koska minulla ei ollut mitään vakinaista tai muuta ennalta sovittua porukkaa, hain miehistöä eri menetelmillä. Ns. juttu kiertämään menetelmä ei tuonut ketään mukaan. Laiturikeskusteluista syntyi kuitenkin merkittävä tulos. Eräs purjehtijakaverini Hannu Tuormaa mainitsi ikään kuin ohi mennen, että voisi lähteä, jos kelpuutan hänet miehistööni. Tunsin kaverin entuudestaan ja tiesin hänen seilailleen yli kymmenen vuotta nykyisellä veneellään tehden
singlehandid matkapurjehduksia myös Suomenlahden toiselle puolelle. Kun hän heitti vielä, että voisi olla vaikka puoli vuotta, Hannun tuleminen mukaani förstiksi oli selvää. Eräänä iltapäivänä elokuun alussa heitimme purjehduslenkin Rankin ympäri. Teimme sopimuksen matkasta samassa paatissa . Karibialle ja risteilystä siellä noin puoleksi vuodeksi. Aikaisemmin kilpailumiehistössäni oli ollut paljon mielenkiintoa ko. tapaiselle purjehdusmatkalle, mutta nyt ei. AMP – sivuilla ollut kysely toi paljon eri tasoisia yhteydenottoja. Tunsin välillä olevani rekrytointitoimisto vastatessani tiedusteluihin ja selvittäessäni kiinnostuneiden valmiuksia. Seilaamme pitemmät legit 3 hengen miehistöllä ja osan matkaa kahden. Paluumatkasta en vielä huolta kantanut. Kiinnostuneita oli ja ajattelin, että jos sinne päästään, niin siinä on näyttöä riittävästi paluumatkan onnistumiselle.
Veneen saamisen matkakuntoon olin aloittanut jo muutamia vuosia sitten. Moottori on uusi ja isompi Yanmar 3 YM 30 kaikkine lisälaitteineen ja varusteineen, seisovan rikin vaijerit on uusittu ja osa nostimista, ym. Elektroniikka on uusittu tänä keväänä ja varusteita lisätty rutkasti valtameripurjehdusta varten. Itse kävin Navigaatioliiton kurssit noin kertauksena 25 vuoden jälkeen. Samalla halusin testata jääkö enää mitään päähän.
Heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa oli miehistöasiat selvillä ja aloin vakuuttua siitä, etten purjehdi singlehandidlegejä missään vaiheessa.
Viimeisistä päivistä, illoista ja öistä en paljoa muuta muista, kuin että oli hirveä hässäkkä, jossa vaimo auttoi ja rauhoitteli, että hoitaa loput, jos jotain jää tekemättä. Lähtöäsi ne eivät estä.
15.08.09 ensimmäinen matkapäivä
Tulimme vaimon kassa satamaan joskus 9.00 aikoihin. Olin aloittanut päivän 05.30 tehden kaikenlaisia tietokonehommia, laskujen maksuja, verotusasioita jne. Vaimo pakkaili vielä veneeseen viemättä olleita tavaroitani. Varapuhelimen, papereita ja muutamia laitteita. Käsi GPS, kannettava VHF ym.
Aamupalalla vaimo sanoi, että ei kannata hätäillä, asiat tulee hoidetuksi. Olin tehnyt hänelle neljä valtakirjaa eri asioiden hoitamista varten. Lupasi kuitenkin, ettei hae minua holhottavaksi, ellen pahasti mokaa matkan aikana.
Yhdeksältä tuli Hannu sopimuksen mukaan veneelle, jonka olimme siirtäneet veneen vieraslaituriin kylkiparkkiin edellisenä iltana, jotta lastaus ja lähtöseremoniat sujuisivat. Kristiina II, pituus 34 jalkaa näytti melkoisen pieneltä 50 jalkaisen Domin takana.
Minulle 34 jalkaa on juuri sopiva kaikkeen purjehdukseen kaikilla merillä. Loppujen lopuksi veneen merikelpoisuus ei riipu pelkästään veneen koosta. Joku sanoisi, totta, sehän riippuu omistajan arvopaperisalkun arvosta.
Olin tuonut veneelle lähtöaamuna kaksi Ikean sinistä kassillista tavaroita. Niiden lastaaminen vei jonkin aikaa ja totesin, että etsitään sitten kun tarvitaan. Ja on todella myös etsitty milloin mitäkin. Kun veneen penkoo muutaman kerran perästä keulaan, alkaa muistaa esineiden paikat. Pekka Helsingistä tuli 9.30 kuten oli sovittu. Tervehdykset ja sitten kauppareissulle.
Laiturille alkaa kertyä kauppareissun jälkeen väkeä. Vanhin poikani perheineen. Kuuden vanha pojantytär ymmärsi, että pappa lähtee purjehdusretkelle, mikä ei ole tavanomainen viikonloppuretki. Hän ilmoitti veneen olevan papan kelluva talo ja koti. Nuorempi kolmevuotias pojanpoika ei vielä ymmärtänyt koko tilanteesta mitään, paitsi hässäkän, joka ei ollut hänelle alkuunkaan mieleinen.
Olen huhkinut viime päivät pakkaamisen ja valmistelujen kanssa niin tiiviisti, etten ollut miettinyt lähtöni merkitystä läheisilleni etenkään vaimolleni. Edessä on joka tapauksessa pitkä erossa elämisen aika. Hän on osallistunut matkani valmisteluihin ihailtavan avoimesti ja rohkeasti. Tiedän, että hän tuntee pelkoa ja epävarmuutta tulevasta vuodesta. Kyse ei ole vain merellä oloni vaaratekijöistä vaan kaikesta, mitä matkalla voisi sattua.
Muutaman kerran viime viikkojen aikana on käynyt mielessäni ajatus siitä, että onko tässä mitään järkeä. Onko todella pakko lähteä. Vaimo, elämänkumppani on alkanut uudestaan tuntua hyvin tärkeältä ja rakkaalta. Välillä epäilin, voisinko sittenkin perääntyä ja luopua vuosien haaveestani ja viimeksi kuluneiden vuosien valmisteluiden tuloksista, mahdollisuudesta purjehtia Karibialle ja ensi keväänä sieltä takaisin omalla kölillä. Suurin osa valmisteluista on tietenkin hyödynnettävissä muussakin purjehduksessa. Olen tehnyt matkan mielessäni kymmeniä kertoja. Olen päättänyt lähteä, vaikka se välillä tuntuu täysin tarpeettomalta haihattelulta. Olen kuullut tuttujen monenlaisia kommentteja. Toiset kannustavia, toiset ihmetteleviä ja vähemmän kannustavia.
