16.3. ti 139 matkapäivä

Aamulla kävelin 400 m satamatoimistoon tuloselvitykseen, joka oli täysin marinan vastakkaisella puolella. Selitys meni muuten hyvin, mutta laiturimaksun verotus oli kummallinen. Vero oli 38,00 euroa 3 päivän satamassa olosta satamamaksun oltua 38,05 euroa. Vero kuulemma peritään aina vähintään 10 päivältä. Veroprosentti on selitysten mukaan 20 % enintään 100 %. Lisäksi veroa menee 5 %. joka lasketaan ensin perushintaan, josta sitten lasketaan 20 % siis kymmenen päivän hinnalta lisättynä 5 %:lla. Koko homma vaikuttaa suomalaiselta autoverotukselta. Kaiken huipuksi selityksien selitys. Vain julkisissa satamissa, joissa laivoiltakin peritään samanlaista maksua, elleivät ole Espanjaan rekisteröityjä tai käyneet aikaisemmin siellä. Jotain jäi kuitenkin minulle hämäräksi. Pitäisi kai valittaa EU- tuomioistuimeen protektionismistä. Vero on törkeää lyhytaikaisten vierasveneilijöiden rokottamista, koska perushintaa ei voisi nostaa oman maan kansalaisten hintaa korkeammaksi EU – direktiivin johdosta. Yksityisten satamamien hintataso vaihtelee palvelusta riippuen 16-20 euron haarukassa, vaikka eivät perikään em. ihmeveroa.

Asiaan liittyen olin ollut julkisissa satamissa mm. Fuenteventurella useammassa, joissa ei peritty 10 päivän veroa 2-3 päivältä. Muuten satama oli todella keskustassa, muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Aika lailla samalla tavalla kuin Las Palmas.

Loppupäivän aikana tutustuin kaupungin lähiympäristöön eli Plaza Spain ympärillä olevaan keskusta-alueeseen, tein lounaan ja hoitelin normaaleja veneaskareita. Huomenna lähden bussimatkalle Teide vuorelle.

17.3. ke 141 matkapäivä

Aamuherätys oli klo 6.15 . Ensin piti kävellä bussiasemalle 2 km tai vähän yli. Sieltä löytää bussi nro 102 tai 103, joilla pääsee Puorto Cruziin, josta lähtee bussi Teide vuorelle klo 9.15. Sain satamatoimiston naiselta tiedon, että matka kestää puolisen tuntia Santa Cruzista Puerto Cruziin. Tosiasiassa se kesti tunnin, mutta maisemat olivat hienoja, upeita ja yllättäviä. Ensin mentiin ylös ja sitten alas. Kummallakin osuudella jälkeen jäävät tai edessä avautuneet maisemat olivat yllättävän upeita, johtuen korkeuseroista ja meren liittymisestä näkymiin sekä omaleimaisista rakennuksista. Saavuttaessa Puerto Cruziin pudoteltiin tiuhan asutuksen ja muun rakennuskannan välistä kapeita katuja puolisen tuntia. Kun Santa Cruzin bussiasema oli vastoin ennakkokäsitystäni hiekkakentästä Helsingin uutta vastaava tai suurempi, oli Puerto Cruzin asema yhdellä leveämmällä kadulla bussien seistessä molemmin puolin katua. Merkinnät olivat selviä ja kysymällä löysi.

Olin 8.30 paikkeilla Teiden bussin lähtöpaikalla. Auto oli jo valmiina, samoin kymmenkunta sitä odottavaa. Menin kahvilaan espressolle. Siellä ei ollut WC:tä, joten lähdin etsimään. Löytyi lopulta baari hakemani. Tullessani nyt pysäkille siellä oli pitkä jono, jonka päähön menin. Yllätys, edessäni puhuttiin suomea . Nuorempi pariskunta Suomesta olivat retkeilemässä Teidelle loman loppuvaiheessa. Bussi oli tupaten täysi, kun lähdettiin. Pääsin 4. viimeisenä mukaan. Kadulle jäi vielä ainakin 25 ihmistä. Matka alkoi nousemalla ahtaita kaupunkikujia tai katuja puoli tuntia. Taitavasti kuski väänsi linja-auton pysäköityjen autojen välissä jo muutenkin ahtailla kaduilla nokka koko ajan ylöspäin.

Sitten mentiin serpentiiniä, kapean viljelyvyöhykkeen, metsävyöhykkeen ja lopuksi laavavyöhykkeen halki. Koko ajan näkymiä oli välillä suurenevalle Teiden huipulla ja alas kaupunkiin ja merelle. Sanoin kuvaamattoman hienoja maisemia ja näkymiä. Kuinka 60 cm paksut puut voivat kasvaa lähes pystysuorassa rinteessä ? Myrskytuhoaluekin sattui matkalle. Isot puut olivat poikki suunnilleen runkojen keskiosasta. Korjuutyö oli meneillään.

metsävyöhykkeen jälkeen tuli pensas alue ja sitten laavaa erilaisissa muodoissa. Teide suureni koko ajan. Teiden kansallispuisto alkaa metsävyöhykkeeltä ja sieltä alas johtaa useita kävelyreittejä.

Bussi vei meidät n. 2300 m korkeuteen merenpinnasta, josta olimme lähteneet, kabiinihissin ala-asemalle. Laitteen linjan korkeusero on 1119 m ja linjan pituus 2.482 m, jolloin saavutaan 3555 m korkeuteen. Teiden huippu on 3718n metrin korkeudessa meren pinnasta.Täältä ylhäältä se ei enää näytä yhtä korkealta. Valitettavasti tai onneksi loppumatkaan huipulle vaaditaan lupa, jonka saa Santa Gruzista puistoa hoitavalta viranomaiselta. Tällainen lappu saatiin kabiinin ala-asemalla lipun oston yhteydessä. Sitä paitsi ylhäällä puhalsi kylmä tuuli ja vaikka oli varustautunut pitkähihaisella paidalla ja tuulenpitävällä puserolla, tahto kylmä hiipiä puseroon jo yläasemalla. Eli en olisi tarennut kävellä /kiivetä ylös ja alas ko. vaatteissani. Vuorilla ylhäällä vaaditaan siihen tarkoitukseen sopivat varusteet. Ylhäältä näkyi selvästi Comeran saari ja hieman huonomin Gran Canarian vuorten huiput. Upeita maisemia, joiden näkeminen ja kokemin sykähdyttää.

Palattuamme 2300 metriin liityin bussimatkalla tapaamieni suomalaipariskunnan porukkaan heidän päätettyä kävellä bussin lähtöpaikalla pienen lenkin sen sijaan, että mentäisiin maantien vartta. Lenkki oli merkitty ja kierteli laaksossa, josta oli näkymät sekä Teiden huipulle että vastakkaisille vuorten huipuille. Aurinko paistoi täydeltä terältä eikä varjoa missään. Tunnin jälkeen tuntui, että vuoria on nähty ja kuvattu tarpeeksi. Tosin muitakin ihmisiä oi reitillä tasaiseen tahtiin. Itsellänikin oli vettä ja hedelmiä välipalaksi mukana. Lopulta 2 tunnin vaelluksen jälkeen saavuin bussien paluumatkalle lähtöpaikalle. Tulobussini lähtöaika oli 16.00 . Suomalaispariskuntakin ehti ajoissa paikalle. Yhdet huurteisen ehti vielä ennen bussin lähtöä maistella. Bussi oli aivan täysi, kun se lähti takaisin. Käytävälläkin seisoi täysi miehitys/naisitus. Jonkun matkaa tultuamme tuli vastaan saman firman Tistin tyhjä bussi, johon osa matkustajista siirtyi. Alastulomatkalla ihmettelin vieläkin vuoren rinteisiin takertuneita asuntoalueita. Ne olivat kuin dominopalikat, jos yksi sortuu, lähtevät kaikki alas. Perillä kävin kävin paikellisessa baarissa kalaperunasalaatti välipalalla ja hyppäsin sitten parin kyselyn jälkeen juuri Santa Cruziin lähtevään bussiin. Vielä jaksoi maisemia ihailla varsinkin laskeutumista alas Santa Cruziin. Bussiasemalta kävelin King Burgerin kautta veneelle. Takana oli hieno onnistunut retkipäivä upeisiin Teneriffen ja Teiden maisemiin.

