20.11. 51 matkapäivä

Satamapäivä, tuulee kovaa ja kovempaa luvassa seuraavaksi yöksi, joten täällä pysytään.

Korjasin aamulla kansivalon. Johto oli syöpynyt poikki suolavedestä, jota jostain kumman syystä tulee maston jalan tienoilta, kun seilataan sukelluskelissä. Sateella kaikki pysyy kuivana, vaikka sataa paljonkin. Johtojen läpiviennit on tutkittu ja tiivistetty. Masto seisoo kannella. Vuodon syy ei ole vielä selvinnyt. Valo tuli kuitenkin kuntoon uudella liittimellä.

Sitten putsasin kellon ja ilmapuntarin, jotka olivat saaneet juuri mainitsemastani vuodosta suolavesikuorrutuksen ja ottaneet siitä pahasti siipeensä. Gasti puuhasi viruksen tai muun vaivaan saaneen läppärin kanssa.

Kolmen paikkeilla ruokailua ja tiski. Sitten ihmetellään mihin päivä on kulunut.

Ennen pimeän tuloa lähdetään katsomaan tyrskyjä viereiselle hiekkarannalle ja käydään kilometrin päässä olevassa marketissa. kädet pitkinä riiputetaan muovikassit tavaraa huomista ja seuraavaa legiä varten. Kauppa oli kelvollinen hyvät valikoimat ja tuttua tavaraa. Kunnollinen kalatiski houkutteli ostamaan jättikatkoja iltapalaksi.

Illalla Hannu jatkoi taistelua läppärin kanssa ja minunkin koneeni alkoi temppuilla. Niin se iltakin kului rattoisasti. Webasto on taas syttynyt huonosti, mikä tarkoittanee, ettei se kohta toimi ollenkaan. Tämäkin vika on jäänyt laitteeseen Jachtwerf Atlanticin Harlingenissa tehdystä huollosta huolimatta.

21.11 52. matkapäivä

Satamassa erilaista pikku askartelua edelleen. Tuulee kovaa ja aallon korkeus on yli 5,0 m 11-12 s frekvenssillä.

22.11. 53. matkapäivä

Lähtö kohti Lissabonia klo 06,00 matkaan. On vielä pari tuntia pimeää, mutta satamasta ulosajo on selvää reittiä. Sataman aallonmurtajan suulla arvioidaan tulevaa aallon korkeutta ja väliä.

Aluksi näytti helpommalta.

12.00 käynnistettiin moottori, koska tuuli tyyntyi lähes kokonaan. Näillä lyhemmillä pätkillä ajan koneelle, jos vauhti putoaa alle 4 kts pysyvästi. 13.00 kone stoppiin ja keulapurje myös auki.

Ollessamme lähellä rantaa, jolloin veden syvyys aleni 50 m:stä alle 20 m:iin alkoi aalto murtua, siten että yksi mamma-aalto ryöpsähti istumalaatikkoon aivan yllättäen. Äkkiä takaisin syvempään veteen.

18.15 reivatti iso täydestä 2. reiviin tuulen voimistuessa yli 8 m/s.

20.55. tuuli tyyntyi alle 3,0 m/s. Kone käyntiin.

23.11. 04.20 olemme Cabo Carvoerian ja Estelas saaren välisessä salmessa

13.35 olemme perillä Cascaissa. Loppumatka purjehdittiin ja osaksi aivan lopusta koneella.

Maininki oli merellä vielä yli 5 m vaikkakin pitkiä aaltoja harvakseltaan eli noin 14 s välein.

Entä matalassa alle 20 m vedessä. Soittelin satamaan ja sain kuulla, ettei sataman suulla ole pahaa murtuvaa aallokkoa. Ajettiin ilmoittautumisponttooniin ja hoidettiin muodollisuudet.

Iso ja hieno satama aivan ulkomeren äärellä. S-W tuulilla, jos aallokko on korkeaa yli 5 m voi olla melko vaikeaa tulla sisään tai lähteä ulos.

Matkaa kertyi jälleen 177 NM , josta moottorilla 18 tuntia.

Venettä siivotessa havaitsin pienen vuodon lokin anturissa. Jopa nyt jotakin, olin itse asentanut anturin sikalla tiivistäen toissakeväänä. Ensimmäinen tällainen tapaus veneilyhistoriassani.

Katsotaan huomenna. Marinassa on iso lukki, jos vene tarvitsee ottaa ylös.

Pahempi juttu oli Webaston ( uusi, toista kesää käytössä) rikkoontuminen. Lämppäri ei lähde käyntiin. turvalukitus on päällä. Taas lämmitetään hiustenkuivaajalla.

Illalla otin lämppärin irti, mutta purkamisen jätin seuraavaksi päiväksi.

24.11. 55. matkapäivä

Aamun ensimmäinen projekti oli soittaa Vestekille. Mika Vanhala sairaana. Kukaan ei oikein tiedä Webastosta. Lupasivat ottaa yhteyttä Vanhalaan.

Korjasin vuotavan lokianturin irrottamalla sisäpuoleisen laipan ja uutta sikaa väliin. Kun laipan ruuvasi takaisin ja kiristi, vuoto loppui. Useiden puhelinsoittojen jälkeen Vestekiltä luvattiin lähettää uusi poltin kunhan se saadaan. Jäin siis odottottamaan selvitystä varaosan saannista.

Garminista soitin Veleirolle Kotkaan, jonka kanssa kaupat oli tehty. Kysyin voiko mahdollista takuuasiaa hoitaa muualla kuin siellä Kotkassa ja kuinka on takuupapereiden ja kanssa ? Takuu pelaa koneen numerolla kerrottiin Veleirolta ja takuuasian voi hoitaa missä maailmankolkassa tahansa. Garmin kauppa on sataman vieressä.

Kävin eräässä paikallisessa liikkeessä kyselemässä uutta gepsiä. Laitteita oli vain yksi kannettava pieni. Brosyyri löytyi muistakin. Kipparia kehotettiin menemään Lissaboniin katsomaan niitä.

Saatan mennäkin. Junalla 30 min ja löytyy, jos löytyy.

Illan suussa kippari teki kauppareissun paikalliseen Jumboon kävellen, 2 km suuntaansa.

Samalla tuli katsastettu vanha keskusta joulukoristeltuna. On hienoa, monenlaista lyhtyä ja tähteä ja tuikkua loytyy. Rakennuksen olivat kauniita viime vuosisadalta ja tyylikkäitä. Kujia, holveja ja Basaareita löytyy ja erittäin hienosti valaistuina. Teki kippariin vaikutuksen. Cascais on ehdottomasti kaunein kaupunki , jonka olen nähnyt tällä matkalla.

25.11. 56 matkapäivä

Käytiin Lissabonissa. Koko päivän reissu .Satoi kaiken aikaa. Lisäksi tehtiin turistibussikierros iltapäivän ruuhka-aikana. No tulihan nähtyä myös nähtävyyksiä.

Ränsistyneet kaupunginosat olivat opasselostuksen mukaan entisiä liikekortteleita ja odottivat vain kunnostusta. Cascaisiin palattuamma kävimme intialaisessa ravintolassa ja syötiin hyvää, mutta erikoista ruokaa.

Illalla paluumatkalla käytiin Jumbossa ostamassa lisää ruokaa veneelle ja joitain keittiötavaroitta

26.11. 57 matkapäivä

Tänään oli pyykkipäivä. Kippari ja gasti eivät hallitse erilaisia pyykkikoneita tai kuivausrumpuja. Apua saadaan toimiston Cristiinalta, joka asentaa ohjelmat paikalleen pesukoneisiin. Ne ovat erilaisia. Ohjeet olivat suurella seinässä. Sitten takaisin veneelle odottomaan pesutulosta 45 min. Kävelymatka suuntaansa 700 m luokkaa. Nyt on puolistoista kilsaa takana. Määräaikana pesupaikalle ja toteamus, että ohjelma on jäänyt ainakin kipparin osalta kesken. Taas toimistoon, josta saadaan uudet pesuaineet ja poletin ja vielä neuvojankin, joka ei aivan ollut ajan tasalla. Cristiina paikalle ja uusi ohjelma pyörimään, pyykki sama. Ja taas veneelle odottomaan puoleksi tuntia. Sitten takaisin pesulaan ja vaatteet kuivuriin, jonka tulosta jäin odottelemaan pesulaan.

Puhdasta ja kuivaa tuli. Pesupaikalla oli hyvät laitteet ja niin oli hintakin 6,00 euroa pesukone ja 6,00 euroa kuivausrumpu. Kävelyäkin kertyi yli 4 km rampatessa edestakaisin veneen ja pesulan väliä.

Illalla nettikahvilassa internet yhteyden saanti tökki edelleen. Soitto Arille Suomeen. Arin neuvoilla ja omilla toimilla saatiin koneesta ofline tila asetus pois ja internet yhteys toimimaan. Sain blokitekstin päivitettyä.

27.11. 58. matkapäivä

Odoteltiin pakettia Vestekiltä Helsingistä. Klo 13.00 soitti Cristiina satamatoimistosta ja ilmoitti siellä olevan paketin minulle. Ei voi olla totta, näin aikaisin, hienoa. Vihdoinkin Webassto saadaan kuntoon. Elämä veneessä on ollut aika tuskaista ilman sitä.

Juoksujalkaa kiiruhdan satamatoimistoon ja takaisin. Näytän paketti tyytyväisenä Huisman jahdin miehille. Englantilaisia, jotka tapasimme viimeksi la Corunassa. Hannu oli ottanut puretun lämppärin esille. Alumiinipaperi puhallinosan päässä oli rikkoutunut. Teknisesti älytön ratkaisu huoltoa ajatellen. Pieni väärä liike paperissa on reikä. Sitten avasin saapuneen lähetyksen. Havaitsin heti, että poltinosa on aivan erilainen, kuin omasta laitteestani irroitettu. Siis väärä varaosa. Kiireinen soitto Vestekille. Lähettäjä ei ollut huomannut maahantuojalta saamaansa lähetystä tarkastaessaan, että varaosa ei ole tilattua mallia. Niinhän siinä sitten, että hituttaa isolla V:lla. Nyt on siis perjantai-ilta. Endin vielä soittaa maahantuojalle, joka kertoo osan numerosta ilmenevän, että se on vanhemman mallin poltin, siis väärä varaosa minun laitteeseeni.

Viikonlopun jälkeen aloitetaan koko homma alusta. Se on sitten viisi päivää lisää eli yhteensä liki puolitoista viikkoa.

Kipparilta paloi illalla myöhemmin käämit. Oli suunnitelta lähipäivinä suoraan Madeiralle. Kipparille ja gastille tuli vakavaa erilmielisyyttä joistakin olennaisista asioista. Tunnelmat olivat kireät.

28.11. 59. matkapäivä

Aamulla kipparin ja gastin erimielisyydet jatkuivat ja kippari ilmoitti, ettei tänään näissä tunnelmissa lähdetä minnekään merelle, korkeintaan Lissaboniin alle 10 NM. Sääennustekin sunnuntaita vasten yöksi oli huono.

Kippari lähti hankkimaan Thorx avaimia, joita tarvitaan lämppärin ja nykyään monien muidenkin laitteiden ruuvien vääntämiseen. Kauppa olo 3,0 km päässä. Reitti kaupalle kulki maisemakatua aivan meren rantakallioiden päällä. Sää oli hieno ja maisemat upeita kalliojyrkänteitä ja koloja ja lohkareita, joita Atlantin aallot olivat muotoilleet. Työkalukauppa ja avaimet sekä muitakin tarvikkeita löytyi. Paluumatkan veneelle tulin samaa reittiä maisemia ihaillen.

Kipparin palattua tilanne gastin kanssa paheni siihen vaiheeseen , että jokin ratkaisu oli tehtävä.