Lähtöaikani 156.8. klo 12.00 olen ilmoittanut kaikille, jotka ovat sitä udelleet.
Klo 11.45 tulee laiturille KPS:n delegaatio, parhaat purjehdusystäväni, noin 20 hengen ryhmä. Saamme kuulla laulun lähtijöille sekä viisaita tilanteeseen sopivia sananparsia.
Saamme mukaamme jo aikaisemmin veneeseen lahjoituksena saadun hapankorppukassillisen lisäksi suojelusenkelin, joka on tuotava vuoden sisällä takaisin. Sille on kuulemma odottamassa uusia tehtäviä. Eväistä kiitos Ilkalle.
Tasan kello 12.00 on yksi elämäni liikuttavimmista hetkistä. Lähtöhyvästit saattajaporukalle, pojan perheelle ja vaimolle. Äänemme väriset ja kyynel tulee väkisin silmään. Hän itkee hetken ja toivottaa hyvää turvallista matkaa. Vahvistamme sopimuksen yhteydenpidosta. Sitten hyppään veneeseen. 12.04 irrotamme köydet ja peruutan veneen irti laiturista. Lähtö on tosiasia ja muuttuu konkreettiseksi tekemiseksi. Vilkutukset laiturilta ovat mahtavat.
Kurvaamme ulos aallonmurtajan aukosta ja nostamme purjeet. Tuuli on suotuista ja vetää 6 solmun vauhtiin hetkessä. Olen valinnut reitiksemme Suomenlahden ylityksen Tallinnan edustalle ja sieltä eteenpäin, Naissaareen, Dirhamiin tai Haapsaluun. Kaikki merkitsevät yön yli purjehdusta. Tiedossa on voimistuvaa SW tuulta ja siis kovaa kryssiä lähivuorokausiksi.
16.08. Toinen matkapäivä
Olemme 04.30 Kerin ja Aegnan välissä puskettuamme yön osittain rankan kryssin jälkeen. Tuuli oli puuskissa lähes 40 kts suoraan nenään ja aalto jyrkkää ja kovaa. Haaveilimme valtameren pitkistä mainingeista. Äkkiä tyyntyi ja hetken päästä lounainen muuttui SE- E:ksi. Hienoa ja alle 20 kts. Aamun ja päivän kuluessa tuuli kääntyy jälleen vastaiseksi. Ei kuitenkaan täysin vastaiseksi. Vähitellen tuuli jälleen kovenee 25-30 kts ja aalto nousee vastaan jyrkkänä seinänä.
Yöllä Kristiina II sukelsi vesimassaa sillä seurauksella, että sprayhoodin ensimmäisen kaaren kanavan ompeleet repesivät irti ja sprayhood sai uuden virtaviivaisen muodon. Kaari saatiin
paitsi, että vettä piti poistaa sisältä jokunen litra ja keulahytin ovi pomppasi paikaltaan, koska oli jäänyt auki asentoon, vaikkakin säpillä lukittuna. Sarana sai uuden muodon. Tapahtuman voi myös kuvata siten, että vesimassa kaatui veneen päälle , 5000 l? Pidin ruorista kiinni rystyset valkoisina ja panin hetkeksi silmät kiinni. Tällin jälkeen oli taas rauhallista. Sisällä olleiden gastien päät ilmestyivät oviaukkoon. Pysytäänkö vielä pinnalla ? Siis purjehtijahuumoria.
Dirhamin sataman kohdalla käymme Osmussaaren takana suojassa rullaamassa fokan sisään ja tarkastamassa tilannetta satamaan menon suhteen. Toteamme aallokon niin korkeaksi ja hankalaksi, että päätämme jättää kapean yli mailin pituisen sisäänajorännin väliin ja jatkaa pelkällä kakkosreivissä olevalle isolla ja koneella aluksi suoraan vastaiseen Haapsaluun, jonne saapuisimme ennen pimeän tuloa. Välillä runkoa kunnolla paukutettua saavumme Haapsalun Grand Marinaan klo 20.30 väsyneinä mutta tyytyväisinä.
Kamat kasaan ja ravintolaan syömään. Kokkausintoa ei löytynyt.
Ravintolassa tavattiin kahden suomalaisen venekunnan porukat ja kuultiin heidän pitelevän säitä täällä.
17.08 kolmas matkapäivä
Päätimme pysyä laiturissa tämän päivän. Ensin korjataan ovi ja aikaisemmin vaienneen Garminin johto. Veneessä on kolme kiinteää GPS:ssää ja yksi kannettava. Navigointivarustukseen kuuluu lisäksi tutka, joka on Simradin yhdistelmä eli tutkaplotteri.
Lisäksi kuivasimme veneen pohjan, koska se on aina ennenkin ollut kuiva, mutta sai edellisellä legillä kannelle ryöpynnyttä vettä oviaukon kautta, johtuen siitä, että pidettiin luukut auki. Ei paljoa, mutta kuivan pitää olla kuiva.
Töiden jälkeen käveltiin kaupunkiin, joka oli aikaisemmilta kesälomapurjehduksilta tuttu. Miehistölle paikka oli uusi kokemus ja vein heidät linnakkeelle ja vanhalle 1600 luvulta ollevalle kirkolle. Sitten tehtiin ruoka- ja juomatarvikehankintoja. Turistikausi on kokonaan ohi. Hintataso marketissa on kaikilta osin matalampi kuin Suomessa, joten tulee tehdyksi myös heräteostoksia.
Taksilla paluumatka ostospussien kanssa. Valmistin veneessä italian pataa, joka maistui nälkäiselle miehistölle, koska kaikki meni. Ilta meni rauhallisesti veneellä.
Saimme viereisen suomalaisveneen Harambeen kipparilta lainaksi Gotlannin satamakirjan ja vihjeen hyvästä suojaisesta rauhallisesta Vändburgin satamasta. Otin tiedot ylös.
