24.01.10 su 88 matkapäivä

Aamu oli pilvinen, lämpötila + 17 C, tuuli NW 6-8 ip. 8-1 m/s. Tankkasin dieseliä tankin täyteen ja lähdin Vilamouraan, jonne matkaa tulisi vähän yli 20 NM. Seilasin täydellä isolla, kun tuuli nousi puuskissa jo yli 10 m/s . Reivin teko oi lähellä, mutta tuuli alkoi kevetä myös iltapäivällä, joten ison reivaaminen jäi. Otin rullagenuaa sisään puolet.

18.00 olin marina Vilemouran respan laiturissa. Matkaa oli lokin mukaan 22 mailia ja maanpuoleisen tuulen johdosta oli nautinto seilata tasaista vettä maksimi nopeudella.

Navigointi on helppoa, koska rantaa pitkin kuljetaan ehkä noin maili on hyvä etäisyys lyhimmillään. Satamaan sisään meno on helppo, koska molempien aallonmurtajien päissä on isot törpöt, punainen ja vihreä. Kovalla tuulella ja merenkäynnissä asiat muuttuvat. 30 m leveä aukko ja 6,5 m syvyys tekevät sisäänmenosta haasteellisen, oletan.

Respasta lähti kaveri auttamaan paikan löytämisessä ja kiinnittymisessä, koska hämärä painoi päälle ja apu oli paikallaan. Hyvää palvelua. Sähköstä en huomannut erikseen kysyä. Ilmeni, että oma pistokkeeni ei toiminut laiturissa olleisiin jakajiin.

Paikan hinta oli 18,10 euroa verollisena, koska on matalasesonki. Kalleimman aikana hinta on 51,00 euroa päivä. Langatonta internetyhteyttä ei ole laituriin, mutta respassa voi oman koneen kytkeä verkkoon veloituksetta.

25.01. ma 89 matkapäivä

Starttasin aamulla koneen lataamista varten. Täysin kirkas sää.

Menin jollalla respaan, koska kävelymatkaa olisi tullut 1,5 km, jollamatkaa 200 m.

Netti toimi ja oli yhteydessä Savantumin Pentti Kotiahoon, jolta ostin Iridium puhelimen ja tarvittavat ohjelmat. Sähköpostiohjelmat eivät pelanneet. joten helpdeskiä tarvittiin. En tosin ollut käyttänyt vielä kertaakaan ko. postiohjelmaa veneessä. Heti ilmeni, että vian selvittäminen on tuntien puhelurumpa ja kalliiksi tulee. Mutta tulikin vielä kalliimmaksi.

Laiturisähkö ratkesi sillä, että paikalle tuli sähkömies oikean pistokkeen kanssa ja vaihtoi sen omaan johtooni. Katkaisi ruostuneiden ruuvien vuoksi edellisen pistokkeen irti.

Hydrovane tuuliperäsimen toimittajalta en ollut saanut mitään tietoa kyselyyni tarkemmasta toimitusajasta.

Illalla jatkettiin Kotiahon kanssa pariin otteeseen ja lopulta Oceans ohjelma saatiin toimimaan eli voin lähettää ja vastaanottaa sähköpostia iridium satellittipuhelimella, soittamisen lisäksi.

26.01. ja 27.01. ti ja ke 90. ja 91. matkapäivät

Harrastin kävelylenkkejä rantamaisemissa, jotka olivat hiekkarantoja kilometritolkulla länteen päin ja vähemmän yhtenäistä rantaa itään.

Kävin jollalla respassa nettiä käyttämässä eli skypettelemässä vaimon kanssa ja säätietoja katselemassa. Markettikin löytyi. sapuskat laitoin veneessä.

28.01. to 92 matkapäivä

Päätin palata Portimaoon, koska Vilamoura oli nähty. Muita matkalla olevia veneitä en havainnut paitsi kaksi englantilaisten kaverien Bavariaa, jotka seilasivat Gibraltarin ja Porton väliä.

Aamulla ilma oli viileää alle +10 C, mutta täysin kirkas taivas merkitsi sitä, että päivällä on melko lämmintä. Tuulet oli ennusteissa heikkoja alle 10 ktsv idän puolelta.

Köydet irrotin 11.15 respan laiturista. Tuuli oli kevyttä idänpuolelta ja matkanteko mukavaa, mutta hidasta 4 kts.

14.45 tuuli putoaa alle 4 kts ja vauhti alle 3 kts, joten laitan koneen ja lasken purjeet.

Paikalle ilmestyi mahtava delfiiniparvi jostain. Niitö oloi joka puolella venettä, lähellä ja kaukana.

Jotkut hyppäsivät vedestä reilusti kokonaan ilmaan. Ne eivät kuitenkaan olleet erityisen kiinnostuneita veneestä eivätkä seuranneet sitä. En tiedä, mitkä rituaalit niillä oli menossa, mutta näyttävää se oli.