18.3. to 142 matkapäivä

Aamulla pähkäilin lähteäkö Comeralle tai Teneriffen eteläkärjen tuntumassa olevaan johonkin satamaan. Sää oli usvainen eikä näkyvyyttä merelle ollut paljoakaan.

Päätin, että lähden, jos sää paranee. Buukkasin itseni ulos 18.00 paikkeilla. Senjälkeen lähdin etsimään markettia. Kaupassa käynti onnistui yli odotusten, koska löysin marketin lähempää kuin olin ennakoinut. Palasin veneelle 19.00 paikkeilla. Aurinko alkoi laskea ja pimeys 30 min senjälkeen. Laitoin loput lähtökuntoon ja irroitin köydet 19.30 . Aallon murtajien jälkeen tuli vastaan ikävän jyrkkä aallokko. Ajoin hiljakseen koneella ulos. Purjepeittokin oli vielä ison päällä.

Päätin nostaa ison ennen pimeää. Laitoin autopilotin päälle ja kiipesin kannelle ottamaan peitteen pois ison päältä. Vene keikkui välillä melkoisesti. Minulla oli tietenkin pelastusliivit ja remmi elämänlangassa kiinni. Siitä huolimatta tuntui välillä hankalalta. Sain peiton kerättyä ja vietyäni sen sisään palasin laittamaan 2. reivin mastolle reivikoukkuun. Ison nosto meni muuten hyvin, mutta yksi remmi oli jäänyt kiinni. Iso ylhäällä ajelin koneella tiukkaan vastaiseen . Aalto oli jo hieman rauhoittunut, joten yksi ongelma vähemmän. Avasin genuaa 2/3 osaa. Kurssi ei riittänyt kiertämään edessä olevaa niemeä, joten oli tiedossa venda ulos merelle. Tuuli oli kaakosta 10-15 kts. 2150 Tein vendan, koska on parempi olla yli 5 NM rannasta kalastuspaattien ja pyydysten vuoksi. Tosin vettä oli jo 1000 m alla, joten rapumertoja ei ainakaan ollut. klo 22.0 – 23.00 välillä nukuin 0,5 h . Sain VHF:ltä tuuliennusteen 24 h. Ei mitään huolestuttavaa. Tuuli kevenee olennaisesti ja kääntyy pohjoisen puolelle päivällä.

19.3. pe 143 matkapäivä

Klo 00.55 tein vendan, jonka jälkeen suunta 220 astetta eli pääsen suoraan Teneriffen eteläniemen ohi. Tuuli keveni ja nopeus putosi 3 kts.

05.55 panin koneen lataamaan ja pian myös vetämään.Tuuli loppui. 8.40 soitin vaimolle. Jotenkin epätodellista. 9.00 tuuli oli virinnyt Ne eli täysin takaa ja pysäytin koneen. Laitoin genuan virsarille puomilla ja sitten mentiin. Tuuli voimistui vähitellen 20-25 kts . Teneriffen eteläkarjessä, Punta Rasca Las Calletas, olin 10,05 ja matkaa jäljellä 21 NM.

14.40 olin perillä Comeralla San Sebastianin kaupungin marinassa väisteltyäni pariin otteeseen Teneriffen ja Comeran välillä ajavia pika-aluksia, samanlaisia kuin Hki – Tallina välillä kulkee. Satamaan sisäänajo oli selkeä, mutta en saanut selvää vastausta VHF tiedusteluuni odotuslaiturista tai muustakaan ennekuin puolen tunninpyörimisen jälkeen. Olin jo laittanut veneen pilttuuseen, kun marinero tuli kyselemään veneen mittoja ja kertoi, että respa avautuu klo 16.00 ja sitten saan uuden paikan. Senjälkeen kaikki sujui. Ehdin käydä uimassakin veneen perästä. koska oli tosi kuuma ja olin hiestä märkänä, saatuani veneen laituriin.

Sää oli matkan aikana niin usvainen, etten ollut nähnyt mitään rantaa lähdettyäni, vaikka oli välillä 2 NM etäiyydellä rannasta. San Sebastian vaikutti mukavalta pikkukaupungilta ja maisemat jo venesatamasta olivat hieno ympärille kohoavine kukkuloineen.

20.3. la 144 matkapäivä, San Sebastian Comera

Hyvin nukutun 20.00-7.00 yön jälkeen heräsin hieman usvaiseen, mutta lämpimään aamuun.

Kävin suihkussa ja totesin paikat toimiviksi, mutta huononlaisesti siivotuiksi ja nuhruisiksi. Yhdessä suihkussa oli mm. kuollut torakka. Aamiaisen jälkeen kirjoittelin lokikirjaa ja blokia. Yritin skypettää vaimon kanssa, mutte turhaan. Katsoin omat viestit ja vastasin joihinkin ja poistin mainokset. Illalla kävelin pienen lenkin kaupungilla, joka kuitenkin oli suurempi kuin marinasta näytti. Kaupunkikuva oli vaihteleva ja rakennuksia oli vanhoja ja uudempia. Puistoja oli ja kadut olivat kapeita ja talojen väleissa oli ahtaita kujia.

21.3. su 145 matkapäivä, San Sebastian

Koko yön kukkulan yli tulleet tuulenpuuskat, yli 30 kts, ravistelivat takilaa ja nykivät kiinnitysköysiä. Heräsin muutaman kerran, mutta ei tarvinnut nousta korjailemaan kiinnityksiä eikä muitakaan ongelmia ollut havaittavissa.

Aamulla aurinko paistoi puolipilviseltä taivaalta.

Tapahtumat

Tänään oli toimiston luona boat jumble eli vanhojen venekamojen tai uusienkin markkinat, jonne kuka vaan saattoi tulla myymään tai ostamaan sopivaa tavaraa eikä myyntipaikasta veloitettu kuluja.

Kävin alkuvaiheessa heti 10.00 jälkeen katsomassa. Kaikenlaista oli, mutta ei mitään tarvitsemaani tai muuten ostamaan inspiroivaa. Yhdellä sujuvasti englantia puhuneella oli enemmän tavaraa kuin 10 myyjällä yhteensä. 44 jalkainen purjevene oli myynnissä.

Nähtävyydet

Päivällä kävelin kaupungin vieressä olevalle kukkulalle, joka oli rakennettu huipulle asti. Nousuun meni tunti. Jo ennen nousua olin ostanut repun täyteen ruokatarvikkeita, joten lisäpaino toi vaikeusastetta sopivasti lisää. Ylhäällä oli hotelli- ravintola Parador nimeltään. Koska paikka näytti hiljaiselta, luulin sitä ensin joksikin sairaalaksi ja parantolaksi, mutta se olikin tyyris hotelli. Tosin rakennuksen oli teettänyt 500 vuotta sitten hallintoa pitänyt Espanjan valtion edustaja Herman Pera ja se oli hyvin hoidettu ja komea sijaiten korkealla aivan jyrkänteen reunalla. Tiedustelin respasta ennen kuin olin huomannut paikan hotelliksi, voiko siihen turisti tutustua ? Vastaus oli sen verran epämääräinen, että jätin väliin.