Kippari ilmoitti gastille, ettei matka jatku yhdessä tästä eteenpäin. Matka keskeytyy ja on parasta, että gasti poistuu ennen iltaa tavaroineen veneeltä.

Pimeän tultua gastin kassit kannettiin taksiin. Matkan viivästyminen tai keskeytyminen oli kipparille karvas pala, mutta myös melkoinen helpotus. Soitin vaimolle ja kerroin tilanteen. Kiva kun tulet jouluksi kotiin oli vaimon kommentti. Kipparille ei ole selvinnyt vielä mikään matkan loppumista tai jatkumista koskeva asia. Nyt on hyvää aikaa miettiä odotellessa Webaston osia. Loppuilta meni veneellä paikkoja järjestellessä.

29.11. 60. matkapäivä

Heräsin aamulla 6.30 Portugalin aikaa, joka on rannekellossa. Veneen kellossa 7.30 keski-euroopan aika ja puhelimessa ja läppärissä Suomen aika 8.30. Voi passata aikataulunsa sopivaan aikaan.

Puolen kymmenen aikaan istuskelen erään kahvilan katetulla terassilla läppärin kanssa. W-lan toimii. Lämpötila on 14 C ja sataa. Kahvila aukeaa iltapäivällä. Viime yönä oli erittäin kova tuuli ja rankkoja vesikuuroja. Nostimet kolkuttivat mastoon kaiken yötä, kunnes aamuyöstä nousin virittämään ne kummilenkillä vanttiin. Veneessä on kylmä sisällä, mutta makuupussin alla tarkenee mainiosti.

Katsoin huvikseni merisäätä Windgurusta. Alkuviikosta säät paranevat ja etelään päin on joka päivä trade windiä eli sivumyötäistä tai myötäsitä. Eikä kovaa tuulta ollenkaan. Meikäpoika todennäköisesti satamassa.

Sitten avasin trimaran Groupaman sivut Vende Globessa. Groupama oli lähtenyt Brestistä maailmanympäripurjehduksen ennätyksen rikkomiseksi 5.11. eli samana päivänä kuin Kristiina II Biskajalle. Nyt Groupama oi Kap kaupungissa korjattavana. Siihen oli tullut vakava tekninen vika. Joku kiinnitys oli murtunut, ilmeisesti toisen sivurungon kiinnitys. Merellä voi aina tapahtua arvaamattomia asioita, vaikka niitä kuinka valmisteluilla ja kaikilla muilla mahdollisilla toimenpiteillä yritetään välttää. Tavoite Groupamalla oli alittaa 50 päivän raja. Ei siinä ole paljoa varaa telakalla oloon. Veneelle palattuani alkoi hervoton siivous, homeen poistosta WC:n pesemiseen. Elämään veneessä näin syksyaikoihin kuuluu olennaisena ja jatkuvan taistelu hometta vastaan. Viikottain tarkastus ja poisto. Johonkin se aina yrittää pesiytyä. Ja varsinkin kun ei ole lämmityslaitetta. Huomenna menen ja ostan sähköllä toimivan lämmittimen .

Toinen riesa on ruoste. Vaikka kaikkien osien ja ruuvien pitäisi olla ruostumatonta. Ruostetta vastaan on käytävä säännöllistä jatkuvaa taistelua. Jostain ruostetta aina pukkaa. Kolmas tärkeä asia on sähköjärjestelmän ylläpito. Korroosio sähköjohtojen liittimissä on ankara vastustaja, joka iskee armotta, jos saatilaisuuden. Tarkastus ja suoja-aineen ruiskutus auttaa välttämään ikäviä yllätyksiä.

Kaikki kohtaamani ikävätkin asiat lienee tuttuja pitkien matkojen valtameripurjehduksissa. Niihin pitää vaan suhtautua mittakaavassa, vene ei uponnut ollemme hengissä.

Kaikki ongelmat on ratkaista tavalla tai toisella, jos haluaa jatkaa matkaa.

en muista satamapäivää, jolloin olisin saanut yhtäpaljon aikaiseksi kuin tänään.

Laitoin öljylamppuihin aineet ja testasin, että ne pitävät. Hyvin toimivat. Nyt Kristiina II:lla on kaksi lämmitysjärjestelmää, hiustenkuivaaja ja öljylamppulämmitys. Huomenna ostan sähkölämmittimen.

15.11. 46 matkapäivä

Aamulla satoi tasaisesti, mutta tuuli oli poissa.

10.30 Lähdettiin liikkeelle kohti Camariinasta. Ensin saatiin nauttia mukavasta myötäisestä 2 tuntia, sitten tuuli kääntyi vastaiseksi ja tuulimittarin lukemat alkoivat näyttää tosituuleksi koko ajan päälle 10 m/s nousten puuskissa 15 m/s ja täysin vastaista. Aallokko paheni muodostuen taas ilkeäksi veneen paukuttajaksi. Tuulenpuuskien noustua 15-18 m/s otettiin kakkosreivissä ollut iso alas ja rulla lähes kokonaan sisään, 5 nm ennen Camariinaksen satamaa. Corunan satamakapteeni oli varoittanut vaikeasta lähestymisestä. Totesimme, että lähestymislinjat ovat valaisemattomia, joten Simradilla mennään, kunnes viimeinen linja onkin jo sektoriloistolla merkitty.

Sekalaisen aallokon viskoessa Kristiina II :sta sinne tänne pompimme viimeiselle linjalle aallokon tasaantuessa sen jäätyä niemen kärjen taakse. Satamaan oli helppo mennä pimeässäkin ja vapaa paikka löytyi.

Satamat ovat pääasiassa hyvin valaistuja eikä laituriin kiinnittymisessä ole vaikeuksia.

16.11. kello 01.30 olimme perillä.

Matkaa oli kertynyt lokiin 78 nm, josta koneella 5,5 tuntia. Ja minkähänlainen paikka tämä sitten

on ? Aamulla nähdään.

16.11. 47. ja 48. matkapäivä

Aamupäivä ihmeteltiin, että koska lähdetään. Vettä satoi lähes koko ajan, tuuli keveni päivän mittaan.

Camariinas oli pikkukaupunki, varmaankin lomailijoiden suosima, vaikka isot hotellit puuttuivatkin.

Kadut ja rantakahvilat olivat lähes tyhjiä. Marina oli pieni jaa venekanta myös. Kalanjalostuslaitos oli marinan vieressä. Päättelimme kaupungin elämän sykkivän paremmin kesäaikana ja turistikautena, joten lähtöä ei ollut syytä viivytellä.

Niinpä tankattuamme irrotimme köydet ja suuntasimme keulan kohti Vigoa.

Matkaa sinne oli 85 nm, joten olisimme perillä huomenna aamuyöstä tai aamupäivällä.

Tuuli SSE – SW 2-4 m/s, aallot SW pitkiä maininkeja SW, 3-4 m korkeita.

Tukipurjehdus alkoi heti. Iso 2. reivissä toimii paremmin kuin täysi iso tukipurjeena.

Meno oli leppoisaa n. 6,5 kts .

Klo 20.35 Capo Finisterre tvärssissä. Yön pimeydestä huolimatta rannan kukkuloiden ääriviivat piirtyivät taivaalle. Upea näky. Kaikki lahdenpoukamien rannat loistivat valomerinä, jotka valaisivat meren rantaan päin. Merelle päin näytti kaikki mustalta. Olimme noin 7 nm rantaviivasta.

17.11. kello 05.45 tulimme viimeiselle niemellä ennen Vigoa, nimeltään Capo del Home.

Siitä alkaa salmi, jonka kautta pohjoisesta mennään Vigon lahdelle. Salmessa on kaksi laivaa yhtä aikaa kanssamme. Samoin seuraavalla Cas del Castro nimisella linjalla. Tuntuu olevan vilkas liikenne. Lisäksi pienempien alusten valoja näkyy koko ajan. Kaupunki loistaa etelänpuoleisella rannalla, joka kohoaa kukkulalle valomerenä. Saimoin vastaranta.

kello 07.20 olemme Real Clup Nauticon marinan laiturissa. Kiinnitymme erään ponttoonin päässä olevaan vapaaseen paikkaan. Mitään visitor kylttiä ei näkynyt.

Trippiin kertyi 84,86 NM, joka oli kokonaan moottorilla ajoa n. 14 tuntia.

Yhdeksän jälkeen aloin ottamaan yhteyttä satamatoimistoon, joka ei vastannut mihinkään VHF kutsuun. Reedsissä oli puhelinnumerot, mutta ei maa- eikä suuntanumeroita. Nehän selvisivät Suomesta Arilta, joka jälleen kerran auttoi hädässä olevia. Hänen apunsa on ollut korvaamaton apu matkamme edistymiselle. Laitureilta ei pääse ulos ilman tarvittavia apuvälineitä, joskus koodi, joskus kortti tai joku muu systeemi.

Oikeat puhelinnumerot löytyivät ja sain yhteyden toimistoon muutamien soittojen jälkeen.

Kortti tuotiin veneeseen ja kehotus kipparilla satamatoimistoon saapumisesta.

Siellä kaikki hoitui joustavasti. Normaalit palvelut ja netti klubin toisessa klubirakennuksessa olevissa tiloissa. Laitureille se ei kanna. Marina on aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

RCN:llä on maa-aluetta pari kertaa KPS:n tonttia vastaava määrä ja satama-allas, joka on noin kaksi kertaa Meriniemen allasta suurempi.

Laitureilla on jollia optareista J 80:iin, 10 kpl ja muuta kalustoa, poijuja, köysiä ja painoja ym.

Varsinainen klubirakennus on melko suuri, pääsali noin kolme kertaa Meriniemen alakerta.

Iltapäivällä tutustuimme kaupungin keskustaan sen ostokatuihin. Rinne nousee melko jyrkästi rantakutujen ja puistojen jälkeen. Uusia ja vanhoja rakennuksia on sikin sokin. Todettiin, että täällä julkisivulautakunta, jos sellainen on, ei ole turhan tarkka tyyleistä ja väreistä. Infrasta löytyy leveitä ja kapeita katuja kujia ja rappusia. Liikkeet ostoskadulla ovat pääasiassa pieniä tai keskisuuria ja tavarat vaatteista ruokatavaroihin, jopa lihakauppoihin, joita oli useita. Lähes kaikki merkkivaatteet löytyvät.

Väkeä oli liikkeellä työpäivän jälkeen runsaasti kadun täydeltä.

Illalla kävimme syömässä yhdessä lukuisista pienistä kalaravintoloista. Hinta kala-aterialle oli 15-25 euroon. Mielestämme aika paljon espadasta tai halvemmista kaloista. Vai olivatko turistihintoja vaikka sesonki on ohi. Ravintoloissa oli aika hiljaista. Tämän totesimme etsiessämme sopivaa paikkaa. Ateriassa sinänsä ei ollut moittimista.

18.11. 49. matkapäivä

Aamulla herättiin 8.00 paikkeilla. Sää mitä kaunein lähes Suomen kesää vastaava. Aamupäivä meni ostoskeskuksessa käyntiin ja pikkuasioiden toimittamiseen.

Ahkera Gastimme Tuomo lähti kotimaahan puolilta päivin.

Kippari ja Hannu päättivät lähteä Portugaliin ja siellä Porto Leixoesin marinaan.

Tankattiin polttoainetta tankit täyteen ja irrotettiin köydet klo 14.15 .Edessä oli noin 85 NM merimatka.

Sää oli edelleen hieno. Tuuli takaa 2-3 m/s, ei siis auttanut mitään. Matka meni kokonaisuudessaan tukipurjehdukseksi. Auringon lasku ja tähtitaivas oli hieno. Illan hämärryttyä pimeydeksi valaisivat lukuisien kylien valot rinteitä rannoilla. Hannu sai yöllä nauttia delfiinisirkuksesta, kun suuri parvi kisaili tunnin ajan Kristiina II:n ympärillä. Vaikka oli pimeää, kalojen hahmot näkyivät aivan veneen vieressä ja hyppyjen loiskahdukset kuuluivat uusina ääninä. Hannu herätettyä minut katsomaan ehdin nähdä joitakin yksilöitä veneen vieressä.