Klo 16.15 ollin Porpimaon respan laiturissa ja sisäänkirjoittauduin helpoin muodollisuuksin. Ainoa pikkuepisoodi tuli laiturisähkön uudesta plokista, joka olikin numeroa liian suuri. Yritin Asentaa vanhaa, mutta se oli ruosteessa. Kyselin VHF:llä adapteria. Sieltä lähetettiin kaveri korjaamaan sähköjä, koska viestini oli ymmärretty väärin. Respassa oli täälläkin myynnissä sopivan kokosia pistokkeita, kuten Vilamourassa. Paikalle tullut sähkömies laittoi sen kiinni samaan hintaan, kuin oli myös kuskannut minut kumiveneellä respaan ja takaisin pari kertaa. Lähtiessäni kiitin häntä Cutty Shark pullolla. Palvelu oli erittäin miellyttävää.

29.02. pe 93 matkapäivä

Normaali maissaoloa. Kävin ruuvi- ja työkalukaupassa, joka löytyi aseman takaa 3 km päästä Miken ohjeiden mukaan. Siellä on Hydrovanen asennukseen tarvittavia ruuveja, mutta hydrovanen toimituksesta en ole kuullut mitään, vaikka olin välillä kysellyt.

Löysin myös toisen ns. rautakaupan, josta ostin uusia veneen sisäoviin sopivia saranoita, koska vanhat ovat alkaneet taipua. Uusitaan myöhemmin.

30.01. la 94 matkapäivä

Skypetiltin vaimon kanssa 08.05. Yllättäen linjoilla tuli poikani, joka työskentelee Kiinassa Tsengdussa. Pidettiin sitten kolmen tai hänen vaimonsa mukaan lukien neljän konferenssia.

Ei hassumpaa ja virkisti erakkoelämääni erittäin tervetulleesti.

Sitten päätin lähteä jollalla jokea ylös, koska sää oli hieno. Poikkesin respaan, koska eilen saamani kortti reistaili. Siellä toetsin, että minulle oli tullut hydrovane lähetys 5 kolia yht. 75 kg. Kysyin koska olivat tulleet. Eilen perjantaina. Eivät olleet viitsineet soittaa respasta, vaikka nimenomaan oli pyytänyt. Yllätys oli suuri, koska kuvittelin, ettei niitä ollut vielä lähetettykään.

Suunnitelmat muuttuivat. Rahtasin paketit veneelle ja aloin purkaa pakkauksia. Kaikki osat olivat tulleet.

Sovin viereisen veneen Paulin kanssa, että asennus aloitetaan maanantaina ja annoin hänelle asennusohjeen luettavaksi.

31.01. su 95 matkapäivä

Asennusta varten minun piti irrottaa septi ja perässä penkin alla olevan lokeron takaseinä, jotta päästää käsiksi peräpeiliin tuleviin pultteihin ja voidaan asentaa aluslevyt.

Kävin merellä tyhjentämässä septin, koska huoltolaiturissa ei ollut sopivaa suulaketta ja muutenkin pääsin helpommalla.

Septin irroittamisessa voimistelua riitti. Tila on erittäin ahdas, jossa on vaikea liikuttaa itseään.

Vene oli käännetty perä laituriin päin.

Hankintoina tarvittiin pultit, teak palat, taustalevyt ja sikaa ja hiontapaperia.

Itselläni ei ollut sopivia avaimiakaan, 17 mm lenkki tai hylsyjä kaksin kappalein.

1.02. 96 matkapäivä

Naapuriveneen Paulin kanssa lähdettiin 10,00 jälkeen erittäin kauniissa säässä jollalla telakalle, jossa on useita paikkoja, mistä voin hankkia kaikki tarvittavan.

Paul on asustanut vaimonsa kanssa Portimaossa 1,5 vuotta veneessä, 37 Beneteau Southamptonista. Paul tekee hommia telakalla eri korjausfirmojen toimeksiannoista. Hän oli korvaamaton apu jo hankinnoissa. Sain oikeaa tavaraa käypään hintaan ja etsimättä.

Mennessämme telakka-alueella Paul ohjasi minut erään teräsveneen n. 12m pitkän perään, josta kiivettiin sen kannella ja jolla jätettiin sen perään kiinni. Sitten noustiin 16 metrisen purjealuksen kannelle, jossa Paul taas moikkasi omistajaa ja jutusteli projektin etenemisestä. Tanskalainen Peter oli vuosi sitten ostanut veneen ja teki täydellistä perusremonttia, Sisätilat on jo uusittu ja ulkoakin lähes valmis. Se on miehen uusi koti eikä muuhun paluusta ollut suunnitelmia. Ei tarvittu.

Peterin veneestä kiivettiin 30 m kalastusaluksen alakannelle, jota kautta päästiin laiturille.

Palasin hankintojen jälkeen samaa reittiä jollalle ja takaisin marinaan.

Satamassa oli myös merimiesbaari, jossa olut oli hinnoiteltu asiakasystävällisesti 0,25 euroa pullo.

Edullisinta matkalla kohtaamaani hinnoittelua. Mutta niinpä kaverit söivätkin hampurilaisia ja muita ruokia oluen lisäksi. Valmistelin veneessä asennusta varten kaiken valmiiksi.