18.08 neljäs matkapäivä
08.15 lähtö Kuressaarta kohti. Tuuli SWW 14-20 kts. Sadetta luvassa koko päiväksi.
Koneella ensin tunti vastaista. Seilit ylös. Iltapäivälla kahdenaikoihin tuuli moinasi taas ja kone käyntiin. Tunnin päästä jatkettiin purjehtimista samalla halssilla koko päivä Saarenman tuntumassa.
Päätettiin jatkaa suoraan Gotlantiin, koska meno oli ollut helppoa ja matkaa taittui. Kuressaareen on lisäksi pitkä ränni sisäänajoa. Ukkosrintaman noustessa etelästä vastaan pienen miehistöpalaverin jälkeen päätin, että muutamme suunnitelmia kolmannen kerran. Menemme sittenkin Kuressaareen. Ei huvittanut painua ehdoin tahdoin ukkosrintamaan. Säkkipimeässä salamoiden vilkkuessa reittimme molemmin puolin navigoimme Kuressaaren satamaan. Osittain valaistun osittain pimeä väylä löytyi helposti valonheittäjän ja Simradin avulla. 01.30 olimme satamassa tehtyämme 99 NM päivämatkan, josta koneella kuutisen tuntia. Koska tilaa oli reilusti, vene tuuvattiin kylkiparkkiin ja painuttiin pehkuihin.
19.08. viides ja kuudes matkapäivä
Myöhäisen nukkumaan menon johdosta aamutoimetkin venyivät normaalia myöhäisemmiksi.
Normaalit suihkut, aamupalat ja satamamaksut jahtisadam esimiehen saavuttua. Sesonki loppui täysin viikko sitten. Mukava ja ystävällinen vanhempi herrasmies.
Olin saanut edellisenä päivänä merenkulkulaitoksen esittelijältä puhelinilmoituksen siitä, että kansainvälisen huviveneen kuljettajan lupahakemuksestani puuttui ajokortin jäljennös, josta todettaisiin terveydellinen kelpoisuuteni tai sitten lääkärintodistus. Otin faksinumeron ja
sähköpostiosoitteen ylös ja mietin kuinka hoitaa asia vai hoitaako ollenkaan. Onhan minulla matkassa 30 vuotta sitten saamani lupakirja, ajattelin. Olin harrastuksen vuoksi hakenut uutta valokuvallista lisenssiä. Kun lupa tulisi kotiin, se pitäisi saada veneelle. Skanneri on kotona, mutta vaimo ei osaa käyttää eikä veneessä ole tulostinta. Saisihan sen tietysti jossain tulostettua.
Marssin lähimpään hotelliin. Sain ystävällisen ja asiallisen palvelun respassa suomen kielellä lähettäessäni faksia kopioidusta ajokortista.
Tankattuamme lähdemme merelle klo 1130. Lähtö etelää kohden sujuu huomattavasti paremmin kuin pohjoisen puolelta saapuminen. Puolen tunnin ja 4 mailin moottoroinnin jälkeen nostamme purjeet, isossa yksi reivi. Tuuli NW 20 kts kevenee kahteen mennessä 12 kts, jolloin reivi puretaan.
Riianlahdelta seilataan 1900 aikoihin Itämerelle. Matkaa Vändburgiin on 108 NM. Salmessa on sekalaista aallokkoa joka tulee eri suunnista. Mukana on pystysuoria torneja ja molemmilta kyljiltä sisään pyrkijöitä. Suurimmat mainigit ovat 2 metrin suuruusluokkaa, siis meille aika komeita. Sivutuuli muuttuu sivuvastaiseksi. Vauhti on hyvää 6.5-7,5 kts ja vene vakaasti ruorimiehen käsissä. Puolen yön aikaan pantin kone lataamaan. Tuuli loppui jossain vaiheessa ja Hannu sai ajella tyynessä ja kirkkaassa säässä tähtitaivaan alla. Olimme jo Pekan kanssa ihailleet äärettömän hienoa tähtitaivasta. Linnunrata oli kuin taivaan kannen matto valtavan tähtimeren keskellä.
Hannu tuli yhden aikaan ruoriin. Ajoimme 3 h jaksoissa. Minä painuin nukkumaan.
Klo 1745 painutaan sisään Vändbugin lahdessa olevaan venesatamaan. Sisäänajolinjaa ei löytynyt kuin Simradista. Se on pieni, mutta hieno. Matkaa kertyi 178 NM. Kalastusaluksia on paikalla yksi, SAR alus ja kaksi tyhjää purjevenettä pitemmässä parkissa. WC ja suihku, ns. minuuttisuihku, OK. Mutta ketään ihmisiä eikä asutusta missään. Nyt selvisi, mitä neuvojamme Haapsalussa todella tarkoitti rauhallisella.
Ihmettelimme miksi korvessa on näin hieno venesatama ja päättelimme sen olevan EU:n ansiota kuten Haapsalun ja Kuressaaren uudet pienvenemarinat.
Miellyttävänä yllätyksenä Pekka järjesti meille kyydin kylille 10 km päähän, jossa saatiin hyvässä paikallisessa ravintolassa Folkeryds Konditori Burgsvikissä kunnon pitsa-ateriat ja juotiin parit tuutingit. Taksilla takaisin satamaan, koska suosittelemani kävely veneessä istumisen vastapainona ei saanut kannatusta. Jos joku sattuu paikkakunnalle, suosittelen lämpimästi paikkaa.
21.08. Seitsemäs ja kahdeksas matkapäivä
Hyvin nukutun yön ja levon jälkeen noustaan normaaliin aikaan ja aloitetaan lähdön valmistelu. Kipparilta vierähtää melkoinen tovi ennekuin reitti Bornholmin Nexön kaupunkiin 150 NM on plotterissa. Pientä alkukankeutta, tuumasi kippari. Samalla odottelin enneusteen lupaamaa tuulen kevenemistä iltapäivää kohden. Katselin aamulla merelle sataman suulta ja totesin heti sataman suun jälkeen vastaan tulevan aallokon todella jyrkäksi.