Aamulla 19.11. klo 04.15 saavuimme Porto Leixoesin satamaan ja löysimme sieltä helposti pienvenemarinan, Porto Atlanticon. Matkaa oli kertynyt trippiin 82 NM ja koneelle tunteja 14 .

Nukuttuamme muutaman tunnin otettiin yhteys marinan henkilöihin huutamalla toiselle ponttonille. Meidät ohjattiin toiseen paikkaan samassa ponttoonissa, aivan laiturirampin viereen.

Satamatoimistoon pääsin vasta satamahenkilön avustamana kiinni olevan portin kautta. Laiturin puoleisessa päässä ramppia on näppylä, jota painamalla portti avautuu hiljakseen. Samanlainen on portin ulkopuolella. Uusi systeemi, mutta näitähän riittää.

Passit, venetodistus, vakuutustodistus ja lompakko mukanani astuin toimistoon toista kertaa, jolloin kaikki sujui asianmukaisesti. Aluksi kaksi päivää ja 27,00 euroa, kiitos.

Juuri kun oli oppinut espanjan kielen, olisi pitänyt hallita Portugalin kieli, joka kuulosti hebrealta. Ei yhtään tuttua sanaa, no yksi sentään amigos.

Iltapäivällä käveltiin paikalliseen marinan toimistohenkilön neuvomaan venetarvikeliikkeeseen ostamaan uusia Mustoja, koska kesää ei näy ja GPS:ää hajonnee Garminin tilalle.

Tarjolla oli ankkureita, kettinkiä, leppareita, pelastusliiveja ja kulkuvaloja, sekä dieselmoottoreita.

Yhden pienen katkaisijan sain ostettua. Sitä tarvitsen mahdollisesti sammuneen kansivalon korjaukseen, jos vika on nykyisessä katkaisijassa. Kyseessä on taas vika Yachtwerf Atlanticin korjauksiin liittyvien sähköasennusten korjauksista.

Paluumatkalla poikettiin syömään halstrattuja sardiineita paikallisessa kansanravintolassa. Olimme ainoat asiakkaat. Kukaan siellä ei puhunut sanaakaan englantia, mutta ateria saatiin ja syötiin. Hinta viinipulloineen 17,00 euroa. Siisti paikka, mutta muita asiakkaita ei näkynyt koko aikana.

Tosin päätettiin, että seuraavalla kerralla mennään paikkaan, jossa tuoleissa on myös selkänojat, maksakoon vaikka euron pari enemmän.

20.11. 51 matkapäivä

Satamapäivä, tuulee kovaa ja kovempaa luvassa seuraavaksi yöksi, joten täättä pysytään.

Korjasin aamulla kansivalon. Johto oli syöpynyt poikki suolavedestä, jota jostain kumman syystä tulee maston jalan tienoilta, kun seilataan sukelluskelissä. Sateella kaikki pysyy kuivana, vaikka sataa paljonkin. Johtojen läpiviennit on tutkittu ja tiivistetty. Masto seisoo kannella. Vuodon syy ei ole vielä selvinnyt. Valo tuli kuitenkin kuntoon uudella liittimellä.

Sitten putsasin kellon ja ilmapuntarin, jotka olivat saaneet juuri mainitsemastani vuodosta suolavesikuorrutuksen ja ottaneet siitä pahasti siipeensä. Gasti puuhasi viruksen tai muun vaivaan saaneen läppärin kanssa.

Kolmen paikkeilla ruokailua ja tiski. Sitten ihmetellään mihin päivä on kulunut.

Ennen pimeän tuloa lähdetään katsomaan tyrskyjä viereiselle hiekkarannalle ja käydään kilometrin päässä olevassa marketissa. kädet pitkinä riiputetaan muovikassit tavaraa huomista ja seuraavaa legiä varten. Kauppa oli kelvollinen hyvät valikoimat ja tuttua tavaraa. Kunnollinen kalatiski houkutteli ostamaan jättikatkoja iltapalaksi.

Illalla Hannu jatkoi taistelua läppärin kanssa ja minunkin koneeni alkoi temppuilla. Niin se iltakin kului rattoisasti. Webasto on taas syttynyt huonosti, mikä tarkoittanee, ettei se kohta toimi ollenkaan. Tämäkin vika on jäänyt laitteeseen Jachtwerf Atlanticin Harlingenissa tehdystä huollosta huolimatta.

Viimeisin teksti 23.11.09

Näkymä Brestin linnakkeelta alas joelle Satamanaapurina ennätystenmurskaaja, maailman nopein purjevene, joka lähti 6.11. maailmanympärikierrokselle tavoitteena alittaa 50 pvää.

Kristiina II Brestin marinassa

Diepen marina

Näkymä Diepen satama-altaasta

Bolougne Sur Merin Napolen marinassa

04.11. 35 matkapäivä

Aamutoimien jälkeen lähdettiin tankkaamaan vanhaan marinaan, Moulin Blanc, oli parempi kuin ennalta odotettiin. Dieseliä sai vain sieltä, koska oman sataman pumput olivat rikki.
Tultiin alavedellä ja vähän jänniteltiin stoppaako johonkin. Yhteys VHF:llä satamatoimistoon ja vastaus kysymykseen selvällä englannilla, ettei meidän syväyksellä ole ongelmia.
Tantakkiin ja palattiin. takaisin. Olihan se semmoinen 9 mailin reissu, mutta menomatkalla purjehdittiin pelkällä rullalla.
Sitten lähdettiin paikalliseen supermarkettiin hankkimaan provianttia Bistkajan ylitystä varten.
1,5 km mennessä ylämäkeä ja rappusia ja tullessa päivastoin.
Iltapäivän loppuosa meni satamatoimiston netin ääressä. Koneeni ei toiminut heidän laajakaistasysteemissä. Sitten kysyttiin nettikahvilaa. Se olikin noin 150 m päässä ja siellä on Wlan ym. Sinne sitten. Yhteys saatiin ja sähköpostit luettiin.
Seuraavan päivän ohjelmaan sovitettaisiin nettikahvila. Tosiasiassa siellä myytiin viiniä myös pullottain ulos ja pikkuannoksia ruokia sekä kahvia 60 eri maasta.

05.11. 36 matkapäivä

Aamulla aloin seurata Groupaman lähtövalmisteluja. Satamatoimistosta olin kuullut, että se lähtee tänään, mutta määränpäätä en tiennyt. Vähitellen laiturille ja aallonmurtajalle alkoi kertyä väkeä.
Kysyin eräältä toimittajan näköiseltä, että moneltako lähtee tosin englanniksi. Sanoi starttiajaksi klo 11.00. Laittelin välillä omaa venettä lähtökuntoon, jossa se jo olikin.
Viimeiset säätiedot Biskajalle oli tarkoitus hankkia satamatoimistosta nettikahvilassa internetistä. On käytetty Windfinderia ja Windgurua.
Väkeä lappasi Groupaman laiturilla ja siellä oli kaikenlaista häpeningiä.
Lähtöajankohtaa en saanut tarkemmin selville.
Uusi gasti Tuomo saapui 11.50, kuten oli ilmoittanutkin. Seurattiin vielä tunti Groupaman hommeleita. Sitten päätettiin hoidella omat asiat ensin. Nettikahvilassa bloki ajan tasalle ja ruokailu ennen lähtöä Biskajalle.
Kaikki näytti hyvältä. Huolellisen sääennusteiden tutkimisen jälkeen uskoin meidän pääevan hyvissä ja kohtalaisissa tuulissa yli.
Palattuamme veneelle oli Groupama lähtenyt. Se oli menossa Brest to Brest maailmanympärikierrokselle tarkoituksella lyödä vanhat ennätykset ja tavoitteena 50 vrk.
Meidän lähtömme oli 15.30 määränpäänä Brest 440 NM. Junnasimme vastavirtaan 3-4 kts vastaiseen, joka oli NWW 9-12 m/s. ennusteen mukaan SWW 5-6 m/s.
Klo 21.50 selvitimme viimeisen poijun ja olimme täysin vapailla vesilla, tietenkin pimeässä illassa.
Ruorivuoroja vaihdettiin yöaikaan 3 tunnin välein, mutta kelin noustessa sitloorassa oli useimmiten kaksi.
6.11. vastainen yö meni hyvin ramlineä, mutta tuulen kääntyessä enemmän etelään, menee Kryssiksi. Vene kulkee nyt 165-170 astettaq, mika ei enää riitä La Corunaan.
Illalla klo 20.30 tuuli kovenee olennaisesti 12-15 m/s. Otettiin iso kokonaan alas, koska 3. reiviä ei oltu asennettu paikalleen. Se tehdään ykkösestä. Kone pantiin käyntiin, jotta venettä on parempi ohjata aallokossa, joka kasvoi koko ajan. Pimeässa ei tietenkään näy koko totuutta, mutta kuun välillä pilkistäessä näyttivät aallot todella isoilta.
Yöllä tuuli ulisi ulkona infernaalisetti puuskissa, jotka toivat vesi ja raekuuroja. Näkyvyys nolla.
Jokaiselle ruorimiehelle sattui muutamia aaltoja tulemaan yli veneen täyttäen sitlooran vähintään puoliksi. Muuten aaltojen pärskeitä tuli veneen yli koko ajan. Ruorimies oli läpimärkä ainakin päältä ja osaksi sisäpuoleltakin tullessaan vaihtoon. Webasto oli lähes täysillä koko ajan ja onneksi toimi. Sisällä oli lämmintä ja melkoisen hiljaistakin, mutta paatti teki kummallisia yllättäviä liikkeitä ja nykäyksiä yhtenään. Juomamukin täyttäminen oli tuskaa. Pari kättä olisi tarvittu lisää.
Keskusteltiin mahdollisesta tuulen kovenemisesta. Entäs sitten. Päätettiin ottaa ajoankkuri ja pistää purje rullalle ja moottori stoppiin. Tuulta oli pahimmallaan 20-30 m/s ja la aamulla
olivat aallot käsittämättömän korkeita paikoitellen. Arvioimme ainakin 10 m. Toisinaan taas pitkähköjä aikoja hyvin paljon pienempiä. Yhden pahimmista aalloista heittäessä veneen yht´äkkiä poikittain Hannu sinkoontui salongin kaapistoa päin pää edellä. Siitä seurasi verenvuotoa otsasta ja silmäkulmasta. Lisäksi selkälihas oli ilmeisesti venähtänyt. Minä kaivoin veneen ensiaputarvikkeista puhdistusainetta ja laastaria. Ilmoitin, että silmäkulma pitäisi teipata perhosteipillä, mutta kun vieressä on nahatonta otsaa se ei oikein onnistu, joten neulotaanko ??? Tulevalla ulkomuodolla ei kuulemma ollut niin väliä, että teippaa nyt vain tavallisella laastarilla ristiin rastiin.
Yksi ruorimies oli kuitenkin poissa pelistä tällä haavaa. Kerroin uutiset Tuomolle, joka ilmoitti ajavansa tarpeellisen ajan. Päämäärä oli muutettu jo alkuyöstä enemmän itään La Corunasta, koska ajelimme sivumyötää, eikä luovi olisi ollut mahdollista. Tosin olimme asentaneet 3. reivin isoon siltä varalta, että se nostetaan.
Lauantaina 7.11. klo 07.00 oltiin puolivälissä 170 NM jäljellä.v Näimme laivan aamupäivällä. Siihen yhteys VHF:llä. Kyseltiin myrskyn jatkumista. Vastaus tuli heti ja ilmoitus, että koko päiväksi 9 bf. No hyvä, ettei enempää. 15 m/s tasainen tuuli oli leppoisaa.
Uusi määränpää oli Viveron lahti, jonne jouduttiin vielä kryssimään 20 NM. Dieseli pääsi loppumaan tankista klo 05.15, joten avattiin rullaa lisää. Samalla tankattiin varakanistereista lisää 10 l. Aamun valjetessa parin lähestymisvendaqn jälkeen ajaltiin Viveron lahteen, jonka suojassa tuuli loppui ja juoduttiin vielä uuteen tankkaukseen. Sehän meiltä sujui.
klo 11.30 su 08.11.v olimme Ria Landroven Marinassa hyvässä laiturissa lukuisten käsimerkkien
rannalla olleiden käsimerkkien ohjaamina.
Matkaa oli kertynyt 373,0 NM. Kone oli käynyt 40 h ja lämppäri koko ajan.
Lämppäri ei lähde käyntiin satamassa. Mikä nyt , siitä ei tietoa, mutta dieseli loppui ja sammutti myös lämppärin kerran matkan aikana. Ilma oloi kuitenkin lämmin ja huomenna asiat selvitetään.
Satamakapteeni kävi laiturilla avaamassa portin. Sähköä saatiin. Päätettiin tyhjentää vene huomenna vedestä ja pestä sisätilat. Kävimme paikallisessa ravintolassa illallisella ja ravintoa tuli. Espanjalainen tapa, tarjoilla pieniä makkara- liha- ja juustoleivän paloja ryyppyjen välissä, olutbupissa, oli mieleinen. Useita leipiä, yhtä pientä olutlasia ryystäessä.