Illalla skypeteltiin vaimon kanssa. Tällä kertaa yhteys toimi moitteetta. Ongelmiakin on ollut.

2.02. ti 97 matkapäivä

Aamun sää oli kohtuullinen, aurinkoa ja kohtalainen tuuli, lämpötila n. +16 C. Lähdettiin

taas telakalle Paulin kanssa. Paulin auto oli rikki, polkupyörästä kumi puhki ja jollan moottori epäkunnossa. Menimme Paulin Peteriltä lainaamalla autolla. Kävelymatkaa olisi kertynyt sillan kautta saaressa olevalle telakalle 4 km.

Todettiin, että teakkipalat, joita tarvitaan 3 kpl, yksi kunkin hydrovanen kiinnitysjalustan alle, on järkevintä. sahata telakalla asianmukaisilla työkaluilla oikean muotoisiksi. Sinne siis ja palvelu saatiin sovituksi. Sitten käväistiin baarissa. Paikalle kertyi pikkuhiljaa veneilyalan spesialisteja, korjausmies belgialainen Pascal, joka tekee korjaushommia ja ostelee ja myy korjaamiaan veneitä ja hänen portugalilainen apurinsa, Peter ja Paul ja meikäläinen. Edullisen oluen ja mielenkiintoisten tarinoiden myötä ilta sujui työpäivän yli. Käytiin vielä tutustumassa Peterin alukseen. Tarvikkeiden laatu oli parasta ja työn jälki erinomaista. Rompetta riitti: generaattori, vesikone, jääpalakone, pakastin, jääkaappi, pesukoneet astioille ja pyykille, kaasuliesi, sähkögrilli, kuuma vesi, elekrotniikasta puhumattakaan. Säiliöiden tilavuudet meikäläiselle käsittämättömiä, polttoainetta 2000 l vettä samaa luokka jne. Peter kuvasi tilannetta siten, että vuoden voisi ainakin olla omavarainen.

Paulin kanssa käveltiin takaisin 4 km ja risat.

3.02. ke 98 matkapäivä

Sää oli sellainen aamulla, että pelkäsin voisiko asennusta jatkaa. Tuuli oli kova ja sadekuurojen uhka tuntuva.

klo 10.00 jälkeen Paul ilmestyi laiturille sylissään johtoja ja lentävä ja pora ym.

Suunnittelimme vielä työjärjestyksen eri osien kiinnittämiseksi. Sitten piti hakea jollalla Paulin työkalupakki telakalta. Ajettiin pärskyvää aaltoa vastaan housut märkinä ja haettiin työkalupakki.

Paul muotoili kiinnikkeiden alle tulevan teakin peräpeilin muotoon toiselta puolelta. Kiinnikkeen alla oleva alusta pitää olla täysin suora. Sovitellessamme osia veneen perään totesimme, että tässä tapauksessa asennuskohde on sellainen, että on löydettävä yksi paikka, jonka osalta kaikki eri vaatimukset täytyvät. Ne olivat: kiinnikkeet veneeseen on saatava paikalleen, hydrovanen akselin on oltava vertigaalisesti suorassa ja oikealla korkeudella vedestä ja veneen pohjan suhteen ja pidikevarsien yläpuolinen kiinnike ei saa olla liian ylhäällä eikä alhaalla. Takaluukku on jäätävä avattavaksi, joten kiinnitys on ns. keskeltä n. 50 cm sivuun tuleva ratkaisu.

Töitä tehtiin päivä ja kaksi kiinnikettä ja peräsinakselikokonaan laitettiin paikalleen, mutta vielä ilman sikitiivistyksiä, siltä varalta, että täytyy tehdä joku muutos. Hirvitti katsoa, kun Paul muotoili teakpaloja pitäen palaa (n. 17x12 cm) toisessa kädessään lentävä toisessa kädessä ajaen teakpalan pohjan asennuskohdassa veneen peräpeilin muotoon.

Illalla ennen pimeäntulo lopetettaessa oli melkoisen väsynyt, mutta tyytyväinen päivän työn tulokseen.

4.02. to 99 matkapäivä

Heti aamupalan jälkeen töihin. Toinen A-tuen asennus ja sitten kaikkien irroitus ja kiinnitys uudelleen eli lopullinen kiinnitys, joka tehdään siten, että yksi kerrallaan irroitetaan tukivarren kiinnike veneestä ja teipataan teakkipala ja laitetaan sikafleksi alle ja asennetaan takaisin. Sekin on homma, mutta siinä ei enää tarvitse sovitella mitään. sen kun tehdään. Peikkona vedessä asennuksessa on tietenkin ollut koko ajan, että jotain putoaa. Kaikki asennettavat osat on sidottu narulla tai köydellä kiinni veneen peräkaiteeseen. Ei kuitenkaan ruuveja ja muttereita, joita sentään on muuta ylimääräinen.