Sitä paitsi arviomme erittäin suojaisesta satamasta osoittautui virheelliseksi. mainingin jämät olivat alkaneet nykiä kippoamme melkoisesti.
Lähtö tapahtui 09.20 aluksi koneella hiljaa vasta-aaltoon, ettei kaikki vesi tule kannelle eikä vene romahda alas aallolta. Koneessa ja kolmilapaisessa Volvon potkurissa riittäisi tehoa nousta vaikka pystyseinää. Sellainen on tuntuma ulos ajettaessa. Paqrin mailin päästä purjeet ylös isoon on laitettu Hoburt Revin jäädessä kirkkaasti länteen. Loki nakuttaa 7-8 kts välillä ja matka joutuu. Yöllä on sadekuuroja tuulen tyyntyessä, joten käytetään konetta apuna ja tutkaillaan Simradilla vilkasta laivaliikennettä Öölannin eteläkärjessä. Vahdissa on silloin kaksi miestä toinen ruorissa ja toinen sisällä tutkan ääressä ilmoittaen kulkuluukun suulta tilannetietoja ruorimiehelle. Pidän tätä parempana kuin sitä, että ajettaisiin automaatilla ja ruorimies päivystäisi myös tutkaa. Muutama yö menee näinkin ilman huolia riittävästä lepoajasta.
Lauantaina klo 14.00 olemme perillä Nexöön satamassa pienvene altaassa. Lokissa oli matkaa 176 NM . Klo 09.20 oliln merkinnyt purjehdituksi matkaksi 150 NM /24 h. Paikka löytyi helposti aivan ravintolan edestä. Sopii meille totesi Pekka. Samassa paikassa on suihkut ja muut.
Taisi olla Bornhomin kalleimmat oluet 24.00 euroa kolme tuoppia.
Kävimme kauppaostoksilla ja totesimme Bornholmin hintatason Suomea vastaavaksi ellei kalliimmaksi. Satamamaksut hoitui lähellä olevassa kaupassa. Venäläisiä turisteja oli laivallinen turisteina ja viiskymmenpäinen harrikkaporukka tuli lautalta saarelle. Ilmeisesti kesäkakuden lopettamiskokoukseen. Eivät häirinneet meitä. Ilma oli kesäisen lämmin eli shortsikeli.
23.08. yhdeksäs ja kymmenes matkapäivä
Aamulla etsiskelin seitsemän maissa polttoaine asemaa. Viereeni pysähtyi auto josta vanhempi herra kyseli ensin tanskaksi ja sitten englanniksi onko jotain ongelmia. Ilmoitin tarvitsevani dieseliä. Hän neuvoi soittamaan farmaritankin luona olevaan puhelinnumeroon. Hylkäsin mielessäni ajatuksen ja kävin katsomassa sataman toista tankkauspaikkaa muutaman sadan metrin päässä. Sama tilanne. Päätimme kävellä kolmen kympin kanikan kanssa puolen kilometrin päässä olevalle huoltoasemalle. Olimme kävelleet kymmenen metriä kun paikalle kurvasi mopolla mies, joka ilmoitti antavansa polttoainetta lähellä olevasta farmaritankista. No sehän passasi. Käteismaksua varten kävin nostamassa tanskan kruunuja viereisestä automaatista. Näin asiat voivat hoitua, jos palvelu pelaa. Ällistyttävää su aamu klo 07-08.00 välillä kesäaikaan.
0915 köydet irti ja Kieliin. Oli melko tyyntä, joten tyrkkäsimme koneella ulos ja otimme oikean suunnan kierrellen matalassa olevia verkkoja ja muita pyydyksiä. Olivat tuttuja veneen haku matkalta vuonna 2003. Vasta 18.30 saatiin mukavasti SES 10-12 kts tuulta ja pysäytettiin peltigenua.
Iltayöstä reivattiin- Seuraava aamu ja päivä meni salmissa laivoja väistellessä ja kovenevaa tuulta ihmetellessä. Kielin edustalle saavuttiin puolen päivä tietämissä ja jatkettiin valittuun satamapaikkaa purjehtien tiukkaa vastaista. Klo 14.30 olimme perillä Wellingdorf Fischery Sport Havenissa Pienteollisuusalueella, mikä osoittautui korjauksiamme ajatellen onnekkaaksi valinnaksi.
Matkaa taitettiin 197 NM ja 30 h 45min. Pekka pakkasi tavaransa ja lähti kotisuomea kohti.
s/y Kristiina II:
Dehler 34 Top Nova -92
pituus 10,60 m
leveys 3,40 m
syväys 1,75 m
uppouma 4,5 t
moottori Yanmar 3 ym 30 -08
miehistö Juhani Laakso 63 v
Hannu Tuormaa 62 v
muu miehistö vaihtelee eri legien osalta
pääasiassa seilataan 2-3 hengen miehistöillä.
Kaikki pitemmät yhtäjaksoiset avomeriosuudet kolmella.
Kesäkuun 09 alkupuolella aloin mainita kyselijöille lähtöpäiväksi 1.8.09 klo 12.00. Se tuntui sopivalta ajankohdalta. Valmisteluissa meni kuitenkin suunnittelemaani aikaa enemmän. Takkuisinta oli eri tietokoneohjelmien saaminen uudelle läppärille. Yhteydenhoitojärjestelmien luomiseen meni kohtuuttomasti aikaa verrattuna veneen saamiseen matkakuntoon. Uusia ohjelmia koneelle. Niiden käyttäjäperehtyminen jäi kapaloasteelle kohdallani. Ilman osaavaa ulkopuolista apua olisin ollut ulkona. Tein kuitenkin sitkeästi töitä saadakseni valmiudet harjoitelle jossain matkan vaiheessa Spot satelliittilähettimen käyttöä, blokin ja iridium puhelimen sähköpostijärjestelmän, hallintaa ja kuvien siirtoa kamerasta tietokoneelle. Spotin osalta erittäin helppoa, sen jälkeen kun joku asiantuntija on maksanut netin kautta avattavien käyttöohjelmien maksut ja kirjannut kaikki tarvittavat tiedot ns. tilien avaamiseen, joita oli useita, siis kolmea eri toimintaa varten.
Sitä hommaa ei maallikko WP, sähköpostin ja internetin käyttäjä saa aikaiseksi ikinä.