Toinen nähtävyys oli hautausmaa tai hautarakennukset.

Rinteessä muurin ympäröimänä oli riveissä useita rakennuksia, joissa vainajien viimeinen leposijat sijaitsivat monessa kerroksessa. Suvut tai kyläkunnat oli merkitty rakennusten päätyihin. Kukkia oli lähes jokaisen oviluukun edessä. Vain joitakin kymmeniä hautoja oli maahan kaivettuina. Niissä ei ollut nimiä eikä kukkia.

Puuhastelua

Veneellä tein ruokaa ja huoltotöitä. Illalla kävin lähikuppilassa olusilla. Täällä katsotaan miehissä joka ilta baarissa jalkapalloa, jota tulee koko Euroopasta. Katsojilla riittää kommentteja.

22.3. ma 146 matkapäivä, San Sebastian

Normaali aamu, mutta sää oli parempi kuin eilen.

Veneen huoltoa

Olin kerännyt tälle päivälle monta projektia.

Autopilotin asennuksen korjaus oli tärkein. Pedestaalissa oleva tappi oli liian lyhyt ja luiskahti sen vuoksi pois paikaltaan pilotin ohjauskehältä. Kävin etsimässä Cruisin pilotin mukaan kaiken korjaavan ja matkalaista aina auttavaa Dania, jolla oli konttori ja verstas kontissa aivan marinan vieressä olevalla telakalla. Lopulta löysin hänet laiturilta laminoimassa yhden veneen keulaa. Sovittiin tapaamisesta veneelläni 16.00, kun hän on lopettanut edellisen homman.

Irrotin Lulun peräsin lavan puhdistusta varten, mikä oli erittäin tarpeellista. Lapaa ei ole maalattu myrkyllä ja siihen tarttuu äkkiä kaikenlaista merielävää. Ensin harjalla ja sitten lastalla kotilot pois.

Lavan kuivuttua vahasin sen venevahalla, koska uskon sen ehkäisevän ainakin hieman kasvustoa.

Valmistaja suosittelee lavan irrottamista aina satamassa olemisen ajaksi. Myrkkymaalaus tulee olemaan oma ratkaisuni, minkä valmistaja myös hyväksyy.

Reivikoukkuihin laitoin kuminauhasta sopivan lenkin, jolla varmistan, ettei reivin rengas karkaa koukusta nostovaiheessa.

Koska Dania ei kuulunut klo 16.15 mennessä, korjasin autopilotin ainakin väliaikaisesti laittamalla tapin kiinnityslevyn alle korotuspalat 3mm paksusta kovalevystä, joka oli ainoa materiaali, minkä omasta takaa löysin. Näin ollen tapille tuli 3 mm lisäpituutta eikä se enää lipsu paikaltaan ohjauskehällä olevasta reiästä.

Klo 17.00 Dani sujahti ohi polkupyörällä, mutta ei vaivautunut edes selittämään, vaikka tiesi veneeni paikan. Korjauksen olin jo tehnyt ja se osoittautui toimivaksi.

Ravintolakokemuksia

Illalla kävin syömässä pilottikirjan suosittelemassa edullisessa ravintolassa Casa del Maressa.

Tulin huiputetuksi hinnassa 6,00 euroa eli yli 50 %. Söin kala-aterian, joka oli hyvää päivän kalaa, mitä lie. Tilatessani osoitin nimenomaan alla olevan kalan hintaa 8,50 ja sain myönteisen vastauksen kysymykseeni. paljonko maksaa.

Tulin niin vihaiseksi laskun saatuani, että kävin pitkän keskustelun paikan omistavan nuoremman miehen kanssa englanniksi. Minua oli palvellut hänen äitinsä, myös kokkina toiminut, joka kiisti ilmoittaneensa hinnaksi 8.50 euroa. Hän ei puhunut englantia ollenkaan. Annos oli muuten mitätön, mutta kala oli hyvä grillattu kokonaan avattuna ja ruoto poistettuna, painoi ehkä ilman päätä 300 g. Myyjä tietysti väitti toista.

Koska oli ollut 3:s asiakas ravintolassa illan aikana, kysyin lopuksi, missä ovat asiakkaanne todennäköisesti toisissa ravintoloissa.

23.3. ti 147 matkapäivä, San Sebastian – Valle Gran Rey n. 20 M

klo 11.00 lähdin tankattuani Valle Gran Rayn marinaan. Tuuli oli NE alle 10 kts eli ei paljoa mitään, meri ei maininkia.

12.15 nostin ison, koska tuulta näytti tulevan. Ohitin juuri Santiagon niemen. 12.30 seilasin purjeilla hiljakseen. 13.45 ohitin Punta Becerro nimisen eteläisimmän niemen. 14.00 tuuli kovenee ja muuttuu täysvastaiseksi. Tein vendan ulos. Tuulee 18 kts tai enemmänkin. Sitten venda takaisin kohti satamaa. Lähempänä rantaa tuuli voimistui 30 kts, mutta olin jo ottamassa isoa alas. Sitten aallonmurtajan taakse satamaan. Muuten hyvä, mutta tuuli tuli altaaseen vielä kovempaa mäen takaa. Fendareiden ja köysien laitto vaati monta ajoa edestakaisin satama-altaassa ennekuin oli valmis kiinnittymään kivilaiturin kupeeseen. Tilaa oli onneksi hyvin ja köysien vastaanottajiakin laiturilla, jonne veneestä alavedellä pääsi vain laiturin kyljessä syvennyksessä olleita tikarappuja.

Trippiin oli kertynyt 19,7 M ja kokonaismatkaa Kotkasta n. 4000 M, Moottoria olen käyttänyt matkallani n. 250 tuntia, josta osa pelkkään akkujen lataamiseen.

Laiturin kylki oli pientä terävää kivensärmää täysi. Aalto eli svelli keinutti ja kuljetti koko ajan venettä edestakaisin. Paikka oli muuten komea. Vieressä heti n. 200 metrin korkuinen jyrkänne ja sataman päässä oli uimaranta ja alkoi kaupunki. Satama-altaassa oli ankkurissa 20 kymmentä eri kokoista, 6-8 m pituisia perinteisiä avonaisia, sinisiä kalastusveneitä. Parras oli valkoinen. Jollat olivat saman värisiä. Kylä vaikutti pieneltä. Satamassa oli alle 10 purjevenettä. Osa oli perä ankkurissa tai omassa poijussa ja keulaköydet laiturissa satama-altaan päädyssä. Veneisiin pääsi vain jollalla, koska keulan edessä piti olla korkealla vedellä 10 m, jottei alavedellä köli olisi ollut pohjassa. Vaikutti mielenkiintoiselta paikalta. Sataman edustaja ilmoitti, että riittää, kun huomenna manjana tulet toimistoon.

Palveluja ei ollut. Ei edes WC:tä.