09.11. 40 matkapäivä

Herätys 08.30 . Kosteaa on, mutta ei kylmää. Päätettiin jäädä ainakin päiväksi kuivaamaan ja pesemään venettä. Koska Webasto ei toiminut, piti hankkia uusi lämmön lähde. Mukana oli kaksi öljylamppua, mutta ei polttoainetta niihin. Ostetaan siis auton sisätilan lämmitin, koska sähköä riittää. Pojat lähtivät matkaan ja minä jäin ottamaan yhteyttä Vestsekin Mika Vanhalaan., jonka tiesin osaavan antaa oikeita neuvoja lämppärin korjaamiseksi. Iltapäivällä vihdoin onnistuin tavoittamaan hänet. Sitä ennen pojat tulivat hankintoineen veneelle. Ei ollut löytynyt valopetroolia.
Mutta uusi lämppäri oli, nimittäin 1700 w hiustenkivaaja. Ääni kova, mutta teho hyvä. Tein Webastolle Mika Vanhalan opastamat temput ja niin alkoi lämpöä tulla veneeseen. Vettä poistettin 5 l eri paikoista yhteensä ja kuivattiin sisätilat. Kippaarin vaatekaapin koko alahyllyn vaatteet olivat märät. Ne on siis pestävä ja kuivattava kuivurilla. noin 5 kg pyykkiä. Muissa vaaatekaapeissa oli vähemmän kastunutta vaatetavaraa.
Satamakapteeni kutsui kipparin toimistoon passien kanssa. Jo yöllä oli nähty helikopteri lähestyessämme Espanjan rannikkoa. Selvitykset tehtiin ja saatiin ohjeet suihkuun wc.
Loppupäivä meni myhäillessä. Illalla kipparin ja förstin välille syntyi vakava konflikti.

10.11. 41 matkapäivä

Tiistainaamuna oli päätetty lähteä La Corunaan ja niin tapahtui. Ensin etsittiin dieseliä isosta kalasatamasta, josta meidät opastettiin henkilöautokuskin johdolla takaisin marinaan, josta lähdimme. Mies ajeli rantakatkua pitkin ja viittoili suuntia. Huvittavaa. Marinasta löytyi sattumalta satamakapteenimme, joka kertoi, missä rinteellä paikallinen kesoili on. Viisikymmentä litraa kulkee kanistereissa alaspäin nätisti.
12.25 uuai lähtö. joka onnistui.
Heti merelle päästyä selvisi, että tuuli on taas paljon enemmän kuin ennusteessa ja aallot ikävän jyrkkiä paaran halssilla. Päätettiin seilata seuraavaan satamaan. Sitten seilattiin Capo Ortegalin itäpuolelle Porto de Carino nimiseen kylään. Kalasatama ja jotain isompaa rahtia. Kalasatamasta häädettiin kauempana kelluviin laitureihin. Erikokoisia ja näköisiä kalapaatteja oli enemmän redillä kuin rannassa. Mentiin ainoaan vapaaseen paikkaan ja naapuriveneen mies ilmoitti, että on yksityissatama ja portti lukossa. Voihan mäntti kylän pubin pitäjältä jää saamatta meidän provikat, ruokaa ja juomaa. Tehtiin ruokaa, syötiin ja käytiin nukkumaan.

11.11. 42 matkapäivä

Herätys klo 05.00 . Tarkoitus oli lähteä La Corunaa kohti klo 6.00. Kryssiä oli tiedossa 35 NM tai jotain. Ja sitähän se oli sukellusta ja pärskettä koko päivän. Välillä näyttäytyi aurinkokin ja sitten kaatosade. Mukavaa täällä Atlantilla.
Klo 19.15 olimme Capo Priori kohdalla. Tuuli oli moinannut ja purjeita suurenneltiin koko ajan.
Ilmoitin käynnistäessäni Yanmaria, että nyt alkoi moottorpurjehdus eikä kryssikulmilla ole väliä.
19.55 oltiin perillä marinassa. Loppumatka tietysti pimeässä.
Matkaa oli kertynyt jotain 65,00 NM.

12.11. 43 matkapäivä

Aamupalan jälkeen alkoi kova siivous. Ensin kaikki kolot veneessä tyhjiksi vedestä, sitten pyykille.
Sää suosi toimenpiteitä, aurinkoa, tuulta ja aika lämmintä. 5 koneellista pyykkiä. Tietenkään masinat eivät pelannee kunnolla, varsinkaan kuivatus. osa jäi vielä seuraavaksi päiväksi.

13.11. 44 matkapäivä

Herätys 08.30 . Venettä kiinnitetään lisäköysilla viereiseen sivuponttooniin. Myrsky on alkanut ja vinkuu satamassa olevien paattien takiloissa.
Lähdetään autoilemaan lähikyliin. Löytyi myös sattumalta ruokapaikka erään kylän ravintolasta.
Kunnon siankylkeä ja ranskalaisia. Mahat täysinä jatkoimme matkaa. Kuski ei nukahdellut, kyytiläiset kylläkin. Kiersimme pikkukylien kärrypolkuja ja nousimme rinteiden äkkijyrkkiä serpentiinejä Atlantin rantarinteillä. Takaisin tultiin motaria suoraan hybermarketin kautta.
Veneelle saavuimme illalla 19.00 paikkeilla.

14.11. 45 matkapäivä

Sää ei vieläkään kelvannut kipparille huomioon ottaen ennusteen mukainen 7 m vasta-aallokko ja noi n10 m/s tuuli. Miehistö ei oikein tykännyt ja tuli pientä hiertymää kipparin ja heidän välillä.
Vaihdettiin laituria hirveän rullaamisen vuoksi. Laiturivahti meinasi repiä vaatteensa, mutta ymmärtämättömyys Espanjan kielesttä auttoi. Emme palanneet rullaavaan laituriin.

26.10.09 29. matkapäivä

Aamulla oli herätys 5.30. Määräsatama oli Le Havre 51 NM. Sää näytti kohtuulliselta, sikäli kuin saattoi havainnoida syvältä satama-altaasta, ilmanpaine 1014. Vähän yli seitsemän ajoimme ulos aallonmurtajan aukosta. Meri vyöryi tietysti virkistävästi suoraan vastaan 2-3 metrin korkuisine maininkeineen. Tuuli oli heikko varsinkin siihen vasta-aallokkoon. Ajelimme 5 kts nopeutta vasten aaltoja ulos merelle noin tunnin. Sitten tuuli nousi SW SWW 8-10 m/s . Nostimme ison 2. reivissä ja rulla noin puolet.
Pari tuntia merelle hyvin ikävään vasta-aaltoon, venda ja 4 tuntia styralla lähes sivuaaltoon.
Klo 18.00 tuuli tyyntyi ja peltigenua töihin. 19.45 alkoi uusi tuuli S, joka vie suoraan Cherbourgiin. Nostettiin iso kokonaan ylös 1. kertaa Haralingeniosta lähdön jälkeen ja tietysti rulla auki. Hyvältä näytti. Kuun sirppi näkyi silloin tällöin pilvien välistä. Myötävirta auttoi etenemistä mukavasti.
Klo 20.30 oli merkittävä tapahtuma eli 0-meridiaanin ylitys. Siirryimme läntiselle pallonpuoliskolle.
Päätimme juhlistaa tilaisuutta ylimääräisellä rommiannoksella satamassa.
27.10. yöllä ylitimme Seinen lahden. Ei mitään erityistä samalla paran halssilla mentiin koko ajan täydellä isolla. Välillä vauhtia oli 6-7 kts virrasta riippumatta. Aamulla 8.45 Cherburgin marinaan.
Todella selvä ja helppo sisäänajo. Missä lienee vieraspaikat ? Satamat sen kun suurenevat.
Yhden ponttoonin päässä oli Englannin lipulla varustettu n. 6,0 m purjevene, parhaat päivät takana.
Kippari noin 50 v hoikka, nahkapusakka päällään ja jotenkin rento tyyppi, puuhaili jotain sitloorassa. Hän kertoi vieraslaitureita olevan rivissä 4 ponttoonia. Saimme myös tietää satamatoimiston ja internet tilanteen ja että hänen määränpäänsä on Australia. Veneitä niissä oli 1/3 osassa paikoista, mutta vain harvassa oltiin paikalla. Muuallakin satamassa oli vierasveneitä, mikä
ilmeni perälipuista.
Illalla pestiin pyykit, pari koneellista ja kuivurissa kuiviksi.
Sitten ranskalaiselle dinnerille. Ensin kokeilimme paikallista pursiseuran ravintolaa. Kokeiluksi jäi.
Tilasimme pitkästä illallislistasta pommes frites,grillipihvin ja jotain lisukkeita ja pullon valkoviiniä, hinta ruoalle 20,00 annos.
Kohta tuli ruokakin. Peruna oli uuniperuna ja grillipihvi 100 g pikku lihanpala. Ei kun kimppuun. Meillä on aamupala ja pientä välipalaa päivän mittaan, joten nälkiintyneitä oltiin. Uuniperuna oli huoneenlämpöinen. Kyyppari paikelle ja reklamaatiot annoksista. Kutsui itse omistajan paikalle.
Tämä yritti selittää, ettei uuniperunan kuulukaan olla kuuma. Ja katin kontit tuumasimme, leikilläni sanoin hänelle, että vie takaisiin mikroon,senjälkeen, kun hän oli ilmoittanut, ettei meidän tarvitse jäädä, ellemme halua siellä syödä. Päätimme juoda viinin maksaa sen ja lähteä. Hetken kuluttua kiikuttaa omistaja lautasiamme takaisin. Toteamme, että nyt riittää, olemme lähdössä kuten äsken sovittiin ja paljonkos olemme velkaa viinistä, josta oli noin 1/3 osa juotu. Herra ilmoittaa, ettei tarvi maksaa mitään, kääntyy kannoillaan ja häippäsee keittiöön. Vieruspöytäseurueet katselevat ja kuuntelevat silmät pyöreinä, tapahtumien kulkua. Me poistumme.
Muutaman tovin käveltyämme ns. ravintolakadulla alle 1 km satamasta löysimme paikan, jossa oli tilaa kahdelle, aika täyttä ravintoloissa oli n. klo 21.00 aikoihin. Tilattiin jälleen pommes frites ja porkkia molemmille. Tarjoilija, joka osasi vielä huonommin englantia kuin me, pudisteli päätään ja kyseli, että molemmilleko porkia kokonainen. Kun annokset tuli, viereisen pöydän herrat naureskelivat. Ranskalaisia oli ja myös joulukinkut molemmille ja lisukkeita sopivasti.
Niillä muonilla pärjättiinkin seuraavaan iltaan.