Kertoiko laitteen myyjä tämän. No ei taatusti. Käytössä laite on osoittautunut oikein mukavaksi varsinkin vastaanottajien kommenttien perusteella. Voin vilpittömästi suositella. Laite on lisäksi kohtuuhintainen ohjelmineen alle 350,00 euroa 1. vuodeksi. Mukaan tulee hätäkutsujärjestelmä. joka perustuu satelliittiseurantaan.
Pitihän sitten opetella myös valokuvien siirto kamerasta tietokoneelle ja siitä esim. blokiin.
ja tietysti koko blokin käyttö. Satelliittipuhelimen hankintaan liittyvien ohjelmien asennuksiin ja ym. meni pari päivää. Osaamisesta en tiedä vieläkään. Onneksi on IT-tuki Kiinan Chengdusta suurten projektien tyyliin.
Niinpä lykkäsin lähtöpäivää joskus heinäkuun puolen välin tienoilla kaksi viikkoa eli la 15.08. ja aika sama klo 12.00.
Tällöinkään ei ollut vielä tiedossa koko siirtopurjehduksen miehistöä. Tarkoitan siirtopurjehduksella Itämerta ja matkaa Pohjanmerellä Ja kanaalissa Brestiin, josta alkaa Biskajan lahden ylitys.
Vaimo seuraa valmistelujani heinäkuun puolelta hyvin myötämielisesti. Olin välillä täysin yllättynyt hänen avustaan eri asioiden hoitamisessa. Olenhan lähdössä Karibian kierrokselle lähes vuodeksi eikä ole varmaa tapaammeko matkani aikana toisiamme.
Lähtöpäivän lähestyessä koin tilanteen lähes paniikin omaisena. Asioita piti hoitaa ja huolehtia käsittämätön määrä.
Miehistö oli kuitenkin koossa aina Karibialle asti. Koska minulla ei ollut mitään vakinaista tai muuta ennalta sovittua porukkaa, hain miehistöä eri menetelmillä. Ns. juttu kiertämään menetelmä ei tuonut ketään mukaan. Laiturikeskusteluista syntyi kuitenkin merkittävä tulos. Eräs purjehtijakaverini Hannu Tuormaa mainitsi ikään kuin ohi mennen, että voisi lähteä, jos kelpuutan hänet miehistööni. Tunsin kaverin entuudestaan ja tiesin hänen seilailleen yli kymmenen vuotta nykyisellä veneellään tehden
singlehandid matkapurjehduksia myös Suomenlahden toiselle puolelle. Kun hän heitti vielä, että voisi olla vaikka puoli vuotta, Hannun tuleminen mukaani förstiksi oli selvää. Eräänä iltapäivänä elokuun alussa heitimme purjehduslenkin Rankin ympäri. Teimme sopimuksen matkasta samassa paatissa . Karibialle ja risteilystä siellä noin puoleksi vuodeksi. Aikaisemmin kilpailumiehistössäni oli ollut paljon mielenkiintoa ko. tapaiselle purjehdusmatkalle, mutta nyt ei. AMP – sivuilla ollut kysely toi paljon eri tasoisia yhteydenottoja. Tunsin välillä olevani rekrytointitoimisto vastatessani tiedusteluihin ja selvittäessäni kiinnostuneiden valmiuksia. Seilaamme pitemmät legit 3 hengen miehistöllä ja osan matkaa kahden. Paluumatkasta en vielä huolta kantanut. Kiinnostuneita oli ja ajattelin, että jos sinne päästään, niin siinä on näyttöä riittävästi paluumatkan onnistumiselle.
Veneen saamisen matkakuntoon olin aloittanut jo muutamia vuosia sitten. Moottori on uusi ja isompi Yanmar 3 YM 30 kaikkine lisälaitteineen ja varusteineen, seisovan rikin vaijerit on uusittu ja osa nostimista, ym. Elektroniikka on uusittu tänä keväänä ja varusteita lisätty rutkasti valtameripurjehdusta varten. Itse kävin Navigaatioliiton kurssit noin kertauksena 25 vuoden jälkeen. Samalla halusin testata jääkö enää mitään päähän.
Heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa oli miehistöasiat selvillä ja aloin vakuuttua siitä, etten purjehdi singlehandidlegejä missään vaiheessa.
Viimeisistä päivistä, illoista ja öistä en paljoa muuta muista, kuin että oli hirveä hässäkkä, jossa vaimo auttoi ja rauhoitteli, että hoitaa loput, jos jotain jää tekemättä. Lähtöäsi ne eivät estä.
15.08.09 ensimmäinen matkapäivä
Tulimme vaimon kassa satamaan joskus 9.00 aikoihin. Olin aloittanut päivän 05.30 tehden kaikenlaisia tietokonehommia, laskujen maksuja, verotusasioita jne. Vaimo pakkaili vielä veneeseen viemättä olleita tavaroitani. Varapuhelimen, papereita ja muutamia laitteita. Käsi GPS, kannettava VHF ym.
Aamupalalla vaimo sanoi, että ei kannata hätäillä, asiat tulee hoidetuksi. Olin tehnyt hänelle neljä valtakirjaa eri asioiden hoitamista varten. Lupasi kuitenkin, ettei hae minua holhottavaksi, ellen pahasti mokaa matkan aikana.
Yhdeksältä tuli Hannu sopimuksen mukaan veneelle, jonka olimme siirtäneet veneen vieraslaituriin kylkiparkkiin edellisenä iltana, jotta lastaus ja lähtöseremoniat sujuisivat. Kristiina II, pituus 34 jalkaa näytti melkoisen pieneltä 50 jalkaisen Domin takana.
Minulle 34 jalkaa on juuri sopiva kaikkeen purjehdukseen kaikilla merillä. Loppujen lopuksi veneen merikelpoisuus ei riipu pelkästään veneen koosta. Joku sanoisi, totta, sehän riippuu omistajan arvopaperisalkun arvosta.
Olin tuonut veneelle lähtöaamuna kaksi Ikean sinistä kassillista tavaroita. Niiden lastaaminen vei jonkin aikaa ja totesin, että etsitään sitten kun tarvitaan. Ja on todella myös etsitty milloin mitäkin. Kun veneen penkoo muutaman kerran perästä keulaan, alkaa muistaa esineiden paikat. Pekka Helsingistä tuli 9.30 kuten oli sovittu. Tervehdykset ja sitten kauppareissulle.