24.3. ke, 148 matkapäivä, Valle Gran Rey

Tapahtumia ja maisemia

Kaunis ja lämmin aamu. Kävin satamatoimistossa, jossa palvelu olil asiallista ja ystävällistä. Palveluja ei ole, paitsi sääennuste, jonka sain tulostettuna.Vuorokausihinta 15,00 euroa tuntui kovalta, vrt. Tarajan Fuenteventuralla, jossa oli sähkö ja vesi ja ponttoonilaiturit 8,00 / vrk ja Moro Jable ilman sähköä ja vettä 5,50/vrk. Maisemilla oli jonkinmoinen hinta eikä satamaan synny ruuhkaa.

Aamupäivällä kävelin keskustaan 2 km ylämäkeä. Rakennukset olivat kakkia vain 2-4 kerroksisia eikä isoja hotellikolosseja ollut lainkaan. Saksaa kuuli puhuttavan paljon. Taitaa olla saksalaisten lomakeskus. Infosta sain tietoja kansallispuistosta, jossa oli Lauri Viita puiston osa. Hänen aikaansaannoksena sinne oli istutettu suomalaista puustoa. Olin menossa katsomaan, mutta saatuani tietää bussien aikataulut ja paikan luonteen eli pelkkää metsää ja polkuja hylkäsin ajatuksen.

Vuorikiipeilyä

Päätinkin veneelle palattuani lähtä käymään kaupungin vierestä nousevalla kukkulalle, jonka polun alkuun olin kuullut joidenkin kyselevän infosta tietä reput selässä. Minullekin kerrottiin myös varoitus vaarallisista reiteistä, jotka olivat vielä kuukausi sitten Comeraa kohdanneenn myrskytuhon jäljiltä korjaamatta.

Siis päätin nousta aluksi luulemalleni 300 m merenpinnasta nousevalle kukkulalle. Lähdin puolilta päivin mukavassa helteessä merenpinnan tasolta veneestä matkaan repussa välipalaa ja hedelmiä sekä lisävaatetta. Ostin marketista pari pulloa vettä toisen lähdevettä ja toisen hapotettua.

3 km katuja noustuani oli polun päässä. Tosin oli kerran harhautunut vääriin portaisiin ja noussut rinteeseen, mutta polku oli ylempänä tavoittamattomissa, koska rinne oli niin jyrkkää, että kiipeäminen suoraan tai viistoon oli mahdotonta. Näin muutaman henkilön kulkevan yläpuolellani polulla n. 100 m päässä. Ei muuta kuin takaisin alas kadulla ja etsimään polun pää.

Polku löytyi helposti, koska lähtöpaikka oli hyvin merkitty. Aluksi kohtuullisen jyrkkää rinnettä vuoren kylkeen koverrettua polkua. Viiden minuutin kuluttua jyskytti pumppu ja hiki virtasi.

Pysähdyin huilaamaan ja hörppäämään vettä. Ylöspäin noustessa tuli vastaan alas tulijoita, jotka lohduttivat ilmoittamalla paluun alas olevan paljon helpompaa kuin nousun.

Polku jyrkkeni välillä hyvin raskaaksi nousta ja oli varustettu kiviaskelmilla, jotka oli tehty kalliosta louhitusta kivistä. Ei mitään rappuja vaan epämääräisiä ja epätasaisia askelmia. Jokainen askel oli harkittava voimien säästämiseksi ja tasapainon säilyttämiseksi. Vieressä oli satojen metrien pudotus rinnettä alas. Vähitellen selvisi, ettei kysymys ollut 300 metrin korkeuserosta. Kaivoin yhdellä kymmenistä tauoistani repusta kartan, jossa luki ensimmäisen jyrkänteen korkeus 600 m ja huippu 850 m. Jatkoin hitaasti ja voimia säästellen. Muistin Veikka Gustaffsonin ohjeen: vuorikiipeilyssä ei ole mitään järkeä päästä ylös, jos ei selviä enää alas. Ensimmäisen etapin lähestyessä tuntui kuin olisi kulkenut helpommin, tosin pahimmat nousukohdat olivat takana. 3 tunnin kiipeämisen jälkeen olin jyrkänteen päällä ja näin huipun noin 2 km päässä. Sinne johti suora tasaisen jyrkkä polku laajan niityn halki. Matka jatkui vielä tunnin. Saapuessani huipulle pilvi vyöryi päällä ja sataa tihutti hieman. En kuitenkaan tarvinnut lisätä vaatetta. Minulla oli shortsit ja t-paita päällä ja repussa toinen pitkähihainen paita. Otin huipusta kuvia ja itsenikin siellä kuvasin. Matkalla oli ottanut satakunta kuvaa maisemista. 15 minuutin lepo ja ruokatauon jälkeen lähdin alas. Valitettavasti en pääsyt huipulta ihailemaan maisemia pilven peitettyä huipun. Sade taukosi aika pian eikä liukastuttanut polun kiviä, mikä olisi ollut huono asia paluuta alas ajatellen, Aurinko palasi, mutta kello oli jo 16.30. Jyrkänteen alkuun tulin puolessa tunnissa, huilasin ja siitä alas kadulle muutamalla huilikerralla tunnissa, siis suunnilleen kolmannes nousuun kuluneesta ajasta. Sitten vielä viimeiset 3 km katuja pitkin. Poikkesin ensimmäiseen kunnollisen näköiseen baariin oluelle, josta oli näkymä vuorelle. Samasta paikasta olin aamulla kiikaroinut espressoa nauttiessani nousijoita vuoren rinteellä ja saanut idean nousta sinne. Paluumatkalla kävin vielä marketissa täydentämässä veneen muonavarastoa. Olin Veneessä 19.30 ja oli lähtenyt sieltä 12.15 päivällä.

Kävin uimassa veneestä. Satamassa näkyi 5m pohjaan ja uimaranta oli sataman pohjukassa: Vesi on mittarini mukaan noin 20 asteista.

Valmistin illallisen veneessä perunoita, kanafileitä ja suoraan luomuviljelmältä aamupäivällä ostamiani pikkutomaatteja ja salaattia.

Illalla päätin lähteä jatkamaan El Hierrolle, jos sää on kuten ennusteessa Ne 10 kts paikkeilla eli täysmyötäistä ja kevyehköä.

25.3. to, 149 matkapäivä, Valle Gran Rey, Comera – Puerto Estaca, El Hierro n. 35 M

Purjehdusta

Kaunis aamu. Tuulta ei voi satamassa arvioida. Ennusteen mukaan NE 10-13 kts.

09.15 irroitin köydet ja lähdin puolisen tuntia aikaisemmin lähteneen Bavaria 40 perään.

Merelle päästyä ilmeni tosituuleksi NW 20 kts ja vähän yli. Olin nostanut ison 2. reiviin, joten purjevarustus oli ok.

Aloin saavuttaa tasaisesti Bavariaa, jolla oli myös syvään reivattu iso ja rulla vain osaksi auki. Minulla oli rulla kokonaan auki, mikä ei ollut liikaa. Lulu ei kkyennyt pitämään suuntaa näin kovassa tuulessa ja jykässä osin ristiaallokossa osin sivulta takaa tulevassa vanhassa mainingissa.

Pilotilla pystyi ajamaan, mutta se veivasi ruoria puolelta toiselle yhtä mittaa.

13.30 paikkeilla tuuli alkoi hellittää ja aalto tasoittua. Bavaria oli jäänyt taakse aika kauas.

15.00 oli sataman edessä ja 15.30 kiinnittyneenä hankalan betonisen laivalaiturin kylkeen.

Matkaa oli kertynyt 36.65 M.

Purjehdus oli ollut oikein mukavaa sivu ja myötätuulta toisen venekunnan kanssa.