Illalla koko asennus oli tehty valmiiksi: peräsinakseli, jonka yläpäässä on ohjausyksikkö ja alapäässä peräsin sekä muut osat paikallaan. Kaikki osat liikkuivat asennusohjeen testin mukaisesti, joten laitteen pitäisi toimia myös käytännössä. Valmista tulosta arvioidessamme totesimme Paulin kanssa, että peräpeilissä oli vain yhdet paikat, joihin kiinnikkeet voitiin asentaa.

Peräpeiliin kiinnitettyjen kiinnikkeiden osalta liikkumavara oli ollut vain 10 mm luokkaa.

Illalla alkoi kaatosade.

5.02. pe 100 matkapäivä

Heräsin 05.50. Kaunis aamu eikä kylmää. T-paita keli koko päivän. Aamupalan jälkeen asensin septin takaisin. Selkä oli jo kipeä. Päivällä kävin kaupoilla jalkaisin ja löysin sopivan lenkkiavaimen ja vasaran.

Asensin ohjaussiiven päällisen ja sen säätönarun siten, että sitloorasta voi muutta peräsimen kulmaa ja kulkusuuntaa eikä tarvitse mennä ruorin taakse.

Viimeksi asensin vastapainon ohjaussiivelle.

6.02. la 101 matkapäivä

Aamupäivällä sovimme toisen naapuriveneen kipparin Jonnyn kanssa, jolla on vastaava hydrovanohjain, että mennään koeajolle, jos tuulee riittävästi yli 5 kts vähintään. Aamu oli lähes tyyni. Paul halusi myös mukaan.

1400 lähdettiin merelle. Lähtö kolmeen pekkaan on paljon helpompi kuin yksin. Kavereille ei tarvinnut erityisemmin neuvoa. mitä tehdään.

Tuuli juuri sen verran, että pääsimme testaamaan vastaista, sivutuulta ja sivumyötää, mutta ei platlenssiä. Laite toimi ja täysin äänettömästi, kunhan purjeiden, pääperäsimen ja hydrovanen siiven asento olivat balanssissa. Perävana oli lähes suora.

15.40 palasimme laituriin. Olin tyytyväinen. Lähtöpäivä on taas konkreettisesti lähellä.

Illansuussa teimme lenkin heikkarannalla Pauli hänen vaimonsa ja koiransa Portugalista adoptuidun Terryn sekä belgialaisen Pascalin kanssa ja kävimme syömässä pitzat hyväksi tunnetussa paikassa Dolce Vita, joka on Rocha hotellialueella. Reissu oli mukavaa vaihtelua.

Toiset lähtivät jatkoille kaupunkiin paitsi minä ja Terry, jotka jäimme veneillemme.

7.02. su 102 matkapäivä

Säätila aamulla sekalaista, pilviä ja aurinkoa, lämpötila + 18 C, tuuli 1-3 m/s.

Hoitelen pyykit, yksi koneellinen. Pesin veneen sisältä ja suunnittelin matkan jatkoa.

Uudesta miehistöstä ei ole tietoa.

8.02. ma 103 matkapäivä

Aamu oli poutainen, tuuli NNW 8-10 m/s.

Ajoin jollalla keskustaan ja kävin kaupassa. Ostin ruokatarvikkeita seuraavaa legiä varten. Valikoimaan kuului hedelmiä, perunoita, porkkanoita, kananmunia, kestomaitoa ja vettä ym.

Säilykkeet oli hankittu jo ennen lähtöä Kotkasta ja osa matkalta Haapsalusta. Niitä oli vielä runsaasti jäljellä. Käyn vielä huomenna ostamassa tuoretta leipää ja lisää vettä ja juagurttia ym.

Iltapäivällä tiivistin sikalla mastonjuuressa olevien johtojen läpivientejä ja mastonjalan ympäri.

9.02. ti 104 matkapäivä

Aamun kauppareissu meni jollalla suunnitelman mukaisesti. Senjälkeen pesin ja pakkasin jollan, vaihdoin uuden kaasupullon ja täytin vesisäiliön. Laiturista saatava vesi on myös juomakelpoista, mutta maku ei ole paras mahdollinen, joten olen ostanut juomavettä.

Sitten aloin mietiskellä olisiko sittenkin parempi lähteä huomenna aamulla varhain virkeänä. Mietin myös muita syitä siirtääkseni lähtöä. En muista aikaisemmin kertaakaan epäröineeni lähtemisen hetken lähestyessä. Päädyin kuitenkin siihen, että nyt mennään. Tilanne olisi huomenna aivan sama.

14.10 irroitan köydet laituripaikasta ja siirryn respan ponttoonin ulos buukkausta varten.

Asiat sujuvat ja maksuista olimme yksimielisiä. Kaksi viikkoa oli maksamatta edellisen maksukerran jälkeen. Viikkotaksalla sain kaksi viikkoa vähän halvemmalla kuin 16,80 euroa päivä.

Kesällä hinta on veroineen n. 40,00 / pvä.