Laiturille alkaa kertyä kauppareissun jälkeen väkeä. Vanhin poikani perheineen. Kuuden vanha pojantytär ymmärsi, että pappa lähtee purjehdusretkelle, mikä ei ole tavanomainen viikonloppuretki. Hän ilmoitti veneen olevan papan kelluva talo ja koti. Nuorempi kolmevuotias pojanpoika ei vielä ymmärtänyt koko tilanteesta mitään, paitsi hässäkän, joka ei ollut hänelle alkuunkaan mieleinen.
Olen huhkinut viime päivät pakkaamisen ja valmistelujen kanssa niin tiiviisti, etten ollut miettinyt lähtöni merkitystä läheisilleni etenkään vaimolleni. Edessä on joka tapauksessa pitkä erossa elämisen aika. Hän on osallistunut matkani valmisteluihin ihailtavan avoimesti ja rohkeasti. Tiedän, että hän tuntee pelkoa ja epävarmuutta tulevasta vuodesta. Kyse ei ole vain merellä oloni vaaratekijöistä vaan kaikesta, mitä matkalla voisi sattua.
Muutaman kerran viime viikkojen aikana on käynyt mielessäni ajatus siitä, että onko tässä mitään järkeä. Onko todella pakko lähteä. Vaimo, elämänkumppani on alkanut uudestaan tuntua hyvin tärkeältä ja rakkaalta. Välillä epäilin, voisinko sittenkin perääntyä ja luopua vuosien haaveestani ja viimeksi kuluneiden vuosien valmisteluiden tuloksista, mahdollisuudesta purjehtia Karibialle ja ensi keväänä sieltä takaisin omalla kölillä. Suurin osa valmisteluista on tietenkin hyödynnettävissä muussakin purjehduksessa. Olen tehnyt matkan mielessäni kymmeniä kertoja. Olen päättänyt lähteä, vaikka se välillä tuntuu täysin tarpeettomalta haihattelulta. Olen kuullut tuttujen monenlaisia kommentteja. Toiset kannustavia, toiset ihmetteleviä ja vähemmän kannustavia.
Lähtöaikani 156.8. klo 12.00 olen ilmoittanut kaikille, jotka ovat sitä udelleet.
Klo 11.45 tulee laiturille KPS:n delegaatio, parhaat purjehdusystäväni, noin 20 hengen ryhmä. Saamme kuulla laulun lähtijöille sekä viisaita tilanteeseen sopivia sananparsia.
Saamme mukaamme jo aikaisemmin veneeseen lahjoituksena saadun hapankorppukassillisen lisäksi suojelusenkelin, joka on tuotava vuoden sisällä takaisin. Sille on kuulemma odottamassa uusia tehtäviä. Eväistä kiitos Ilkalle.
Tasan kello 12.00 on yksi elämäni liikuttavimmista hetkistä. Lähtöhyvästit saattajaporukalle, pojan perheelle ja vaimolle. Äänemme väriset ja kyynel tulee väkisin silmään. Hän itkee hetken ja toivottaa hyvää turvallista matkaa. Vahvistamme sopimuksen yhteydenpidosta. Sitten hyppään veneeseen. 12.04 irrotamme köydet ja peruutan veneen irti laiturista. Lähtö on tosiasia ja muuttuu konkreettiseksi tekemiseksi. Vilkutukset laiturilta ovat mahtavat.
Kurvaamme ulos aallonmurtajan aukosta ja nostamme purjeet. Tuuli on suotuista ja vetää 6 solmun vauhtiin hetkessä. Olen valinnut reitiksemme Suomenlahden ylityksen Tallinnan edustalle ja sieltä eteenpäin, Naissaareen, Dirhamiin tai Haapsaluun. Kaikki merkitsevät yön yli purjehdusta. Tiedossa on voimistuvaa SW tuulta ja siis kovaa kryssiä lähivuorokausiksi.
16.08. Toinen matkapäivä
Olemme 04.30 Kerin ja Aegnan välissä puskettuamme yön osittain rankan kryssin jälkeen. Tuuli oli puuskissa lähes 40 kts suoraan nenään ja aalto jyrkkää ja kovaa. Haaveilimme valtameren pitkistä mainingeista. Äkkiä tyyntyi ja hetken päästä lounainen muuttui SE- E:ksi. Hienoa ja alle 20 kts. Aamun ja päivän kuluessa tuuli kääntyy jälleen vastaiseksi. Ei kuitenkaan täysin vastaiseksi. Vähitellen tuuli jälleen kovenee 25-30 kts ja aalto nousee vastaan jyrkkänä seinänä.
Yöllä Kristiina II sukelsi vesimassaa sillä seurauksella, että sprayhoodin ensimmäisen kaaren kanavan ompeleet repesivät irti ja sprayhood sai uuden virtaviivaisen muodon. Kaari saatiin
paitsi, että vettä piti poistaa sisältä jokunen litra ja keulahytin ovi pomppasi paikaltaan, koska oli jäänyt auki asentoon, vaikkakin säpillä lukittuna. Sarana sai uuden muodon. Tapahtuman voi myös kuvata siten, että vesimassa kaatui veneen päälle , 5000 l? Pidin ruorista kiinni rystyset valkoisina ja panin hetkeksi silmät kiinni. Tällin jälkeen oli taas rauhallista. Sisällä olleiden gastien päät ilmestyivät oviaukkoon. Pysytäänkö vielä pinnalla ? Siis purjehtijahuumoria.
Dirhamin sataman kohdalla käymme Osmussaaren takana suojassa rullaamassa fokan sisään ja tarkastamassa tilannetta satamaan menon suhteen. Toteamme aallokon niin korkeaksi ja hankalaksi, että päätämme jättää kapean yli mailin pituisen sisäänajorännin väliin ja jatkaa pelkällä kakkosreivissä olevalle isolla ja koneella aluksi suoraan vastaiseen Haapsaluun, jonne saapuisimme ennen pimeän tuloa. Välillä runkoa kunnolla paukutettua saavumme Haapsalun Grand Marinaan klo 20.30 väsyneinä mutta tyytyväisinä.