28.10. 30. matkapäivä

Päivällä piti lähteä, koska oli saatu satamatoimiston pojilta tieto, että korkealla vedellä pitää lähteä etelää kohden ja että korkea vesi on klo 12.00. Aamulla tarkistin HW:n ja virran. Se oli siis klo 6.00 paikkeilla aamulla. Tänne jäätiin vielä yhdeksi vuorokaudeksi, koska Alderneyn salmeen ei ole asiaa vastavirrassa 5-6 kts suurimmillaan.
Tehtiin suunnitelma huomiseksi. Aamulla lähdetään Guernsille 45 NM ja katsotaan siellä eteenpäin tilannetta. Guernsilla pääsisi satamaan vasta illalla 19.00 paikkeilla.
Seuraava satama olisi St. Malon lahden eteläpuolella noin 50 NM lisää.
Iltapäivällä kävimme tankkaamassa automaatista dieseliä ja vettä letkusta, jota käsin pidin kraanan suulla. Mittareilta oli pudotusta veneelle viitisen metriä ja lappo toimi.

29.10. 31. matkapäivä

Kello 6,20 irroitimme köydet. Totesin Hannulle, että olemme 20 min myöhässä.
Klo 7.00 ajoimme vielä pimeässä aallonmurtajasta isolle vedelle. Oli tyyntä ja meri tasainen.
Iso oli nostettu ylös jo satamassa. Merellä oli tuulta 2-3 m/s SE eli lähes perän takaa. Vastaan tuli näköetäsyydellä Foncia eli open 60, edellisen Vende Globen voittajavene ja toinen samanlainen 2 mailia perässä.
8.50 ohitimme Gape de Haguaen majakan 10 kts nopeudella eli 4 kts myötävirtaa.
Alderneyn saari näkyi 8 NM päässä. Saavuimme Alderney Race nimiseen
salmeen, joka lienee yksi vaikeimmista vuorovesivirran alueen paikoista . Lounaistuulen tuoman kohtuullisenkin aallokon läpi ei pääse kuin slakin eli virran vaihtumisen aikana.
Salmessa virtaili ja pöyrteili sinne tänne ajaessamme purjein ja koneella läpi, vaikka aaltoa oli tuskin nimeksikään.
Olimme keskellä Bic Russelin kanaalia klo 11.40. Guernesin saari oli länsipuolella ja joku iso kalliosaari itäpuolella. Koska pubiin ei olisi päästy kuin vasta klo 19.00 jälkeen, päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseen. Pääsaarta kiikarilla tiirailessani totesin asutusta olevan koko näkemäalueella. Oli kaupunki, tehtaita ja pienempiä taloja rantaan asti, missä se oli mahdollista ja korkeiden kallioiden päällä.
Simradiin ja Garminiin uusi suunta ja matkanteko jatkui suotuisaan tuulen suuntaan 6,5 kts nopeudella. Tuulta oli SE 7-9 m/s.
Iltapäivällä klo 16.50 muutettiin jälleen määränpäätä. Nyt otettiin tavoitteeksi huomisen kuluessa Brest. Matkalla olimme kuunnelleet useita englanninkielisiä sääennusteita VHF:stä. Kaikkien mukaan sää jatkuu hyvänä huomisen ja ylihuomisen muuttuen su kovatuuliseksi.
Päättelimme, että nyt mennään, kun tuuli on mukavasti sivulta ja olosuhteet parhaat mahdolliset. Kuutamo ja kaikki. Mutta mikään ei ole ikuista. 23.25 kone lataamaan ja
pe 30.10 klo 00.25 tuuli tyyntyi. Kierroksia lisää ja vene kulkee n. 5,6 kts vaikka loki näyttää 6,5 kts.
klo 3.45 kone stopattiin, koska tuuli virisi SE 5-6 m/s. Olimme n. 10 NM rannikosta ei siis kovinkaan ulkomerellä. Aamuyöstä men i näkyvyys alle 0,5 NM.
Aamulla 8.00 jälkeen parvi delfiineitä tai pyöriäisiä kävi tervehtimässä meitä. Näin niitä nyt ensimmäistä kertaa. Täytyy myöntää, että se on kokemus, jonka muistaa.
Klo 11.00 olimme Ile de Uonantin majakkasaaren eteläpuolella. tuntia aikaisemmin oli otettu isoon 2. reivi. Majakat, jotka olivat todella suuria, erottuivat juuri ja juuri 0,5 Nm etäisyydelle. Salmi oli muuten selvä mennä läpi, kunhan huomio virran myös sivusuunnassa 2 m/s eikä laivoja satu tulemaan samaan aikaan yllättäen salmeen .
Työnsimme koneella ja purjeilla vastavirtaan ja vasta-maininkiin, joka tuli etelästä Biskajalta klo 14.15 asti, jolloin saatiin uusi suunta ja tuuli takaa sivulta. Brestiin johtavaa lahtea oli vielä 10 NM, jonka seilasimme maisemista nautiskelle vastavirrasta välittämättä.
Klo 17.55 saavuimme Brestin uuteen venesatamaan, joka sijaitsee aivan kaupungin keskustan ja laivasataman tuntumassa vanhan linnoituksen alapuolella. Satama ei ole vuorovesisatama, vaan sinne voi mennä ja lähteä, koska parhaaksi katsoo. Matkaa oli tehty 210,0 NM lokin mukaan ja kone oli käynyt 12 h.




Brestin uusi marina on vaikuttava näky. Aallonmurtajat 10 m korkeat betonimuurit. Tuhottomasti veneitä ja myös harvinaisuuksia. Kaikkein merkittävin katseen vangitsija on Groupama 100 jalkainen trimaraani, jonka masto kohoaa 41 m merenpinnasta. Se näkyy kauas kaupungille, joten on helppo suunnistaa takaisin omalle veneelle.
Vanha kolmimastoparkki n. 60 m pitkä myös vastapäisessä laiturissa Groupaman edessä.
Kiinnityimme vieraslaituriin sivuparkkiin sähkökeskuksen ja laiturivalon viereen. Tilaa on hyvin.
Tullessamme satamatoimisto oli kiinni, joten koodit urkittiin naapureilta.
Illallinen laitettiin veneessä, pottuja, silliä ja lohta sekä parsaa ja oliiveja.
Aterian jälkeen oltiin niin tatteja, että painuttiin punkkiimme korvaamaan takaisin edellisen yön valvomisten univelkoja.
Viimeinen ajatus ennen nukahtamista oli, että koskahan lähdetään Biskajalle, Juuri sillä hetkellä ei kiinnostanut pätkääkään.

31.10 32. matkapäivä

Hyvin nukuttiin. Lämpötila Bretissä noin +20 C paikkeilla.
Satamatoimistossa kaikki hoitui erinomaisesti. vuorokausimaksu 13,00 euroa sähköineen suihkuineen ja vesipisteineen. lisäksi satama on täysin suojainen.
Naapurina on maailmana nopein purjevene, trimaraani Goupama 103 jalkaa pitkä ja masto 41 m merenpinnasta. Paatti on varsinainen häkkyrä käyrät nostokölin valtava siipimasto, joka näyttää seisovan noin ranteen paksuisen pallonivelen päällä. Väritys on silmiinpistävä; vaaleanvihreää, oranssia ja valkoista.
Lisäksi samasta laiturista kanssamme löytyy tuliterä Imoco 60, samoin siipimastolla kahdella peräsimellä ja kahdella nostokölillä. Kippari kertoi, että vene starttaa pienten kunnostusten jälkeen maailmanympärikisaan marraskuussa tänävuonna.
Iltapäivällä pestiin vene sisältä perusteellisesti. Etukajuutan kaapeista löytyi hometta, joten operaatio homeen poisto toteutettiin myös. Veneen sisällä oli lämmintä kuin keskikesällä. Myöhemmin käytiin keskustassa, n. 1,5 km ylämäkeä mennessä, ruokaostoksilla ja tutustumassa lähiympäristöön. Ja illalla syötiin ravintolassa, jonka jälkeen viereisestä pöytäseurueesta pari herraa, saksalainen ja ranskalainen kävivät katsomassa paattia. Tarjosimme pienet rommit sitloorassa, koska työskentelivät Strassburgisssa.

1.11. 33. matkapäivä

Herättiin 9.20. Aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan viereiseen linnoitukseen ja siellä olevaan merimuseoon. Paikka aukesi 13.30, joten olimme 40 min aikaisessa. No sehän hoitui keskustan ravintolakadun pubissa mukavasti. Ravintoloita on vieri vieressä ja molemmin puolin 1 km matka.
Linnakkeen rakentaminen alkoi 300 – luvulla roomalaisten häärätessä Galliassa. Välillä olivat Englantilaiset herroina n. 1300 luvulta eteenpäin. Siitäkö alueen nimi Brittany. siis niemimaa.
Aikanaan ranskalaiset saivat alueen hallintaansa. Jokainen laajensi vuorollaan linnaketta, joka nyt käsittää hehtaarikaupalla erilaisia rakenteita ja torneja. Kunnioitettavan korkeat muurit joelta pystysuorina n. 50 m. Aika huimalta näyttää kurkkiessaan muurin yli alas joenrannassa olevia aluksia. Samalle voit seistä puuritilällä mittaillen katseella alla näkyvää pystysuoraa muuria.
Museossa oli kaikenlaista tavaraa, mutta ei se varsinainen merimuseo ollut, vaikka nimi siihen viittasi. Sieltä löytyi jokaiselle jotakin. Meikäläiset ihmettelivät yhden miehen kamikaze sukelluslaitetta. Kaksi torpedoa ja kuskin paikka rungossa, nopeus 30 km/h ja toimintasäde muutamia maileja. Kaikenlaista ihminen rakentaa hulluudessaan.
Kiersimme uskollisesti kaikki viittojen osoittamat osastot ja lopulta huomasimme, että tässä oltiin jo aikaisemmin. Siitä lähdettiin etsimään ulospääsyä ja sekin löytyi aikanaan. Tutustumiskierroksemme kesti 2,5 h. Totesimme viikon kulttuuriannoksen ja samalla portaita ylös alas ravattuamme myös riittävästi liikuntaa saaduiksi.
Sain Iirikseltä Singaporesta tekstiviestin. Olipa mukava yllä. Tässähän tuntee kuuluvansa valtameripurjehtijoiden kastiin. Iiriksellä kaikki hyvin, samoin meillä vastasin takaisin.
Dinneri laitettiin ja syötiin veneessä.
Sääennusteiden mukaan näytti siltä, että emme pääse ennen to 5.11. lähtemään. Tosiasiat on hyväksyttävä näissä hommissa. Kun merelle ei ole menemistä, sinne ei mennä.

2.11. 33. matkapäivä

Herätystä ei ollenkaan. Aamupala 9.30. Satamatoimistosta ei saatu luvattu kyytiä venetarvikeliikkeisiin. Oli joitakin tarvikehankintoja. Lifti oli luvattu lauantaina kahden henkilön voimalla ja vielä vahvistettu sunnuntaina. Sitten käytiin jalkaisin keskustassa. Satoi ja tuuli aika ajoin räväkästi. Päivällä yritin saada luettua sähköpostini satamatoimiston koneella, ei onnistunut, vaikka olin varma oikeista tunnuksista. Iltapäivällä vein oman läppärin toimistoon ja yhdistin sen toimiston ohjeiden mukaisesti laajakaistaverkkoon. Internettiin pääsin, mutta sähköposti ei auennut.
Alkoi hermo pettää, 4h hukkaan heitettyä aikaa. Sitten älysin kysyä nettikahvilaa. Se oli 100 m päässä ja siellä on WIFI langaton yhteys.
Sinne mentiin seuraavaksi oikopäätä. Internet hommat alkoivat hoitua. Kaikki pelasi niin kuin pitääkin. Ihmeellinen on tietokoneyhteyksien maailma. 12 cl punaviiniä ja kaikki luistaa.
Kuppilassa tarjottiin kahvia 60 eri maasta ja viinejä myytiin myös pulloissa ulos.
Sisustus oli punamustaa värisävyiltaan ja nykyfunkkista, pelkistettyä, mutta vaikuttavaa.