Laitoin GPS:iin Simradiin ja Garminiin matkan päätepisteeksi Madeiralta Porto Santon itäpuolella olevan pisteen, koska tarkoitus oli mennä ennen pääsaarta sinne. Matkaa tulisi n, 450 NM suuntaan 237 eli arvoin matka-ajaksi viitisen vuorokautta. Ennusteiden mukaan tuulet piti olla kohtuulliset.

Lähdön aikana tuuuli NW 20-22 kts, joten 2. reivi isoon ja rullaa auki sopivasti.

Soitin vaimolle kotiin ja sovittiin, että päivittäin iltapäivällä soitan satelliittipuhelimella ja ilmoittelen, miten menee.

16.00 lähden merelle. Tuuli kevenee melko pian 10-14 kts ja myöhemmin illalla senkin alle.

21.30 on viimeinen niemennokka Portugalia, Capo de Sao Vincento styyran puolella tvärssissä.

Matkaa Porto Santoon on 429 nm, joten vauhti ei ole päätä huomannut. Matka taittuu leppoisasti ja Hydrovane, jonka ristin luluksi, koska veneessä ei ole naisia, hoiti ohjaamisen mallikkaasti.

22.15 käynnistin koneen latausta varten pariksi tunniksi tyhjäkäynnille. Laivaliikenne Portugalin luonaiskulman reittijakoalueella on erittäin vilkasta. Näkyvyys on hyvä, joten väistöjen tekeminen ei sinänsä ole vaikeaa, kunhan tarpeeksi ajoissa päättää kuinka menettelee. Olin joitakin kertoja alle 2 kaapelin eli 360 m etäisyydellä laivasta. Reittijakoalueen ylitys kesti 4 tuntia sen leveyden ollessa 20 nm luokkaa. Yöllä en nukkunut, mutta päivällä nukuin 2 tuntia.

10.02. ke 105 matkapäivä

Vuorokausi merellä on vaihtunut. Merkkaan 0835 sijainnin 36 ast. 20,32 min N ja 09 ast13,72min W kartaan.

Tuulen suunta muuttuu SWW ja kovenee saman tien 20-30 kts. Vene kulkee nyt etelään eikä lähellekään Madeiraa. Päätän muuttaa kohteen Kanarian saarille Lanzaroteksi. Tämä vaihtoehto oli mielessä jo alun perinkin. Muutos tekee 100 Nm lisää matkaa eli vuorokauden.

12.15 Keli jatkuu, mutta puuskat ovat tasaantuneet. Ohjasin aamulla 3 tuntia ja märkää oli. Veneen nopeus on 5,5-6 kts GPS:n mukaan. Lulu ohjaa täysin varmasti, mutta ei osaa väistää pahimpiakaan vasta-aaltoja, joten paukuttaa pohjaan melkoisesti välillä.

12.20 sijainti 36 ast.00,76 min N ja 09 ast.08,59 min W.

15.00 tuuli kevenee 20 kts ja kääntyy W ja vene kulkee 220-225 eli voin löysätä seilejä, koska tavoite suuntani on 210.

17.00 virta on vähissä ja laitan koneen lataamaan. Olen purjehtinut nyt 24 h ja matkaa on kertynyt mittariin 93 NM. Soitin vaimolle Iridium puhelimella. Yhteys muodostui hyvin ja kuuluvuus mainio, kuin naapurista soittaisi matkapuhelimella.

18.45 merkkaan sijainnin ja nopeuden ollessa 4-5 kts. Pohja paukkuu välillä vasta-aallossa kovaa.

Edellisen yön jälkeen ei ole näkynyt yhtään laivaa eikä muutakaan vesiliikennettä.

1900 totean matkaa Lanzaroten pohjoispuolella olevalle WP:lle olevan 411 NM.

Nukun jälleen ennen puolta yötä pari tuntia.

11.02. to 106 matkapäivä

Klo 24.10 tuuli kääntyi NW ja piti muuttaa purjeiden ja Lulun säätöjä, jotta matka jatkuu oikeaan sjuuntaan 210.

Klo 0230 merkkaan sijainnin ja matkan WP 25 lle 380 NM . Venevauhti on mukava 6,1 kts ja suunta vaihtelee aallokon ja tuulen epätasaisuuden johdosta 195-215 , mutta perussuunta säilyy.

Käyn nukkumaan, mutta herään jo 1.5 tunnin päästä vaikka herätyskello on khdessa tunnissa.

0645 tuuli kevenee edelleen 8-10 kts. Näin yöllä delfiineitä veneen ympärillä. Ne jättävät valaistun vanan veden pintaa kiitäessään fosforileväkerroksessa. Muuten niitä ei näkisi. Välillä kuuluu loiskahdus aivan veneen laidan tuntumassa. Kaikuluotaimella voi katsella niiden leikkiä veneen alla. Ellei delfiinejä ole kaikuni näyttää tyhjää. Mutta niiden ollessa paikalla lukemat vaihtelevat 4 m- alimmillaan 1.5 m eli delfiini on uinut kölin edestä aivan veneen pohjan tuntumassa.

1100 havaitsen vastaan tulevan tankkerin ja testaan tutkan hälytyksen toimivuuden. Hälyrajani on 6 NM:ssa, OK toimii. Tankkeri menee alle 2 nm etäisyydeltä.