Kamat kasaan ja ravintolaan syömään. Kokkausintoa ei löytynyt.
Ravintolassa tavattiin kahden suomalaisen venekunnan porukat ja kuultiin heidän pitelevän säitä täällä.
17.08 kolmas matkapäivä
Päätimme pysyä laiturissa tämän päivän. Ensin korjataan ovi ja aikaisemmin vaienneen Garminin johto. Veneessä on kolme kiinteää GPS:ssää ja yksi kannettava. Navigointivarustukseen kuuluu lisäksi tutka, joka on Simradin yhdistelmä eli tutkaplotteri.
Lisäksi kuivasimme veneen pohjan, koska se on aina ennenkin ollut kuiva, mutta sai edellisellä legillä kannelle ryöpynnyttä vettä oviaukon kautta, johtuen siitä, että pidettiin luukut auki. Ei paljoa, mutta kuivan pitää olla kuiva.
Töiden jälkeen käveltiin kaupunkiin, joka oli aikaisemmilta kesälomapurjehduksilta tuttu. Miehistölle paikka oli uusi kokemus ja vein heidät linnakkeelle ja vanhalle 1600 luvulta ollevalle kirkolle. Sitten tehtiin ruoka- ja juomatarvikehankintoja. Turistikausi on kokonaan ohi. Hintataso marketissa on kaikilta osin matalampi kuin Suomessa, joten tulee tehdyksi myös heräteostoksia.
Taksilla paluumatka ostospussien kanssa. Valmistin veneessä italian pataa, joka maistui nälkäiselle miehistölle, koska kaikki meni. Ilta meni rauhallisesti veneellä.
Saimme viereisen suomalaisveneen Harambeen kipparilta lainaksi Gotlannin satamakirjan ja vihjeen hyvästä suojaisesta rauhallisesta Vändburgin satamasta. Otin tiedot ylös.
18.08 neljäs matkapäivä
08.15 lähtö Kuressaarta kohti. Tuuli SWW 14-20 kts. Sadetta luvassa koko päiväksi.
Koneella ensin tunti vastaista. Seilit ylös. Iltapäivälla kahdenaikoihin tuuli moinasi taas ja kone käyntiin. Tunnin päästä jatkettiin purjehtimista samalla halssilla koko päivä Saarenman tuntumassa.
Päätettiin jatkaa suoraan Gotlantiin, koska meno oli ollut helppoa ja matkaa taittui. Kuressaareen on lisäksi pitkä ränni sisäänajoa. Ukkosrintaman noustessa etelästä vastaan pienen miehistöpalaverin jälkeen päätin, että muutamme suunnitelmia kolmannen kerran. Menemme sittenkin Kuressaareen. Ei huvittanut painua ehdoin tahdoin ukkosrintamaan. Säkkipimeässä salamoiden vilkkuessa reittimme molemmin puolin navigoimme Kuressaaren satamaan. Osittain valaistun osittain pimeä väylä löytyi helposti valonheittäjän ja Simradin avulla. 01.30 olimme satamassa tehtyämme 99 NM päivämatkan, josta koneella kuutisen tuntia. Koska tilaa oli reilusti, vene tuuvattiin kylkiparkkiin ja painuttiin pehkuihin.
19.08. viides ja kuudes matkapäivä
Myöhäisen nukkumaan menon johdosta aamutoimetkin venyivät normaalia myöhäisemmiksi.
Normaalit suihkut, aamupalat ja satamamaksut jahtisadam esimiehen saavuttua. Sesonki loppui täysin viikko sitten. Mukava ja ystävällinen vanhempi herrasmies.
Olin saanut edellisenä päivänä merenkulkulaitoksen esittelijältä puhelinilmoituksen siitä, että kansainvälisen huviveneen kuljettajan lupahakemuksestani puuttui ajokortin jäljennös, josta todettaisiin terveydellinen kelpoisuuteni tai sitten lääkärintodistus. Otin faksinumeron ja
sähköpostiosoitteen ylös ja mietin kuinka hoitaa asia vai hoitaako ollenkaan. Onhan minulla matkassa 30 vuotta sitten saamani lupakirja, ajattelin. Olin harrastuksen vuoksi hakenut uutta valokuvallista lisenssiä. Kun lupa tulisi kotiin, se pitäisi saada veneelle. Skanneri on kotona, mutta vaimo ei osaa käyttää eikä veneessä ole tulostinta. Saisihan sen tietysti jossain tulostettua.
Marssin lähimpään hotelliin. Sain ystävällisen ja asiallisen palvelun respassa suomen kielellä lähettäessäni faksia kopioidusta ajokortista.
Tankattuamme lähdemme merelle klo 1130. Lähtö etelää kohden sujuu huomattavasti paremmin kuin pohjoisen puolelta saapuminen. Puolen tunnin ja 4 mailin moottoroinnin jälkeen nostamme purjeet, isossa yksi reivi. Tuuli NW 20 kts kevenee kahteen mennessä 12 kts, jolloin reivi puretaan.
Riianlahdelta seilataan 1900 aikoihin Itämerelle. Matkaa Vändburgiin on 108 NM. Salmessa on sekalaista aallokkoa joka tulee eri suunnista. Mukana on pystysuoria torneja ja molemmilta kyljiltä sisään pyrkijöitä. Suurimmat mainigit ovat 2 metrin suuruusluokkaa, siis meille aika komeita. Sivutuuli muuttuu sivuvastaiseksi. Vauhti on hyvää 6.5-7,5 kts ja vene vakaasti ruorimiehen käsissä. Puolen yön aikaan pantin kone lataamaan. Tuuli loppui jossain vaiheessa ja Hannu sai ajella tyynessä ja kirkkaassa säässä tähtitaivaan alla. Olimme jo Pekan kanssa ihailleet äärettömän hienoa tähtitaivasta. Linnunrata oli kuin taivaan kannen matto valtavan tähtimeren keskellä.
Hannu tuli yhden aikaan ruoriin. Ajoimme 3 h jaksoissa. Minä painuin nukkumaan.