3.11. 34 matkapäivä

Heräsin yöllä hirveään sateeseen ja veneen nykimiseen. Tarkistin kiinnitykset ja lepparit veneen sisältä, koska ne näkyvät hyvin laiturivalon ansiosta. Kaikki oli kunnossa, mutta tuuli todella kovaa puuskittain. Unta kuulaan uudelleen. Aamulla tuuli ja satoi edelleen. Lähdimme tarvikehankintoihin toisen marinan läheisyyteen, 5 km täältä. Ensin kyselemään luvattua kyytiä. Nyt se olisi järjestynyt, mutta pakettiautossa vain yhdelle. Kiitin ja totesimme, että molemmilla on asiaa kauppoihin eli mennään bussilla. Saatiin bussin nro ja tieto pysäkistä. Päämääräksi tuli Oceanopoliksen päättäri.
Menimme ko. pysäkille ja aloimme ihmetellä, että koskahan se tulee ? Mukaan saadussa kirjasessa oli aikataulujakin. Hannu meni kyselemään viereisestä tupakkakaupasta neuvoa. Hetken päästä hän ja myyjätär kiiruhtavat pysäkille jututtumaan seillä istuvaan La Posten virkailijarouvaa, siis myyjätär kyseli. Koska postihenkilöllä oli postisäkki mukanaan tarjosin hänelle mukanani olevia postitettavia kortteja, samoin Hannu. Kortit sujahtivat postihenkilön univormun taskuun ja asia oli hoidettu. Mukaani satamatoimistosta saamastani kirjasesta sitten kaikki neljä yhdessä etsittiin aikataulua nro 15:lle. Ja sehän löytyi. Bussi menee tunnin päästä. Kahville lähikuppilaan. Se oli hämmästyttävän siisti, myös iltaravintolana toimiva ja tarjosi hyvät esspressot.
Bussissa olimme ainoat matkustajat. Loppumatkasta näimme vene- ja venetarvikeliikkeitä kadun
varressa. Perillä ole merkittävän suuri ja erikoinen rakennuskompleksi, Oceanopolis ja sen takana mastoista päätellen marina. Ensin mentiin katsastamaan marina. Olipas venesatama melkoinen näky, rakennuksia oli viisinkertainen tai kymmenkertainen määrä HSK :n satamaan verrattuna.
Junnuja tyttöjä ja poikia tallustaa toista ramppia ylös vedenrajasta, joka on jossain 60 m päässä alhaalla. Jollain oli jolla perässään jollain purjelaudan purje. Eletään siis marraskuun 3. päivää, tuuli on 15 m/s ja sataa vettä. Ramppi oli 50 m leveä ja putosi loivasti 10 m alas. Samanlainen oli toinenkin ramppi. Hämmästeltiin aikamme. Seuraavaksi katsomaan, mikä ihmeen polis tämä Oceanopolis on. Kassalla selvisi, että kohteessa on kolme paviljonkia, joiden kiertäminen kestää 3 tuntia., mutta tiketin saa myös yhteen ja voi valita, minkä haluaa. Kohde on maretarium polaris-, tropiikki- ja väli-ilmasto-olosuhteista. Valitsimme tropiikin. Hieno kierros haikaloineen korallimeren kasveine ja kaloineen. Kaikki oli upeasti toteutettua ja vaikuttavaa viimeksi olleine sademetsäympäristöineen. Hannu vanhana Australian valliriuttojen kävijänä todisti maisemien veden alla olevan juuri sellaisia, kuin ne täällä esitettiin. Ihmeteltiin miksi jollakin kalalla on valtava sarvi otsassa tai toisella pitkä huisku yhdessä evässä, muista muodoista ja väreistä puhumattakaan.
Meidän koto Suomen kaikki kalat ovat aivan samannäköisiä tropiikin vesissä elävien eri muotojen ja värien keskellä. Miksi ihmeessä ?
Kierros oli tehty tunnissa. Palattiin kylmään todellisuuteen. Tuuli ja satoi. Ensimmäinen venetarvikeliike oli lähellä ja siellä näytti olevan paljon erilaista tavaraa. Ovella todettiin sen olevan kiinni ja aukeavan 15 min kuluttua. tähdättiin seuraavaan 500 m päässsä. Aukeaa 45 min kuluttua. Takaisin ensimmäiseen. Tärkeimmät tarvikkeet saatiin, karttavalon poltin, merikortti Brestin edustalta ja hoitoaineita sekä yksi led valaisin pattereilla. Veneelle palattiin taksilla. Lämppäri, joka nykyään pyöriin lähes 24 tuntia vuorokaudessa oli jäänyt päälle ja veneessä oli miellyttävän lämmintä. Ruoka laitettiin ja syötiin veneessä. Päätettiin pysyä sisätiloissa, ellei sade ja tuuli lakkaa kokonaan. Huomenna aletaan tosissaan valmistautua to tapahtuvaa Biskajalle lähtöä varten. Lisämiehistö on myös tulossa tiukalla aikataululla yöllä torstaita vastaan.

04.11. 35 matkapäivä

Aamutoimien jälkeen lähdettiin tankkaamaan vanhaan marinaan, Moulin Blanc, oli parempi kuin ennalta odotettiin. Dieseliä sai vain sieltä, koska oman sataman pumput olivat rikki.
Tultiin alavedellä ja vähän jänniteltiin stoppaako johonkin. Yhteys VHF:llä satamatoimistoon ja vastaus kysymykseen selvällä englannilla, ettei meidän syväyksellä ole ongelmia.
Tantakkiin ja palattiin. takaisin. Olihan se semmoinen 9 mailin reissu, mutta menomatkalla purjehdittiin pelkällä rullalla.
Sitten lähdettiin paikalliseen supermarkettiin hankkimaan provianttia Bistkajan ylitystä varten.
1,5 km mennessä ylämäkeä ja rappusia ja tullessa päivastoin.
Iltapäivän loppuosa meni satamatoimiston netin ääressä. Koneeni ei toiminut heidän laajakaistasysteemissä. Sitten kysyttiin nettikahvilaa. Se olikin noin 150 m päässä ja siellä on Wlan ym. Sinne sitten. Yhteys saatiin ja sähköpostit luettiin.
Seuraavan päivän ohjelmaan sovitettaisiin nettikahvila. Tosiasiassa siellä myytiin viiniä myös pullottain ulos ja pikkuannoksia ruokia sekä kahvia 60 eri maasta.

05.11. 36 matkapäivä

Aamulla aloin seurata Groupaman lähtövalmisteluja. Satamatoimistosta olin kuullut, että se lähtee tänään, mutta määränpäätä en tiennyt. Vähitellen laiturille ja aallonmurtajalle alkoi kertyä väkeä.
Kysyin eräältä toimittajan näköiseltä, että moneltako lähtee tosin englanniksi. Sanoi starttiajaksi klo 11.00. Laittelin välillä omaa venettä lähtökuntoon, jossa se jo olikin.
Viimeiset säätiedot Biskajalle oli tarkoitus hankkia satamatoimistosta nettikahvilassa internetistä. On käytetty Windfinderia ja Windgurua.
Väkeä lappasi Groupaman laiturilla ja siellä oli kaikenlaista häpeningiä.
Lähtöajankohtaa en saanut tarkemmin selville.
Uusi gasti Tuomo saapui 11.50, kuten oli ilmoittanutkin. Seurattiin vielä tunti Groupaman hommeleita. Sitten päätettiin hoidella omat asiat ensin. Nettikahvilassa bloki ajan tasalle ja ruokailu ennen lähtöä Biskajalle.
Kaikki näytti hyvältä. Huolellisen sääennusteiden tutkimisen jälkeen uskoin meidän pääevan hyvissä ja kohtalaisissa tuulissa yli.
Palattuamme veneelle oli Groupama lähtenyt. Se oli menossa Brest to Brest maailmanympärikierrokselle tarkoituksella lyödä vanhat ennätykset ja tavoitteena 50 vrk.
Meidän lähtömme oli 15.30 määränpäänä Brest 440 NM. Junnasimme vastavirtaan 3-4 kts vastaiseen, joka oli NWW 9-12 m/s. ennusteen mukaan SWW 5-6 m/s.
Klo 21.50 selvitimme viimeisen poijun ja olimme täysin vapailla vesilla, tietenkin pimeässä illassa.
Ruorivuoroja vaihdettiin yöaikaan 3 tunnin välein, mutta kelin noustessa sitloorassa oli useimmiten kaksi.
6.11. vastainen yö meni hyvin ramlineä, mutta tuulen kääntyessä enemmän etelään, menee Kryssiksi. Vene kulkee nyt 165-170 astettaq, mika ei enää riitä La Corunaan.
Illalla klo 20.30 tuuli kovenee olennaisesti 12-15 m/s. Otettiin iso kokonaan alas, koska 3. reiviä ei oltu asennettu paikalleen. Se tehdään ykkösestä. Kone pantiin käyntiin, jotta venettä on parempi ohjata aallokossa, joka kasvoi koko ajan. Pimeässa ei tietenkään näy koko totuutta, mutta kuun välillä pilkistäessä näyttivät aallot todella isoilta.
Yöllä tuuli ulisi ulkona infernaalisetti puuskissa, jotka toivat vesi ja raekuuroja. Näkyvyys nolla.
Jokaiselle ruorimiehelle sattui muutamia aaltoja tulemaan yli veneen täyttäen sitlooran vähintään puoliksi. Muuten aaltojen pärskeitä tuli veneen yli koko ajan. Ruorimies oli läpimärkä ainakin päältä ja osaksi sisäpuoleltakin tullessaan vaihtoon. Webasto oli lähes täysillä koko ajan ja onneksi toimi. Sisällä oli lämmintä ja melkoisen hiljaistakin, mutta paatti teki kummallisia yllättäviä liikkeitä ja nykäyksiä yhtenään. Juomamukin täyttäminen oli tuskaa. Pari kättä olisi tarvittu lisää.
Keskusteltiin mahdollisesta tuulen kovenemisesta. Entäs sitten. Päätettiin ottaa ajoankkuri ja pistää purje rullalle ja moottori stoppiin. Tuulta oli pahimmallaan 20-30 m/s ja la aamulla
olivat aallot käsittämättömän korkeita paikoitellen. Arvioimme ainakin 10 m. Toisinaan taas pitkähköjä aikoja hyvin paljon pienempiä. Yhden pahimmista aalloista heittäessä veneen yht´äkkiä poikittain Hannu sinkoontui salongin kaapistoa päin pää edellä. Siitä seurasi verenvuotoa otsasta ja silmäkulmasta. Lisäksi selkälihas oli ilmeisesti venähtänyt. Minä kaivoin veneen ensiaputarvikkeista puhdistusainetta ja laastaria. Ilmoitin, että silmäkulma pitäisi teipata perhosteipillä, mutta kun vieressä on nahatonta otsaa se ei oikein onnistu, joten neulotaanko ??? Tulevalla ulkomuodolla ei kuulemma ollut niin väliä, että teippaa nyt vain tavallisella laastarilla ristiin rastiin.
Yksi ruorimies oli kuitenkin poissa pelistä tällä haavaa. Kerroin uutiset Tuomolle, joka ilmoitti ajavansa tarpeellisen ajan. Päämäärä oli muutettu jo alkuyöstä enemmän itään La Corunasta, koska ajelimme sivumyötää, eikä luovi olisi ollut mahdollista. Tosin olimme asentaneet 3. reivin isoon siltä varalta, että se nostetaan.
Lauantaina 7.11. klo 07.00 oltiin puolivälissä 170 NM jäljellä.v Näimme laivan aamupäivällä. Siihen yhteys VHF:llä. Kyseltiin myrskyn jatkumista. Vastaus tuli heti ja ilmoitus, että koko päiväksi 9 bf. No hyvä, ettei enempää. 15 m/s tasainen tuuli oli leppoisaa.
Uusi määränpää oli Viveron lahti, jonne jouduttiin vielä kryssimään 20 NM. Dieseli pääsi loppumaan tankista klo 05.15, joten avattiin rullaa lisää. Samalla tankattiin varakanistereista lisää 10 l. Aamun valjetessa parin lähestymisvendaqn jälkeen ajaltiin Viveron lahteen, jonka suojassa tuuli loppui ja juoduttiin vielä uuteen tankkaukseen. Sehän meiltä sujui.
klo 11.30 su 08.11.v olimme Ria Landroven Marinassa hyvässä laiturissa lukuisten käsimerkkien
rannalla olleiden käsimerkkien ohjaamina.
Matkaa oli kertynyt 373,0 NM. Kone oli käynyt 40 h ja lämppäri koko ajan.
Lämppäri ei lähde käyntiin satamassa. Mikä nyt , siitä ei tietoa, mutta dieseli loppui ja sammutti myös lämppärin kerran matkan aikana. Ilma oloi kuitenkin lämmin ja huomenna asiat selvitetään.Satamakapteeni kävi laiturilla avaamassa portin. Sähköä saatiin. Päätettiin tyhjentää vene huomenna vedestä ja pestä sisätilat. Kävimme paikallisessa ravintolassa illallisella ja ravintoa tuli.