Satamassa

Lähes kaikki paikkakunnan veneet olivat pienalussatamassa, joka oli erotettu aallonmurtajalla laivojen puolesta, ankkuroituina redillä. Sataman vieressä jyrkkänä nousevassa rinteessä oli muutama talo. Satamassa oli mielestäni ylisuuri hieno terminaali matkustajaliikennettä varten.

Vierasveneilijälle ei ollut palveluja.

En käynyt illalla missään paitsi katsomassa löytyykö terminaalissa olevasta baarista WC ja löytyi.

Lähin kaupunki oli Valverdera, Hierron pääkaupunki vuoren rinteellä 10 km päässä, muuten ainoa Kanarian saarten pääkaupunki, jolla ei ollut omaa satamaa. Puerto Estaca palveli sitäkin, kuten koko saarta laivasatamana. El Hierro on 29 km pitkä ja 15v km leveä, 1.5 km korkea ja saappaan muotoinen.

Bavaria ei tullutkaan tähän satamaan vaan meni suoraan saaren eteläniemessä olevaan Puerto Restingaan eli 10 M etelään tästä satamasta. Siellä on oikein kaupunki.

Auringon laskun aikoihin uin ja snorklasin satama-altaassa, jossa vesi oli kirkasta ja näkyvyys pohjaan 5 m luokkaa. Näin vain pieniä kaloja. Satamassa oli Suomen lipulla varustettu 34 jalkainen moottorivene avomerikalastusvarustein. Veneen nimi oli Nina Al Mar. Löysin baarista myös mainoksen veneestä, jossa oli suomalainen kippari, mutta ei hänen nimeään. Veneellä ei näkynyt ketään.

26.3. pe 150 matkapäivä, Puerto Estaca – Puerto Restinga, 10 M

Purjehdusta

Aamu oli erittäin kaunis ja tyyni.

Satamaselvitys ja purjehdusta Estaca- Restinga 10 M

Kävin satamatoimistossa hoitelemassa muodollisuudet, joista ei kukaan ollut tullut koko aikana kysymään tai kehottamaan mitään. Sain asiallisen ja ystävällisen palvelun ja säätiedot pyynnöstä paperille tulostettuna. Koko lysti maksoi 12,70.

11.45 lähdin seilaamaan hyvin kevyessä tuulessa joka oli NE eli takaa sivulta.

Merikortin mukaan 100 m päässä rannasta on 200 m vettä. Jyrkänne nousi mahtavan ylös. Purjehdin 0,5 M etäisyydellä rannasta, koska uskoin lähempänä tuulen loppuvan kokonaan.

Oli melkoisen mukavaa seilata pelkissä shortseissa 3-4 kts nopeutta. Saavuin REstingaan klo 14.45. Matkaa oli tripissä vajaa 11 M lisää.

Kokonaisuutena hieno nautintopurjehdus jylhine maisemineen lämpimässä säässä pelkissä shortseissa.

Maisemia ja satamatapahtumia

Rinteillä oli pieniä kyliä alle 10 savua aivan rannassa ja toisaalta jyrkänteiden päällä.

Kaikkiin rantakyliin ei päässyt kuin veneellä. Tietä ei ainakaan näkynyt missään.

Kiinnittelin venettä pariin kertaan, koska oli laittanut sen ensin rappujen kohdalle. Sitä ei saa tehdä, kuulin myöhemmin, koska kaikki käyttävät, jos tuovat tai vievät tavaraa veneellä. Menin siis rautatikkaiden kohdalle. Kun olin saanut lopulta veneen kiinni, alkoi tuulla kovaa ja ikävästi siten, että tuuli painoi keulaa laiturin kupeeseen, joka oli betonia, mutta suojana laiturin kylkeen paksut kovat pystysuuntaiset kumipalkit, paksuus 15 cm eli niin ettei omat lepparini pitäneet venettä kokonaan irti kumipalkeista. Kylkilista hankasi välillä kumiin ja vinkui ilkeästi. Vene liikkui koko ajan edestakaisin ja ylös alas tuulesta ja svellistä johtuen. Yritin kysyä ponttoonilaitureista, joita satamassa oli ja joissa oli myös lipuista päätellen vierasveneitä. Siitä ei tullut tolkkua koska sataman vartija ei osannut sanaakaan englantia enkä minä tarvittavia sanoja espanjaa.

Kävin kaupungissa ja totesin paikaan taas erilaiseksi ja pieneksi. Oli kuitenkin asemakaavaksi asti katuja ja mukavan näköisiä pieniä taloja. Oli useita ravintoloita ja marketti. Pensionaatteja oli runsaasti. Kaupungin uimaranta oli jälleen sataman pohjukassa ja vesi erittäin kirkasta.

Illalla kävin syömässä ravintolassa, josta ei näkynyt merta. Comeran kokemuksesta viisastuneena kiersin tutkimassa lähes kaikki paikan ruokapaikkojen listat. Päädyin marineron suosittelemaan ravintola Juaniin. Kala-ateria peto lajisesta tuoreesta kalasta, perunoita ja iso salaatti sekä kahvi ja juomat yhteensä 21,00 euroa.

Palattuani sain suurelta Itala Salvamento Tenerife nimiseltä pelastusalukselta ison pyöreän pallolepparin, jolla sain veneen melkein kokonaan irti kumipalkeista. Olivat nähneet puuhailuni köysien ja leppareiden kanssa ja tuumineet, että ko leppari helpottaisi huomattavasti hankalaa tilannetta. Olisi antanut toisenkin, mutta ne olivat kaikki käytössä. Alus oli ainakin 30 m pitkä todellinen valtameripelastusalus, jolla voi mennä pelastustehtäviin kaikissa olosuhteissa.

27.3. la, 151 matkapäivä, Restinga – Santa Cruz De La Palma, 90 M

Lahjoitus

Nukuin hyvin vaikka vene nyki ja vinkui laiturin kumipalkkeihin osuessaan ikävästi.

Aamulla pelastusalus teki lähtöä, mutta oli unohtaa minulle lainatun ison lepparin.

Kiireellä tarjosin lepparia kiittäen lainasta. Ilmoittivat, että pidä se, ei tarvitse palauttaa. Hyväksyin lahjoituksen kiitoksella. Päätin luovuttaa sen laivan kotisatamassa, jonka arvelin Santa Cruz Tenerifeksi, koska muistelen nähneeni sen siellä tai Las Palmasissa.

Nähtävyyksiä

Aivan sataman vieressä oli Vivero niminen matkailunähtävyys. Pieni luola laavakivikerroksen keskellä ja sen pohjalla vettä, jossa uiskenteli kaloja. Ei oikein sykähdyttänyt, elleivät kalat olleet reliktejä, josta asiasta en saanut selkoa, koska viereisestä rakennuksesta, joka selvästi kuului kokonaisuuteen ilmoitettiin, että matkailupiste on suljettu. Taisi olla siestan aika.

Sitten suuntasin luonnonsuojelualueella, joka muodostui aikoinaan syntyneestä laavavirrasta sijaiten aivan kaupungin vieressä. Arvelin laavakentän syntyajankohdaksi 250 v sitten samoihin aikoihin kuin Lanzarotelle oli tapahtunut suuret purkaukset.

Alueella oli sekä helposti kuljettavaan melko tasaiseksi kovettunutta ja pyöreämuotoista laava-aluetta että jyrkkäsärmäistä ja mahdotonta käveltävää aluetta, jonka kiersin. Rantatörmät 5-10 m korkeina olivat hienoja aaltojen vyöryessä rantaan ja pärskyessä jyrkänteen päällekin. Aallot olivat kaivaneet kaikenlaisia onkaloita rantajyrkänteisiin.