Tankkerin jälkeen otan unoset alle 1 tuntia. Istumalihakset alkavat aristella sitlooran penkkejä.

1200 trippimkittarin ensimmäinen 200 mailia tulee täyteen.

Illtapäivän aikana laivoja meni useita molempiin suuntiin itäpuolellani 2-8 nm etäisyydeltä eli laivaväylän tai linjan paikkeilla. Yritän pysytellä siitä erossa ainakin 5 NM.

1845 veneeseen osui joku. Takila helähti, mutta ei pahasti. Venekkään ei itse asiassa menettänyt vauhtiaan yhtään 4 kts. Samalla hetkellä olin laittamassa mittaristoon valoja ja totesin, että lokista hävisi näyttö. Trippi ei toiminut tietenkään eikä muukaan matkan mittaus lokilla. Tarkistin ensimmäisenä, ettei vuotoja läpiviennin kohdalla ole eikä muualtakaan.

Yritin ensin moottoriajoa, mutta ei irronnut. En tosin pakittanut. Sekin on joskun auttanut.

Seuraavaksi kaksi vaihtoehtoa tai kolme. En tee mitään, nappaan lokianturin ylös keskellä merta, lähin ranta 130 nm Afrikka tai vedän köydellä lokipyörän yli muutaman kerran. Päädyn viimeiseen vaihtoehtoon koska meri oli hyvin tasainen ja vauhti hidasta. Operaatio onnistui ja anturi alkoi taas pyöriä. Arvoitukseksi jäi, mitä oli tapahtunut ja oliko anturi vaurioitunut. Nopeusnäyttö vastasi suunnilleen GPS:n lukemia.

19.50 havaitsen, että olen laivaväylällä 1-2 nm tarkkuudella. Suuntaa ei voi nostaa enempää länteen, joten ajelen oikeaan suuntaan ainakin niin pitkään kuin olen valveilla.

22.30 tuuli tyyntyi. Starttaan koneen latausta varten ja ajan 5 kts kaksi tuntia.

12.02. pe 107 matkapäivä

Tuuli pysyi kevyenaä aamutunneille ollen vielä 0630 4-6 kts.

0630 nousi pilvirintama ja tuuli virisi. Päätin ottaa isoon 2. reivin, jonka olin edellisenä päivänä purkanut. Olin juuri saanut reivin valmiiksi, kun sadekuuro oli päällä. Tuuli nousi 26 kts.

Suunta muuttui kohti Islanti joksikin aikaa, mutta palasi sitten lounaaseen tuulen tasoittuessa 14-16 kts. Tuuli kääntyilee edelleen pilvien alla ja sitten olin matkalla jälleen Madeiran suuntaan. Matkaa sinne olisi 280 nm eli sama kuin WP 25:lle Landzaroten pohjoispuolla. Ilma kirkastuu, lämpötila on yli +20 c, vesi + 16 ja tuuli kääntyilee edelleen. Tuuli kääntyi eteläkaakkoon eikä vendalla ollut kiirettä. Nopeuteni on 5-5,5 kts ja matka taittuu leppoisasti.

1030 teen vastakäännöksen paaran halssille. Tuulen nopeus 16-20 kts ja meri on melko kuoppainen. Nopeuteni on 4-4,5 kts vasta-aaltoon.

Menen nukkumaan 2 tunniksi. Onnistui aika lähelle. Kun heräsin vene kulki suuntaan 180 astetta.

1435 tulli oli jälleen kääntymässä ja suunta muuttui 195-200 eli oikein hyvä. Veneen nopeus 5 kts.

Purjehdin tiukkaa vastaista eli 45-55 astetta apparanttia. Ruorin luona olevan GPS:n Gaarminin sähköt tilttasi ja näyttö hävisi. Liittimet oliva syöpyneet käyttökelvottomiksi. En viitsinyt alkaa korjata, koska kahdella jäljellä olevalla gps:llä tulee mainiosti toimeen. Tuuli koveni hieman iltapäivällä 20-24 kts. Merenkäynti on epätasaista ja meri on kuoppainen välillä joka suunnasta.

Vene kulkee sivumyötää oikeaan suuntaan nopeuden olless 6 kts. Matkaa Landzarotelle on 245 nm.

17.30 on kovia sadekuuroja, mutta tuuli ei nouse hirmulukemiin vaan pysyy tasaisena.

Klo 1920 starttaan latausta varten. Samalla huomaan tuulen moinanneen 6-8 kts. Tankkasin kannusta lisää dieseliä 10 l. Tuuli loppui kokonaan. Päätin ajaa koneella siihen asti kun alkaa tuulla. Panin ruoripilotin Riston päälle ja menin nukkumaan herätyskello 3 tuntiin ja tutkahälytys päälle.