26.10.09 29. matkapäivä

Aamulla oli herätys 5.30. Määräsatama oli Le Havre 51 NM. Sää näytti kohtuulliselta, sikäli kuin saattoi havainnoida syvältä satama-altaasta, ilmanpaine 1014. Vähän yli seitsemän ajoimme ulos aallonmurtajan aukosta. Meri vyöryi tietysti virkistävästi suoraan vastaan 2-3 metrin korkuisine maininkeineen. Tuuli oli heikko varsinkin siihen vasta-aallokkoon. Ajelimme 5 kts nopeutta vasten aaltoja ulos merelle noin tunnin. Sitten tuuli nousi SW SWW 8-10 m/s . Nostimme ison 2. reivissä ja rulla noin puolet.
Pari tuntia merelle hyvin ikävään vasta-aaltoon, venda ja 4 tuntia styralla lähes sivuaaltoon.
Klo 18.00 tuuli tyyntyi ja peltigenua töihin. 19.45 alkoi uusi tuuli S, joka vie suoraan Cherbourgiin. Nostettiin iso kokonaan ylös 1. kertaa Haralingeniosta lähdön jälkeen ja tietysti rulla auki. Hyvältä näytti. Kuun sirppi näkyi silloin tällöin pilvien välistä. Myötävirta auttoi etenemistä mukavasti.
Klo 20.30 oli merkittävä tapahtuma eli 0-meridiaanin ylitys. Siirryimme läntiselle pallonpuoliskolle.
Päätimme juhlistaa tilaisuutta ylimääräisellä rommiannoksella satamassa.
27.10. yöllä ylitimme Seinen lahden. Ei mitään erityistä samalla paran halssilla mentiin koko ajan täydellä isolla. Välillä vauhtia oli 6-7 kts virrasta riippumatta. Aamulla 8.45 Cherburgin marinaan.
Todella selvä ja helppo sisäänajo. Missä lienee vieraspaikat ? Satamat sen kun suurenevat.
Yhden ponttoonin päässä oli Englannin lipulla varustettu n. 6,0 m purjevene, parhaat päivät takana.
Kippari noin 50 v hoikka, nahkapusakka päällään ja jotenkin rento tyyppi, puuhaili jotain sitloorassa. Hän kertoi vieraslaitureita olevan rivissä 4 ponttoonia. Saimme myös tietää satamatoimiston ja internet tilanteen ja että hänen määränpäänsä on Australia. Veneitä niissä oli 1/3 osassa paikoista, mutta vain harvassa oltiin paikalla. Muuallakin satamassa oli vierasveneitä, mikä
ilmeni perälipuista.
Illalla pestiin pyykit, pari koneellista ja kuivurissa kuiviksi.
Sitten ranskalaiselle dinnerille. Ensin kokeilimme paikallista pursiseuran ravintolaa. Kokeiluksi jäi.
Tilasimme pitkästä illallislistasta pommes frites,grillipihvin ja jotain lisukkeita ja pullon valkoviiniä, hinta ruoalle 20,00 annos.
Kohta tuli ruokakin. Peruna oli uuniperuna ja grillipihvi 100 g pikku lihanpala. Ei kun kimppuun. Meillä on aamupala ja pientä välipalaa päivän mittaan, joten nälkiintyneitä oltiin. Uuniperuna oli huoneenlämpöinen. Kyyppari paikelle ja reklamaatiot annoksista. Kutsui itse omistajan paikalle.
Tämä yritti selittää, ettei uuniperunan kuulukaan olla kuuma. Ja katin kontit tuumasimme, leikilläni sanoin hänelle, että vie takaisiin mikroon,senjälkeen, kun hän oli ilmoittanut, ettei meidän tarvitse jäädä, ellemme halua siellä syödä. Päätimme juoda viinin maksaa sen ja lähteä. Hetken kuluttua kiikuttaa omistaja lautasiamme takaisin. Toteamme, että nyt riittää, olemme lähdössä kuten äsken sovittiin ja paljonkos olemme velkaa viinistä, josta oli noin 1/3 osa juotu. Herra ilmoittaa, ettei tarvi maksaa mitään, kääntyy kannoillaan ja häippäsee keittiöön. Vieruspöytäseurueet katselevat ja kuuntelevat silmät pyöreinä, tapahtumien kulkua. Me poistumme.
Muutaman tovin käveltyämme ns. ravintolakadulla alle 1 km satamasta löysimme paikan, jossa oli tilaa kahdelle, aika täyttä ravintoloissa oli n. klo 21.00 aikoihin. Tilattiin jälleen pommes frites ja porkkia molemmille. Tarjoilija, joka osasi vielä huonommin englantia kuin me, pudisteli päätään ja kyseli, että molemmilleko porkia kokonainen. Kun annokset tuli, viereisen pöydän herrat naureskelivat. Ranskalaisia oli ja myös joulukinkut molemmille ja lisukkeita sopivasti.
Niillä muonilla pärjättiinkin seuraavaan iltaan.

28.10. 30. matkapäivä

Päivällä piti lähteä, koska oli saatu satamatoimiston pojilta tieto, että korkealla vedellä pitää lähteä etelää kohden ja että korkea vesi on klo 12.00. Aamulla tarkistin HW:n ja virran. Se oli siis klo 6.00 paikkeilla aamulla. Tänne jäätiin vielä yhdeksi vuorokaudeksi, koska Alderneyn salmeen ei ole asiaa vastavirrassa 5-6 kts suurimmillaan.
Tehtiin suunnitelma huomiseksi. Aamulla lähdetään Guernsille 45 NM ja katsotaan siellä eteenpäin tilannetta. Guernsilla pääsisi satamaan vasta illalla 19.00 paikkeilla.
Seuraava satama olisi St. Malon lahden eteläpuolella noin 50 NM lisää.
Iltapäivällä kävimme tankkaamassa automaatista dieseliä ja vettä letkusta, jota käsin pidin kraanan suulla. Mittareilta oli pudotusta veneelle viitisen metriä ja lappo toimi.

29.10. 31. matkapäivä

Kello 6,20 irroitimme köydet. Totesin Hannulle, että olemme 20 min myöhässä.
Klo 7.00 ajoimme vielä pimeässä aallonmurtajasta isolle vedelle. Oli tyyntä ja meri tasainen.
Iso oli nostettu ylös jo satamassa. Merellä oli tuulta 2-3 m/s SE eli lähes perän takaa. Vastaan tuli näköetäsyydellä Foncia eli open 60, edellisen Vende Globen voittajavene ja toinen samanlainen 2 mailia perässä.
8.50 ohitimme Gape de Haguaen majakan 10 kts nopeudella eli 4 kts myötävirtaa.
Alderneyn saari näkyi 8 NM päässä. Saavuimme Alderney Race nimiseen
salmeen, joka lienee yksi vaikeimmista vuorovesivirran alueen paikoista . Lounaistuulen tuoman kohtuullisenkin aallokon läpi ei pääse kuin slakin eli virran vaihtumisen aikana.
Salmessa virtaili ja pöyrteili sinne tänne ajaessamme purjein ja koneella läpi, vaikka aaltoa oli tuskin nimeksikään.
Olimme keskellä Bic Russelin kanaalia klo 11.40. Guernesin saari oli länsipuolella ja joku iso kalliosaari itäpuolella. Koska pubiin ei olisi päästy kuin vasta klo 19.00 jälkeen, päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseen. Pääsaarta kiikarilla tiirailessani totesin asutusta olevan koko näkemäalueella. Oli kaupunki, tehtaita ja pienempiä taloja rantaan asti, missä se oli mahdollista ja korkeiden kallioiden päällä.
Simradiin ja Garminiin uusi suunta ja matkanteko jatkui suotuisaan tuulen suuntaan 6,5 kts nopeudella. Tuulta oli SE 7-9 m/s.
Iltapäivällä klo 16.50 muutettiin jälleen määränpäätä. Nyt otettiin tavoitteeksi huomisen kuluessa Brest. Matkalla olimme kuunnelleet useita englanninkielisiä sääennusteita VHF:stä. Kaikkien mukaan sää jatkuu hyvänä huomisen ja ylihuomisen muuttuen su kovatuuliseksi.
Päättelimme, että nyt mennään, kun tuuli on mukavasti sivulta ja olosuhteet parhaat mahdolliset. Kuutamo ja kaikki. Mutta mikään ei ole ikuista. 23.25 kone lataamaan ja
pe 30.10 klo 00.25 tuuli tyyntyi. Kierroksia lisää ja vene kulkee n. 5,6 kts vaikka loki näyttää 6,5 kts.
klo 3.45 kone stopattiin, koska tuuli virisi SE 5-6 m/s. Olimme n. 10 NM rannikosta ei siis kovinkaan ulkomerellä. Aamuyöstä men i näkyvyys alle 0,5 NM.
Aamulla 8.00 jälkeen parvi delfiineitä tai pyöriäisiä kävi tervehtimässä meitä. Näin niitä nyt ensimmäistä kertaa. Täytyy myöntää, että se on kokemus, jonka muistaa.
Klo 11.00 olimme Ile de Uonantin majakkasaaren eteläpuolella. tuntia aikaisemmin oli otettu isoon 2. reivi. Majakat, jotka olivat todella suuria, erottuivat juuri ja juuri 0,5 Nm etäisyydelle. Salmi oli muuten selvä mennä läpi, kunhan huomio virran myös sivusuunnassa 2 m/s eikä laivoja satu tulemaan samaan aikaan yllättäen salmeen .
Työnsimme koneella ja purjeilla vastavirtaan ja vasta-maininkiin, joka tuli etelästä Biskajalta klo 14.15 asti, jolloin saatiin uusi suunta ja tuuli takaa sivulta. Brestiin johtavaa lahtea oli vielä 10 NM, jonka seilasimme maisemista nautiskelle vastavirrasta välittämättä.
Klo 17.55 saavuimme Brestin uuteen venesatamaan, joka sijaitsee aivan kaupungin keskustan ja laivasataman tuntumassa vanhan linnoituksen alapuolella. Satama ei ole vuorovesisatama, vaan sinne voi mennä ja lähteä, koska parhaaksi katsoo. Matkaa oli tehty 210,0 NM lokin mukaan ja kone oli käynyt 12 h.