Parin tunnin lenkkeilyn jälkeen palasin veneelle ja tuuliennustetta katseltuani päätin lähteä. Tuulet olivat kevenemässä silloin vallinneesta 20 kts.

Purjehdusta

Klo 15.35 Lähtö Santa Cruz La Palmalle, matkaa n. 90 M, mutta kryssiä eli paljon enemmän purjehdusta. Päätin kiertää Hierron etelän kautta nähdäkseni samalla länsipuolta saaresta.

Tuuli pohjoisen puolelta NNE 15 kts. Tyynellä etelänpuolella, 13 M, työnsin myös koneella.

klo 18.00 olin Hierron läntisimmän niemen majakan kohdalla eli Punta De La Orchillan luona.

Siinä oli hyvin sekalainen aallokko johtuen merivirroista. Aallot olivat kuitenkin pienehköjä eikä vaikeuksia ollut.

Tuuli nousi niemen takaa 20-25 kts tasolle ja aalto kasvoi 2-3 m korkuiseksi heittäen välillä pari ämpärillistä sitlooraankin. Tuulen suunta muuttui edulliseksi. Seilasin pohjoista kohti eli lähes La Palman suuntaan. Nopeutta oli 4,5 – 5,5 kts. Yön pimetessä täysi kuu kohosi kirkkaalle taivaalle, Tätä olin odottanutkin. Ylläni oli tähtitaivas ja perän takana ensimmäistä kertaa matkallani eteläinen tähtitaivas eli keulasuuntima pohjoiseen kohti kotia. Meri ja horisontti näkyivät kuun valossa selvästi. 22.00 aikoihin kävin nukkumaan tunniksi. Herättyäni tuuli alkoi keventyä.

Maanööverejä tehdessä ei sitloorassakaan tarvinnut käyttää otsalamppua.

28.3. su, 152 matkapäivä, Hierro – Santa Cruz Palmalla

00.05 tuuli moinasi eli tyyntyi lähes kokonaan. Aaltoakaan ei enää ollut kuin nimeksi. Mentiin 2-3 kts suuntana luode eli enää en päässyt Palmaa kohti. Keittelin veden ja söin voileipiä ja nautiskelin kahvia. Klo 03.50 käynnistin koneen ja muutin suunnan Palman itäpuolelle kohti Santa Cruzia.

Klo 06.40 alkoi taas tuulla 16-18 kts. Kone stop ja purjehtimaan eli rulla auki. klo 10.40 oli Plaman eteläisin niemi Punta DE Fuengatiente sivulla. Olin tietysti tehnyt jo pari vendaa ja kryssi jatkui. Matkaa Santa Cruziin 17 M.

Klo 12.00 paikkeilla tuuli alkoi taas keventyä ja 14.30 purin 2. reivin ja nostin ison kokonaan ylös.

15.30 matkaa ollessa 2,5 M jäljellä rullasin genuan sisään ja käynnistin koneen. 16.0 oli satamassa, jonne saapuminen oli isojen satamien tapaan hyvin selkeää ja helppoa. Satamaan saapui juuri ennen minua iso risteilyalus. Venestama on erotettu aallonmurtajalla laivasatamasta kuten täällä on yleisesti laivasatamissa tehty. Marinaan tullaan sisään pienestä aukosta.

Satamassa en nähnyt opasteita enkä toimihenkilöitä eikä VHF kutsuuni vastattu. Vastassa laiturilla oli kuitenkin sveitsiläisestä veneestä kaveri, joka neuvoi englanniksi, että kaikki paikat on käytettävissä eli 250 paikasta oli alle 50 käytettyjä ja purkkareita satamassa oli ehkä 15 venettä.

Kiinnitin samaan laituriin sveitsiläisen avustamana ja oli tyytyväinen hyvään tilavaan laituripaikkaan. Tullessani jo huomasin satamarakennusten olevan kesken.

Matkaa oli trippiin kertynyt 96,90 M. ja aikaa kului melko tasan 24 tuntia jonka aikana nukuin pari kolme tuntia. Matkalla näin ensimmäisen veneen tai laivan vasta Palmana eteläisen niemen luona.

Satamatoimisto oli kiinni, mutta kontissa oleva suihku oli käytettävissä.

Jälkeeni tuli kaksi ruotsalaista venettä satamaan.

4.3. to 127 matkapäivä

Aamulla satamatoimistossa ei ollut mitään ongelmia ja marinero lähti näyttämään paikkaa ja avusti veneen kiinnittämisessä. Oli ensimmäistä kertaa tällä matkalla satamassa, jossa perä tai keula kiinnitetään pohjasta nostettaviin ns. ankkuriköysiin. Edestä ne ovat tietenkin laiturin reunassa kiinni ja siitä aletaan käsin kelata veneen perää kohti. Hyvä toimiva systeemi ja antaa tilaa manöövereille tullessa ja lähtiessä.

Minulle marinero karjui laiturilta espanjaksi, että vedä tiukemmalle. Ilmoitin hänelle, että köysi on pystysuorassa ja paino tulee veneeseen tai köysi katkeaa, jos vielä kiskon lisää. Hyvin Kristiina II saatiin pilttuuseensa. Huomasin vasta nyt, että vieressäni oli suomalainen Bonne Chance.

Kävin suihkussa ja kaupassa ja kirjoitin blogia. Siinä meni taas yksi päivä.

5.3. pe 128 matkapäivä

Aamulla kipaisin nettikahvilaan ja sain langattoman nettiyhteyden, joka toimi hyvin, joten blogi tuli päivitettyä, mutta kuvien siirtämiseen meni melkoisesti aikaa. En osaa vielä käyttää pakkausohjelmaa, jonka poikani asensi läppäriini joululoman aikana.

Veneellä suoritin super suursiivouksen. Pesin kaikki muut paikat. paitsi pilssin, joka on ollut rutikuiva siitä lähtien, kun keskitin tarmoa ja sikaa maston juureen johtojen läpivienteihin ja mastonjalan ympärille. Sieltä se kumminkin oli uuden maston asennuksen jälkeen jäänyt vuotamaan.

Homeongelmaa ei ole esiintynyt joulukuun 9 päivän 09 jälkeen, jolloin pesin veneen sisältä kunnolla jättäessäni sen Portimaoon matkatessani jouluksi eli kuukaudeksi kotiin.

Veneen tekniikka on myös toiminut kiitettävästi, paitsi reiviköydet, jotka kuluvat poikki aivan liian lyhyessä ajassa. Toinen jo lokakuun 17 päivän jälkeen. Vaihdan nyt uuden ja paremman.

Illalla Bonne Chancen miehistö, kippari Markku ja hänen vieraanaan ollut Kari istuskelivat Kristiina II salongissa. Juteltiin menneitä ja tulevia. Suomi on niin pieni maa, että samanikäisillä Helsingissä asuneilla on paljon yhteisiä muistoja paikoista ja elämästä, niin kuin myös, jos työurat vähänkään liippaavat toisiaan. Käytiin sitten myös tansseissa oikein siistissä vanhojen tanssipaikassa.

6.3. la 129 matkapäivä

Sää oli aamulla epävakaista ja sateenuhka oli ilmeinen. Bonne Chancen kippari, Markku on pähkäillyt useampana aamuna sopivaa kannen maalaussäätä. Ei tullut tänäänkään. Jouduin paikkaamaan eilistä blogia kuvien osalta. Yli puolet kuvista olivat jäänet matkalle.