Klo 1745 painutaan sisään Vändbugin lahdessa olevaan venesatamaan. Sisäänajolinjaa ei löytynyt kuin Simradista. Se on pieni, mutta hieno. Matkaa kertyi 178 NM. Kalastusaluksia on paikalla yksi, SAR alus ja kaksi tyhjää purjevenettä pitemmässä parkissa. WC ja suihku, ns. minuuttisuihku, OK. Mutta ketään ihmisiä eikä asutusta missään. Nyt selvisi, mitä neuvojamme Haapsalussa todella tarkoitti rauhallisella.
Ihmettelimme miksi korvessa on näin hieno venesatama ja päättelimme sen olevan EU:n ansiota kuten Haapsalun ja Kuressaaren uudet pienvenemarinat.
Miellyttävänä yllätyksenä Pekka järjesti meille kyydin kylille 10 km päähän, jossa saatiin hyvässä paikallisessa ravintolassa Folkeryds Konditori Burgsvikissä kunnon pitsa-ateriat ja juotiin parit tuutingit. Taksilla takaisin satamaan, koska suosittelemani kävely veneessä istumisen vastapainona ei saanut kannatusta. Jos joku sattuu paikkakunnalle, suosittelen lämpimästi paikkaa.
21.08. Seitsemäs ja kahdeksas matkapäivä
Hyvin nukutun yön ja levon jälkeen noustaan normaaliin aikaan ja aloitetaan lähdön valmistelu. Kipparilta vierähtää melkoinen tovi ennekuin reitti Bornholmin Nexön kaupunkiin 150 NM on plotterissa. Pientä alkukankeutta, tuumasi kippari. Samalla odottelin enneusteen lupaamaa tuulen kevenemistä iltapäivää kohden. Katselin aamulla merelle sataman suulta ja totesin heti sataman suun jälkeen vastaan tulevan aallokon todella jyrkäksi.
Sitä paitsi arviomme erittäin suojaisesta satamasta osoittautui virheelliseksi. mainingin jämät olivat alkaneet nykiä kippoamme melkoisesti.
Lähtö tapahtui 09.20 aluksi koneella hiljaa vasta-aaltoon, ettei kaikki vesi tule kannelle eikä vene romahda alas aallolta. Koneessa ja kolmilapaisessa Volvon potkurissa riittäisi tehoa nousta vaikka pystyseinää. Sellainen on tuntuma ulos ajettaessa. Paqrin mailin päästä purjeet ylös isoon on laitettu Hoburt Revin jäädessä kirkkaasti länteen. Loki nakuttaa 7-8 kts välillä ja matka joutuu. Yöllä on sadekuuroja tuulen tyyntyessä, joten käytetään konetta apuna ja tutkaillaan Simradilla vilkasta laivaliikennettä Öölannin eteläkärjessä. Vahdissa on silloin kaksi miestä toinen ruorissa ja toinen sisällä tutkan ääressä ilmoittaen kulkuluukun suulta tilannetietoja ruorimiehelle. Pidän tätä parempana kuin sitä, että ajettaisiin automaatilla ja ruorimies päivystäisi myös tutkaa. Muutama yö menee näinkin ilman huolia riittävästä lepoajasta.
Lauantaina klo 14.00 olemme perillä Nexöön satamassa pienvene altaassa. Lokissa oli matkaa 176 NM . Klo 09.20 oliln merkinnyt purjehdituksi matkaksi 150 NM /24 h. Paikka löytyi helposti aivan ravintolan edestä. Sopii meille totesi Pekka. Samassa paikassa on suihkut ja muut.
Taisi olla Bornhomin kalleimmat oluet 24.00 euroa kolme tuoppia.
Kävimme kauppaostoksilla ja totesimme Bornholmin hintatason Suomea vastaavaksi ellei kalliimmaksi. Satamamaksut hoitui lähellä olevassa kaupassa. Venäläisiä turisteja oli laivallinen turisteina ja viiskymmenpäinen harrikkaporukka tuli lautalta saarelle. Ilmeisesti kesäkakuden lopettamiskokoukseen. Eivät häirinneet meitä. Ilma oli kesäisen lämmin eli shortsikeli.
23.08. yhdeksäs ja kymmenes matkapäivä
Aamulla etsiskelin seitsemän maissa polttoaine asemaa. Viereeni pysähtyi auto josta vanhempi herra kyseli ensin tanskaksi ja sitten englanniksi onko jotain ongelmia. Ilmoitin tarvitsevani dieseliä. Hän neuvoi soittamaan farmaritankin luona olevaan puhelinnumeroon. Hylkäsin mielessäni ajatuksen ja kävin katsomassa sataman toista tankkauspaikkaa muutaman sadan metrin päässä. Sama tilanne. Päätimme kävellä kolmen kympin kanikan kanssa puolen kilometrin päässä olevalle huoltoasemalle. Olimme kävelleet kymmenen metriä kun paikalle kurvasi mopolla mies, joka ilmoitti antavansa polttoainetta lähellä olevasta farmaritankista. No sehän passasi. Käteismaksua varten kävin nostamassa tanskan kruunuja viereisestä automaatista. Näin asiat voivat hoitua, jos palvelu pelaa. Ällistyttävää su aamu klo 07-08.00 välillä kesäaikaan.
0915 köydet irti ja Kieliin. Oli melko tyyntä, joten tyrkkäsimme koneella ulos ja otimme oikean suunnan kierrellen matalassa olevia verkkoja ja muita pyydyksiä. Olivat tuttuja veneen haku matkalta vuonna 2003. Vasta 18.30 saatiin mukavasti SES 10-12 kts tuulta ja pysäytettiin peltigenua.
Iltayöstä reivattiin- Seuraava aamu ja päivä meni salmissa laivoja väistellessä ja kovenevaa tuulta ihmetellessä. Kielin edustalle saavuttiin puolen päivä tietämissä ja jatkettiin valittuun satamapaikkaa purjehtien tiukkaa vastaista. Klo 14.30 olimme perillä Wellingdorf Fischery Sport Havenissa Pienteollisuusalueella, mikä osoittautui korjauksiamme ajatellen onnekkaaksi valinnaksi.
Matkaa taitettiin 197 NM ja 30 h 45min. Pekka pakkasi tavaransa ja lähti kotisuomea kohti.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)