Brestin uusi marina on vaikuttava näky. Aallonmurtajat 10 m korkeat betonimuurit. Tuhottomasti veneitä ja myös harvinaisuuksia. Kaikkein merkittävin katseen vangitsija on Groupama 100 jalkainen trimaraani, jonka masto kohoaa 41 m merenpinnasta. Se näkyy kauas kaupungille, joten on helppo suunnistaa takaisin omalle veneelle.
Vanha kolmimastoparkki n. 60 m pitkä myös vastapäisessä laiturissa Groupaman edessä.
Kiinnityimme vieraslaituriin sivuparkkiin sähkökeskuksen ja laiturivalon viereen. Tilaa on hyvin.
Tullessamme satamatoimisto oli kiinni, joten koodit urkittiin naapureilta.
Illallinen laitettiin veneessä, pottuja, silliä ja lohta sekä parsaa ja oliiveja.
Aterian jälkeen oltiin niin tatteja, että painuttiin punkkiimme korvaamaan takaisin edellisen yön valvomisten univelkoja.
Viimeinen ajatus ennen nukahtamista oli, että koskahan lähdetään Biskajalle, Juuri sillä hetkellä ei kiinnostanut pätkääkään.

31.10 32. matkapäivä

Hyvin nukuttiin. Lämpötila Bretissä noin +20 C paikkeilla.
Satamatoimistossa kaikki hoitui erinomaisesti. vuorokausimaksu 13,00 euroa sähköineen suihkuineen ja vesipisteineen. lisäksi satama on täysin suojainen.
Naapurina on maailmana nopein purjevene, trimaraani Goupama 103 jalkaa pitkä ja masto 41 m merenpinnasta. Paatti on varsinainen häkkyrä käyrät nostokölin valtava siipimasto, joka näyttää seisovan noin ranteen paksuisen pallonivelen päällä. Väritys on silmiinpistävä; vaaleanvihreää, oranssia ja valkoista.
Lisäksi samasta laiturista kanssamme löytyy tuliterä Imoco 60, samoin siipimastolla kahdella peräsimellä ja kahdella nostokölillä. Kippari kertoi, että vene starttaa pienten kunnostusten jälkeen maailmanympärikisaan marraskuussa tänävuonna.
Iltapäivällä pestiin vene sisältä perusteellisesti. Etukajuutan kaapeista löytyi hometta, joten operaatio homeen poisto toteutettiin myös. Veneen sisällä oli lämmintä kuin keskikesällä. Myöhemmin käytiin keskustassa, n. 1,5 km ylämäkeä mennessä, ruokaostoksilla ja tutustumassa lähiympäristöön. Ja illalla syötiin ravintolassa, jonka jälkeen viereisestä pöytäseurueesta pari herraa, saksalainen ja ranskalainen kävivät katsomassa paattia. Tarjosimme pienet rommit sitloorassa, koska työskentelivät Strassburgisssa.

1.11. 33. matkapäivä

Herättiin 9.20. Aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan viereiseen linnoitukseen ja siellä olevaan merimuseoon. Paikka aukesi 13.30, joten olimme 40 min aikaisessa. No sehän hoitui keskustan ravintolakadun pubissa mukavasti. Ravintoloita on vieri vieressä ja molemmin puolin 1 km matka.
Linnakkeen rakentaminen alkoi 300 – luvulla roomalaisten häärätessä Galliassa. Välillä olivat Englantilaiset herroina n. 1300 luvulta eteenpäin. Siitäkö alueen nimi Brittany. siis niemimaa.
Aikanaan ranskalaiset saivat alueen hallintaansa. Jokainen laajensi vuorollaan linnaketta, joka nyt käsittää hehtaarikaupalla erilaisia rakenteita ja torneja. Kunnioitettavan korkeat muurit joelta pystysuorina n. 50 m. Aika huimalta näyttää kurkkiessaan muurin yli alas joenrannassa olevia aluksia. Samalle voit seistä puuritilällä mittaillen katseella alla näkyvää pystysuoraa muuria.
Museossa oli kaikenlaista tavaraa, mutta ei se varsinainen merimuseo ollut, vaikka nimi siihen viittasi. Sieltä löytyi jokaiselle jotakin. Meikäläiset ihmettelivät yhden miehen kamikaze sukelluslaitetta. Kaksi torpedoa ja kuskin paikka rungossa, nopeus 30 km/h ja toimintasäde muutamia maileja. Kaikenlaista ihminen rakentaa hulluudessaan.
Kiersimme uskollisesti kaikki viittojen osoittamat osastot ja lopulta huomasimme, että tässä oltiin jo aikaisemmin. Siitä lähdettiin etsimään ulospääsyä ja sekin löytyi aikanaan. Tutustumiskierroksemme kesti 2,5 h. Totesimme viikon kulttuuriannoksen ja samalla portaita ylös alas ravattuamme myös riittävästi liikuntaa saaduiksi.
Sain Iirikseltä Singaporesta tekstiviestin. Olipa mukava yllä. Tässähän tuntee kuuluvansa valtameripurjehtijoiden kastiin. Iiriksellä kaikki hyvin, samoin meillä vastasin takaisin.
Dinneri laitettiin ja syötiin veneessä.
Sääennusteiden mukaan näytti siltä, että emme pääse ennen to 5.11. lähtemään. Tosiasiat on hyväksyttävä näissä hommissa. Kun merelle ei ole menemistä, sinne ei mennä.

2.11. 33. matkapäivä

Herätystä ei ollenkaan. Aamupala 9.30. Satamatoimistosta ei saatu luvattu kyytiä venetarvikeliikkeisiin. Oli joitakin tarvikehankintoja. Lifti oli luvattu lauantaina kahden henkilön voimalla ja vielä vahvistettu sunnuntaina. Sitten käytiin jalkaisin keskustassa. Satoi ja tuuli aika ajoin räväkästi. Päivällä yritin saada luettua sähköpostini satamatoimiston koneella, ei onnistunut, vaikka olin varma oikeista tunnuksista. Iltapäivällä vein oman läppärin toimistoon ja yhdistin sen toimiston ohjeiden mukaisesti laajakaistaverkkoon. Internettiin pääsin, mutta sähköposti ei auennut.
Alkoi hermo pettää, 4h hukkaan heitettyä aikaa. Sitten älysin kysyä nettikahvilaa. Se oli 100 m päässä ja siellä on WIFI langaton yhteys.
Sinne mentiin seuraavaksi oikopäätä. Internet hommat alkoivat hoitua. Kaikki pelasi niin kuin pitääkin. Ihmeellinen on tietokoneyhteyksien maailma. 12 cl punaviiniä ja kaikki luistaa.
Kuppilassa tarjottiin kahvia 60 eri maasta ja viinejä myytiin myös pulloissa ulos.
Sisustus oli punamustaa värisävyiltaan ja nykyfunkkista, pelkistettyä, mutta vaikuttavaa.

3.11. 34 matkapäivä

Heräsin yöllä hirveään sateeseen ja veneen nykimiseen. Tarkistin kiinnitykset ja lepparit veneen sisältä, koska ne näkyvät hyvin laiturivalon ansiosta. Kaikki oli kunnossa, mutta tuuli todella kovaa puuskittain. Unta kuulaan uudelleen. Aamulla tuuli ja satoi edelleen. Lähdimme tarvikehankintoihin toisen marinan läheisyyteen, 5 km täältä. Ensin kyselemään luvattua kyytiä. Nyt se olisi järjestynyt, mutta pakettiautossa vain yhdelle. Kiitin ja totesimme, että molemmilla on asiaa kauppoihin eli mennään bussilla. Saatiin bussin nro ja tieto pysäkistä. Päämääräksi tuli Oceanopoliksen päättäri.
Menimme ko. pysäkille ja aloimme ihmetellä, että koskahan se tulee ? Mukaan saadussa kirjasessa oli aikataulujakin. Hannu meni kyselemään viereisestä tupakkakaupasta neuvoa. Hetken päästä hän ja myyjätär kiiruhtavat pysäkille jututtumaan seillä istuvaan La Posten virkailijarouvaa, siis myyjätär kyseli. Koska postihenkilöllä oli postisäkki mukanaan tarjosin hänelle mukanani olevia postitettavia kortteja, samoin Hannu. Kortit sujahtivat postihenkilön univormun taskuun ja asia oli hoidettu. Mukaani satamatoimistosta saamastani kirjasesta sitten kaikki neljä yhdessä etsittiin aikataulua nro 15:lle. Ja sehän löytyi. Bussi menee tunnin päästä. Kahville lähikuppilaan. Se oli hämmästyttävän siisti, myös iltaravintolana toimiva ja tarjosi hyvät esspressot.
Bussissa olimme ainoat matkustajat. Loppumatkasta näimme vene- ja venetarvikeliikkeitä kadun
varressa. Perillä ole merkittävän suuri ja erikoinen rakennuskompleksi, Oceanopolis ja sen takana mastoista päätellen marina. Ensin mentiin katsastamaan marina. Olipas venesatama melkoinen näky, rakennuksia oli viisinkertainen tai kymmenkertainen määrä HSK :n satamaan verrattuna.
Junnuja tyttöjä ja poikia tallustaa toista ramppia ylös vedenrajasta, joka on jossain 60 m päässä alhaalla. Jollain oli jolla perässään jollain purjelaudan purje. Eletään siis marraskuun 3. päivää, tuuli on 15 m/s ja sataa vettä. Ramppi oli 50 m leveä ja putosi loivasti 10 m alas. Samanlainen oli toinenkin ramppi. Hämmästeltiin aikamme. Seuraavaksi katsomaan, mikä ihmeen polis tämä Oceanopolis on. Kassalla selvisi, että kohteessa on kolme paviljonkia, joiden kiertäminen kestää 3 tuntia., mutta tiketin saa myös yhteen ja voi valita, minkä haluaa. Kohde on maretarium polaris-, tropiikki- ja väli-ilmasto-olosuhteista. Valitsimme tropiikin. Hieno kierros haikaloineen korallimeren kasveine ja kaloineen. Kaikki oli upeasti toteutettua ja vaikuttavaa viimeksi olleine sademetsäympäristöineen. Hannu vanhana Australian valliriuttojen kävijänä todisti maisemien veden alla olevan juuri sellaisia, kuin ne täällä esitettiin. Ihmeteltiin miksi jollakin kalalla on valtava sarvi otsassa tai toisella pitkä huisku yhdessä evässä, muista muodoista ja väreistä puhumattakaan.
Meidän koto Suomen kaikki kalat ovat aivan samannäköisiä tropiikin vesissä elävien eri muotojen ja värien keskellä. Miksi ihmeessä ?
Kierros oli tehty tunnissa. Palattiin kylmään todellisuuteen. Tuuli ja satoi. Ensimmäinen venetarvikeliike oli lähellä ja siellä näytti olevan paljon erilaista tavaraa. Ovella todettiin sen olevan kiinni ja aukeavan 15 min kuluttua. tähdättiin seuraavaan 500 m päässsä. Aukeaa 45 min kuluttua. Takaisin ensimmäiseen. Tärkeimmät tarvikkeet saatiin, karttavalon poltin, merikortti Brestin edustalta ja hoitoaineita sekä yksi led valaisin pattereilla. Veneelle palattiin taksilla. Lämppäri, joka nykyään pyöriin lähes 24 tuntia vuorokaudessa oli jäänyt päälle ja veneessä oli miellyttävän lämmintä. Ruoka laitettiin ja syötiin veneessä. Päätettiin pysyä sisätiloissa, ellei sade ja tuuli lakkaa kokonaan. Huomenna aletaan tosissaan valmistautua to tapahtuvaa Biskajalle lähtöä varten. Lisämiehistö on myös tulossa tiukalla aikataululla yöllä torstaita vastaan.