Iltapäivällä kävin viereisellä uimarannalla uimassa.

Ennen unia kuuntelin Tervon Koljattia äänikirjana toista kertaa. Ja taas nauratti.

7.3. su 130 matkapäivä

Sää oli edelleen epävakaista. Koska Markku ei voinut aloittaa maalausta päätettiin tehdä pieni kaupunkikierros kävellen ja samalla vähän shoppailla. Isommat marketit olivat kiinni, joen ostokset tehtiin kivijalkakaupoista, vähän korkeampaan hintaan. Mutta olivathan pienet yrittäjäkauppiaat tulleet meitä asiakkaita palvelemaan sunnuntaina. Marketeille ne ei taida arkena pärjätä.

Iltapäivällä kävin marinan toisella puolella katsomassa 120 jalkaista tai suurempaa yksimastoista purjevenettä. Se oli suurin slooppi. mitä tähän elämämänvaiheeseen olen nähnyt. Valtavan kokoinen

ja aivan kuin juuri pakasta otettu, Cindarelle, kotisatamana Georg Town, Jamaikalta, luulisin.

Sitten soutelin jollalla viereiseen laituriin, jossa oli kolmas suomalaisvene Merilyn. Kippari oli paikalla ja sain tilaisuuden kysellä Las Palmasin kaupoista ja nähtävyyksistä ja kalastuksestakin juteltiin sekä tietenkin purjehtimisesta Atlantilla. Merilyn oli ollut jo 7 vuotta Las Palmasissa ja kierrellyt Kanarian saaria. Sain hyvää tietoa ja riittävästi. Meillä olisi riittänyt juttua loputtomasti.

Toisten suomalaisten tapaaminen ja keskustelut heidän kanssaan ovat tällaisen matkailun suolaa.

Illalla kirjoittelin KPS:n julkaisuun tulevaa juttua matkastani.

8.3. ma 131 matkapäivä

Aamu valkeni puolipilvisenä, mutta kohtalaisen lämpimänä. Aamulla hoidin pyykinpesun ja kuivasin rummulla. Se vei puolitoista tuntia. Sitten kävin suihkussa.

Päivällä pilvet hävisivät ja ilma lämpeni olennaisesti.

Tartuin pyykin jälkeen toiseen toimeen, joka oli jo joitakin aikoja muistuttanut mielessäni tekemättömyydestä. Putsasin ja vaihdoin polttoainejärjestelmään suodattimen. Siis kaksi puhdistettiin ja yksi vaihdettiin. Likaa oli hirvittävästi. Ihme, että kone oli yleensä käynyt, vaikkei jaksanutkaan pyöriä täysillä kierroksilla. Syy oli polttoaineen saannin puutteessa, jota olin kyllä epäillytkin. Markku helppasi koneen ilmauksessa, joka on todella yksinkertaista automaattisen ilmausjärjestelmän johdosta.

9.3. ti 132 matkapäivä

Aamulla kävin respassa maksamassa 11.3. asti laituripaikan. Päivällä kiertelin venetarvikeliikkeitä kyselemässä, AISI järjestelmästä, manuaalisesta ankkurivinssistä, kalastustarvikkeista ja Kanarian saarten cruising oppaasta. Kirjan ostin, muu jäi selvittelyn asteelle.

Iltapäivällä kävelin kaupungilla ristiin rastiin etsimässä postikorttikauppaa. En löytänyt ensimmäistäkään.

10.3. ke 133 matkapäivä

Aamusta päätellen tulossa on lämmin päivä. Yritin lähettää iridium puhelimella e-mailiä. Ei onnistunut.

Päivällä käveltiin Markun kanssa kaupunkikierros. Kolibrissa oluella, Canterasin rantamaisemissa pizalla Telepiza nimisessä paikassa, jossa sai 3,00 eurolla syötävän pizan. Paluumatkalla tultiin Espanjan plazan kautta, jossa on varsinainen ravintoloiden keskittymä ja useita postikortteja myyviä kioskeja. Ostin kortit ja merkit. Kyseinen aukio on näkemisen arvoinen puistoineen ja muine nähtävyyksineen.

Iltapäivällä kävin lähirannalla uimassa.

11.3. to 134 matkapäivä

Aamusää oli kaunis, lämmin ja tuuleton. Postitin kortit. Internet ei toiminut sailorbaarin edustalla

eikä paikka auennut vasta kun 10.00. Olin aikaisessa.

Palasin suihkun kautta veneelle ja aloin puuhailla lähtövalmisteluja Gran Canarian eteläosaan, jossa on useita satamia 5-10 NM etäisyydellä toisistaan, Pasito Blanco ensimmäisenä. Siitä mainittiin ostamassani oppaassa, että se on kallein 24 euroa/ vrk, mutta hyvät korjauspalvelut ja turvallinen.

Lisäksi Arquineguin, kalastajakylän satama ja Puerto Rico ja Puerto Mocan alle 5 NM etäisyydellä toisistaan. Matkaa Pasito Blancoon kartasta suoraan mitattuna n. 32 NM ja n. 45 Mocaniin.

Irrotin köydet juotuamme Markun kanssa lähtökahvit klo 12.00. ajettuani ulos marinasta aloin nostella purjeita. Tuuli oli alle 10 kts SSE eli lähes vastaista. Seilasin leppoisasti ja etsin kalavehkeisiin kaksi vapaa tarvittavat osat ja varusteet. Panin molemmat vavat perään, toisessa isommassa mustekala tai vastaava isolla painolla ja toisessa normaalilla kiintokelalla ja 15 kg punotulla siimalla varustetusssa Rapalan sukeltava silakan värinen vaappu.

Saavuttuani lentokentän tienoille aloin odotella tuulen kovenemista, mikä oppaan mukaan näillä paikkeilla yleensä tapahtuu. Niin myös nyt tuuli koveni olennaisesti yli 20 kts ja kääntyi pohjoiseen eli täysin takatuuleksi. Kelasin myös pikavauhtia kalastusvehkeet pois. Aallokon alkaessa kasvaa ja

tuulen voimistuessa jouduin pitämään perää tai käyttämään pilottia Lulun lisäksi. En ole vielä löytänyt turvallista säätöä ilman vahinkojiipin pelkoa tuuliperäsimen käytössä täysmyötäisillä.

Jos säädän jiippivaaran pois vene koukkii kovemmissa puuskissa turhan voimakkaasti tuuleen.

2 tunnin kuluttua klo 18.45 tuuli loppui ja loppumatka meni koneajoksi.

Saavuin Pasito Blancon satamaan 19.45 pimeän laskeuduttua, mutta marinaan oli helppo löytää ja ajaa sisään varsinkin tyynessä. Respan odotuslaituri löytyi myös ja sinne tuli VHF :llä tekemäni saapumisilmoituksen perusteella vastaanottaja avustamaan kiinnittymisessä epämiellyttävään kiinteään betonilaituriin, jossa odotettiin aamua ja officen avautumista. Vuorovesivaihtelu on onneksi vain noin 1,5 m, mutta se on kuitenkin huomioitava köysiä kiristellessä. Lisäksi oli jonkunmoinen svelli, joka jauhoi koko ajan ja nyki kiinnitysköysiä.

Matkaa oli kertynyt lokin trippiin 39,00 NM.

12.3. pe 135 matkapäivä

Yöllä heräsin tarkastelemaan köysiä klo 4.00, jolloin saapui toinenkin vene vastaanottolaituriin ja heillekin oli vastaanottaja rannalla.