Heräsin 2 tuntia nukuttuani. Heräämiseen liittyy aina jotain epätodellista. Olin nähnyt unta perheestä. Kun heräsin, ihmettelin, missä toiset ovat. Olenko veneessä ja missä marinassa. Hetken todellisuuteen oli vaikea saada heti otetta. Olenko yksin veneessä säkkipimeällä merellä, jossa ulkona ei välillä näy mitään muuta kuin mustaa tyhjyyttä. Todellisuus kuitenkin on se mikä on. Atlantilla ollaan yön pimeydessä.

13.02 la 108 matkapäivä

Pysäytin koneen 00.05. Se oli käynyt 4 t 40 min vaihde eteen asennossa 1500 kierrosta min. Nopeus ei muuttunut 3-4 kts tiukasti vastaista , tuulee WSW 6-8 kts. Avaan genuan kokonaan, vaikka epäilin, ettei raskas purje pysy vedossa, mutta pysyi sentään. Aallokko on hävinnyt melkein kokonaan. Matkaa WP 25 :lle 215 nm. Mietin, että se voisi mennä 2 vuorokaudessa.

0455 matkaa oli jäljellä tasan 200 nm ja matka taittui 5 kts nopeudella. Tuulimittarin mukaan tosituuli olisi ollut 15-17 kts. En kyllä uskonut. loki näyttää alle gps:n 0,5 kts.

0800 tulevat delfiinit. Sirkus alkaa. Niitä on ainakin sata, päättelen alueen laajuudesta, jolla niitä näen. Takavasemmalta tulee neljä vierekkäin hypäten ilmaan vuorotellen, mutta lähes samanaikaisesti. Veneen eteen asettuu yksi nousten useita kertoja puolen pituutensa verran vedenpinnan yläpuolelle, kuin vesibalettia. Hieno kokemus. Mistä ne ilmestyvät täällä keskellä tyhjää merta, jota riittää veneen alle kilometrien verran.

0900 merkkaan sijainnin, jota olen tehnyt muutamia kertoja vuorokaudessa. Purjehdin suuntaan 210 eli sinne minne pitääkin 4,5-5 kts nopeudella.

0945 etäisyys WP 25:lle on 185 nm. 1000 purin taas kerran reivin ja starttasin koneen lataamaan. Sää on kaunis tuuli W 8-10 kts. Laiva itäpuolella 5,5 nm päässä matkalla etelään.

1440 trippiiin tulee täyteen toinen 200 nm, eli yhteensä 400 takana ja 155 jäljellä.

1825 tuuli moinasi kokonaan. Viime yö ja tämä päivä ovat olleet upeita purjehduspäiviä, matkatekoa parhaimmillaan Atlantilla. Autiota ja tyhjää. Kuitenkin niin vaikuttavan hienoa. Miljoona miljoona erilaista aaltoa. Tankkasin toisen varakannun 10 l , jäljellä on vielä 30 l.

Voisin ajaa koneella perille. 18.30 vedin keulapurjeen rullalle. Ladataan ja ajetaan 5,5 kts 2-3 tuntia. Klo 20.30 merkkaan sijainnin. Laitan aterian, edellisenä päivänä keitettyjä perunoita paistettuina ja mummon lihapullia ja syön ja hyvin maistui. Matkaa on jäljellä 130 nm.

Käyn nukkumaan muutamaksi tunniksi. Saan nukutuksi 2h tuntia.

Yö menee sitloorassa nuokkuessa ja torkahdellessa. Enää ei ole kylmä aamutunneillakaan. Istumapuoli valittaa kovaa penkkiä.

14.02. su 109 matkapäivä

Klo 01.30 alkoi hiljakseen tuulla. Sammutin koneen ja taas luovitaan SSE 7-9 kts.

Garminissa olevalle WP:lle matkaa 108 nm. Tuuli koveni aamusta yli 20 kts ja suuntani oli tiukkaa vastaista.

Klo 1140 merkkaan sijainnin. Veneen suunta on nyt 260-270 eli päin p..tä ja nopeus 3,8-4,5 kts.Matkaa WP 25:lle 73,4 NM.

Klo 2300 matkaa WP 25lle oli jäljellä 27 nm, mutta siitä vielä lähimpään satamaan 30 nm.

Meri on erittäin kuoppainen ja epämiellyttävä purjehtia vastaista. Aallon korkeus j jyrkkyys kasvavat koko ajan. Yöllä sama jatkuu. Saan nukutuksi tunnin kovassa ryskeessä. Lulu pitää kurssin hyvin, mutta ei välitä aaltojen väistelystä.

15.02. ma 110 matkapäivä

Aamusta alkoi tuuli kovenemaan reilusti yli 20 kts max 36 kts. Purjehdin 2. reivillä ja pienellä osalla rullagenuaa ehkä 1/3 osalla. Klo 0600 päätin ottaa ison alas kokonaan, koska 3:s reiville ei ollut köyttä valmiina. Matkaa on jäljellä alle 10 nm. Klo 0710 tuli trippiin 3:s 200 nm täyteen eli kyhteensä 600 NM on takana. Tarkoitukseni on mennä Lanzaroten saaren pohjoispuolella Isla Grackiosa saaressa olevaan Sociedad nimiseen marinaan. Marinaan piti ajaa vajaa maili salmesta lounaaseen eli juuri sinne mistä tuuli.