Aamulla ei respassa ollut ongelmia. WIFI 5,00 /päivältä. Oli taas kiskurihinta, mutta muuten marinassa oli normaalit hinnat vähän alle 20,00 euroa vrk sisältäen suihkun, mutta ei vettä ja sähköä. Sain ne kuitenkin kaupan päällä ilmoittaessani olevani vain muutaman päivän.

Lähdin sitten etsiskelemään kauppaa ja baaria tai ravintolaa. Vajaan kilometrin päässä näkyi turistikylä Maspalmasin niemellä. Kävelin ensin rantaan, sitten mäen yli Golf kentän alueelle, jossa oli isot hiekka-alueet väylien keskellä. Saavuttuani toiselle puolelle mäkeä ja kenttää olin aivan turistikylän vieressä. Ainoastaan 2.5 m korkea rauta-aita piikkipäisillä nuolilla erotti minut tavoitteestani. Sattumoisiin paikalla oli kenttähenkilökuntaan kuuluva, jolta kyselin kuinka pääsen kohteeseeni. Palaamalla takaisin ja kiertämällä koko kenttäalue kuului vastaus eli yhteensä 5 km uusi lenkki helteisenä päivänä. Palasin veneelle ja kävin lähikaupassa, joka oli kohtuullisen hyvin varustettu, vaikka ei liha- tai kalatiskiä ollutkaan. Itse kylässä ei ollut mitään virikettä vierasveneilijälle, paitsi joitakin kymmeniä huviloita ja muuta asutusta sekä pieni uimaranta. Kaveri respassa ilmoittikin, että tarvitsen joko taksia tai vuokrata auton. Hän järjestää tarvittaessa. Sen uskoin nyt todeksi.

Tulihan lenkkeiltyä ja katseltua maisemia.

13.3. la 136 matkapäivä

Aamu oli jälleen kaunis ja kevyttuulinen.

Puhdistin tutkan maston alkavasta ruosteesta venevahalla, toinen kerta tällä matkalla. Vaha toimii hyvin.

Klo 11.45 irrotin köydet ja lähdin Puerto Ricoon ilman avustajia. Viereisessä veneessä oli kylläkin väkeä, mutta katselivat päältä lähtöäni. Huikkasin holat ja poistuin mallikkaasti. Ajoin koneella vastaiseen pienessä aallokossa ja ihmettelin, kuinka marinassa oli koko ajan svelli, joka nyki kiinnitysköysiä ärsyttävästi. Puolimatkan jälkeen tuuli oli kääntynyt sivulle ja avasin genuan, mutta en viitsinyt nostaa isoa 3,5 mailin matkalle. Saavuin Puerto Ricoon klo 13.10, matkaa 7.2 NM ja sain respasta paikan ja apua sen löytämiseen. Puerto Rico on jyrkkärinteisen lahdenpoukaman kainalossa, rakennettu pääasiassa rinteille, koska tasamaata on niukalti venesatamien ja uimarannan ympärillä.

Satamassa on hyvä suoja kaikilta tuulilta eikä svelliäkään nyt ole, joten hyvä paikka seilorille.

Valitettavasti internettiä ei ole laitureille eikä toimistossa vierailijoille.

Rantakahviloista löytyy kyllä. Sekin on hyvä.

14.3. su 137 matkapäivä

Yö oli rauhallinen, ei svelliä eikä muutakaan häiriötä. Päivä meni paistatellessa. Varjossa lämpötila on + 26 C. Vähän myös snorklailin aallonmurtajan kupeessa. Siellä oli jotakin parvia pieniä kauniin vihreitä kaloja ja useita 5-10 kalan parvia särjen kokoisia ja vähän näköisiäkin kaloja ja yksi taskurapu kiipeämässä kiven kuvetta.

Kävin lähimarketissa ja ostin viereisestä kioskista Iltasanomat 13-14.3.

Loppuilta meni siihen perehtyessä.

15.3. ma 138 matkapäivä

Kaunis ja täysin tyyni aamu. Lämpötila oli noin +20 C.

Tuuliennuste oli NE alle 10 kts.

09.45 lähdin Tenerifelle Santa Cruziin koneella puskien peinessä vasta-aallokossa ja täysvastaisessa tuulessa. Huomaa ero 180 astetta ennusteeseen. Täälläpäin Gran Canariaa ennusteilla ei ole merkitystä, koska tuulet pyörivät vuorten ja maan lämpenemisen johdosta.

11.10 nostin ison, avasin genuan ja sammutin koneen. Tuuli oli kääntynyt jo sen verran itään, että purjeet vetivät hyvin tosin tiukkaa vastaista tuulimittari ja vindeksi viiksessä.

12.00 paikkeilla ohitin Gran Canarian läntisimmän niemen Capo Descojanadon ja tuuli voimistui selvästi puhaltaen alas vuorilta 20-28 kts voimalla. Aallokko oli myös kasvanut 2 m korkeaksi vanhaksi mainingiksi, koska se vyöryi nyt pohjoisesta ja osin pohjoiskoillisesta, mutta ei ollut vaikeaa purjehtia. Tunnin päästä tuuli jälleen keveni 10 kts pintaan ja kääntyi hieman lisää itään helpottaen porjehtimista. Aalto tuli nyt myös enemmän sivulta.

Samoihin aikoihin pilvet ja usva mereltä hävisivät ja Teijden huippu ilmestyi näkyviin. Uskomaton näkymä, koska näytti siltä, että vuori on tuossa vieressä ehkä 15 Nm, kun tosiasiassa matkaa oli 40 NM paikkeilla. Teijden korkeus on 3717 m merenpinnasta, josta sitä katselin. En ole ennen nähnyt vastaavaa, vaikka olen Euroopan korkeimmat huiput nähnyt. Huipulla näkyi vielä lunta pohjoispuolella. Myös Gran Canarian puolen maisemat ovat länsipuolella saarta jylhemmät kuin itäpuollella.

14.55 matkaa oli jäljellä 28,5 NM. Ole selvää, etten ehdi valoisan aikaan satamaan, mutten ollut sitä yrittänytkään. Tiesin sataman isoksi, jolloin myös lähestymisvalot ja sataman valaistus ovat kunnolliset eikä ongelmia satamaan sisään ajossa olisi.

18.10 tuuli loppui ja ajoin koneelle loppumatkan n. 16 NM. Vasta 2 mailia ennen satamaa erotin kunnolla sisäänajovalot kaikista rannalla olleiden liikennevalojen, autojen jarruvalojen ja mainosvalojen seasta. Satama sijaitsee aivan Santa Cruzin keskustassa. Reitti perille löytyi hyvin vaikken saanutkaan vastausta pariin VHF kutsuuni eikä marinan puolella ollut mitään opasteita vierasveneille mm. odotuslaiturista tai repasta/ toimistosta.

21.00 Olin perillä. Ensimmäisenä oli pitkä lähes tyhjä ponttoonilaituri pitkillä pistokkailla, joten siihen. Laiturissa oli vain 70-80 jalkainen clipper slooppi Chalenger Suothamptonista. Näin saman veneen viimeksi viikko sitten Las Palmasissa telakalla.

Matkaa oli kertynyt lokin trippiin 60,77 NM ja GPS:n mukaan 52 NM. GPS:n tulos vastaa kartalta mitattua matkaa tarkalleen. Marina oli erittäin rauhallinen. Vuorovesi tai minkäänlainen aallokko eivät heilutelleet venettä. Oli mukava painua pehkuihin hyvin onnistuneen ja mieleenpainuvan matkapäivän jälkeen.