Klo 0800Yritin keskeltä salmea mihin väylä oli merkitty, mutta en edennyt nimeksikään kovan tuulen yli 40 kts ja ehkä myös virran ja aallokon johdosta.

Työnsin moottorilla ehkä ylikierroksilla tai muuten ahnaasti, kun koneen kierroksen laskivat ja kone sammui. Olin keskellä 2 kaapelin levyistä salmea eikä välitöntä vaaraa ollut. Tuuli ja virta kuljettaisivat takaisin merelle. Tarkistin moottorikopan sisäpuolelle enkä havainnut mitään vikaa ulkoisesti. Starttasin koneen ja se lähti moitteettomasti käyntiin. En kuitenkaan enää lähtenyt puskemaan marinaan, vaikka rauhallisemmin olisin ilmeisesti päässytkin. Salmessa tuntui, ettei koneessa ole vetoa ollenkaan kierrosten noustessa, mutta veneen pysyessä lähes paikallaan.

Olin merkannut mielessäni varasatamaksi etelämpänä olevan Puerto Caleron, jonne matkaa olisi n. 35 NM. eli päivä menisi. Oli voimakas puuskainen tuuli takaa styyrpuurista, joten avasin rullagenua aika reilusti. Vähitellen tuuli kääntyi eteen ja koveni puuskissa edelleen. Vaikka oli vain 1 nm rannasta aallot nousivat niin vihaisiksi, että pärskyivät silmille.

Yllättäen havaitsin Simradista, siis karttaplotterista, että matkan varrella oli toinenkin marina tai venesatama 10 nm ennen Puerto Caleroa eli Arrecife. Paikkaa ei oltu mainittu Reedsin kalenterissa eikä merkitty Imreyn karttaan venesatamaksi, iso satama siinä tietenkin oli.

Ajoin lahteen sisään. Siellä oli selvät merimerkit ja veneitä runsaasti redillä. Lahti oli mailin pituinen ja 2 kaapelin levyinen merenpuolelta 5-7 m korkealla aallonmurtajalla suojattu. Havaitsin kaksi ponttoonilaituria, jotka olivat täynnä. Jotakin ankkurointitilaa oli, mutta niukasti. Jos ei ollut venettä, oli poiju, jonka ympärille oli jätettävä veneelle tilaa. Rannassa oli myös krouvitekoinen kivilaituri, joka ei houkutellut, koska siinä roikkui mm. traktorinrenkaita suojana ja näkyi jotain rautaa kyljessä. Nousu ja laskuveden ero on 2-2,5 mikä vaikeuttaa laituriin kiinnittymistä pitemmäksi aikaa. Ahkeroin ankkurin veteen ja klo 14.10 olin valmis. Tuuli oli aika kovaa yli 20 kts ja puuskissa enemmän. Kristiina II tekee laajaa kierrosta ankkurissa, jos keula on tuulessa eikä perä kiinni missään. Se niivittää ankkuria koko ajan. Tätä pelkäsin.

Klo 1800 totesin laiturin lähestyvän koko ajan. Revin ankkurin pohjasta työntäen koneella hiljaa eteenpäin juosten nostamaan keulasta ankkuria ja sitten takaisin, ennen kuin törmään edessä olevaan. Näin sain ankkurin ylös. Selkään sattui aika lailla.

Vaihdoin kettingin ja köyden isompaan levyankkuriin illan hämärtyessä. Etsin paikkaa, jossa voisin antaa enemmän köyttä ulos. Lähes pimeässä pudotin ankkurin ja jäin odottelemaan. Se otti kiinni. En muistanut laittaa kaikua päälle, jotta olisin tiennyt syvyyden. Paikan ympärillä oli vain pienempiä veneitä. Laitoin vielä toisen ankkurin veneen perästä alas hillitsemään sivuttaisliikettä. Tuuli oli hellittänyt jonkun verran, mikä helpotti tilannetta. Nyt näytti siltä, että yö menee mukavasti tässä pääsen vihdoin nukkumaan. Söin vielä pienen aterian ja kävin nukkumaan enkä ennen aamu kahdeksaa herännyt siis 12 tuntia unta.

Matkaa kertyi lokin mukaan 609 NM ja aikaa kului 2 tuntia alle 6 vuorokautta.

Jokaisena vuorokautena söin lämpimän aterian ja keitin kuuman veden pari kertaan termariin.

Nukkumisesta en oikein tiedän, koska välillä torkkuilin aina kun alkoi pilkittää, mutta joka vuorokausi nukuin kaksi noin 2 tunnin yhtäjaksoista unta. Matkan loppupuolella havaitsin yliväsymyksen aiheuttamia hairahduksia. Ajatukset eivät oikein pysyneet kasassa. Loppumatkan olosuhteet olivat myös vaikeat ja verottivat voimia. Kaiken huippuna oli ankkurointihankaluudet.

Aika ei tullut missään vaiheessa pitkäksi. Tekemistä riitti liikaakin yhdelle.