4.3. to 127 matkapäivä

Aamulla satamatoimistossa ei ollut mitään ongelmia ja marinero lähti näyttämään paikkaa ja avusti veneen kiinnittämisessä. Oli ensimmäistä kertaa tällä matkalla satamassa, jossa perä tai keula kiinnitetään pohjasta nostettaviin ns. ankkuriköysiin. Edestä ne ovat tietenkin laiturin reunassa kiinni ja siitä aletaan käsin kelata veneen perää kohti. Hyvä toimiva systeemi ja antaa tilaa manöövereille tullessa ja lähtiessä.

Minulle marinero karjui laiturilta espanjaksi, että vedä tiukemmalle. Ilmoitin hänelle, että köysi on pystysuorassa ja paino tulee veneeseen tai köysi katkeaa, jos vielä kiskon lisää. Hyvin Kristiina II saatiin pilttuuseensa. Huomasin vasta nyt, että vieressäni oli suomalainen Bonne Chance.

Kävin suihkussa ja kaupassa ja kirjoitin blogia. Siinä meni taas yksi päivä.

5.3. pe 128 matkapäivä

Aamulla kipaisin nettikahvilaan ja sain langattoman nettiyhteyden, joka toimi hyvin, joten blogi tuli päivitettyä, mutta kuvien siirtämiseen meni melkoisesti aikaa. En osaa vielä käyttää pakkausohjelmaa, jonka poikani asensi läppäriini joululoman aikana.

Veneellä suoritin super suursiivouksen. Pesin kaikki muut paikat. paitsi pilssin, joka on ollut rutikuiva siitä lähtien, kun keskitin tarmoa ja sikaa maston juureen johtojen läpivienteihin ja mastonjalan ympärille. Sieltä se kumminkin oli uuden maston asennuksen jälkeen jäänyt vuotamaan.

Homeongelmaa ei ole esiintynyt joulukuun 9 päivän 09 jälkeen, jolloin pesin veneen sisältä kunnolla jättäessäni sen Portimaoon matkatessani jouluksi eli kuukaudeksi kotiin.

Veneen tekniikka on myös toiminut kiitettävästi, paitsi reiviköydet, jotka kuluvat poikki aivan liian lyhyessä ajassa. Toinen jo lokakuun 17 päivän jälkeen. Vaihdan nyt uuden ja paremman.

Illalla Bonne Chancen miehistö, kippari Markku ja hänen vieraanaan ollut Kari istuskelivat Kristiina II salongissa. Juteltiin menneitä ja tulevia. Suomi on niin pieni maa, että samanikäisillä Helsingissä asuneilla on paljon yhteisiä muistoja paikoista ja elämästä, niin kuin myös, jos työurat vähänkään liippaavat toisiaan. Käytiin sitten myös tansseissa oikein siistissä vanhojen tanssipaikassa.

6.3. la 129 matkapäivä

Sää oli aamulla epävakaista ja sateenuhka oli ilmeinen. Bonne Chancen kippari, Markku on pähkäillyt useampana aamuna sopivaa kannen maalaussäätä. Ei tullut tänäänkään. Jouduin paikkaamaan eilistä blogia kuvien osalta. Yli puolet kuvista olivat jäänet matkalle.

Iltapäivällä kävin viereisellä uimarannalla uimassa.

Ennen unia kuuntelin Tervon Koljattia äänikirjana toista kertaa. Ja taas nauratti.

7.3. su 130 matkapäivä

Sää oli edelleen epävakaista. Koska Markku ei voinut aloittaa maalausta päätettiin tehdä pieni kaupunkikierros kävellen ja samalla vähän shoppailla. Isommat marketit olivat kiinni, joen ostokset tehtiin kivijalkakaupoista, vähän korkeampaan hintaan. Mutta olivathan pienet yrittäjäkauppiaat tulleet meitä asiakkaita palvelemaan sunnuntaina. Marketeille ne ei taida arkena pärjätä.

Iltapäivällä kävin marinan toisella puolella katsomassa 120 jalkaista tai suurempaa yksimastoista purjevenettä. Se oli suurin slooppi. mitä tähän elämämänvaiheeseen olen nähnyt. Valtavan kokoinen

ja aivan kuin juuri pakasta otettu, Cindarelle, kotisatamana Georg Town, Jamaikalta, luulisin.

Sitten soutelin jollalla viereiseen laituriin, jossa oli kolmas suomalaisvene Merilyn. Kippari oli paikalla ja sain tilaisuuden kysellä Las Palmasin kaupoista ja nähtävyyksistä ja kalastuksestakin juteltiin sekä tietenkin purjehtimisesta Atlantilla. Merilyn oli ollut jo 7 vuotta Las Palmasissa ja kierrellyt Kanarian saaria. Sain hyvää tietoa ja riittävästi. Meillä olisi riittänyt juttua loputtomasti.

Toisten suomalaisten tapaaminen ja keskustelut heidän kanssaan ovat tällaisen matkailun suolaa.

Illalla kirjoittelin KPS:n julkaisuun tulevaa juttua matkastani.

8.3. ma 131 matkapäivä

Aamu valkeni puolipilvisenä, mutta kohtalaisen lämpimänä. Aamulla hoidin pyykinpesun ja kuivasin rummulla. Se vei puolitoista tuntia. Sitten kävin suihkussa.

Päivällä pilvet hävisivät ja ilma lämpeni olennaisesti.

Tartuin pyykin jälkeen toiseen toimeen, joka oli jo joitakin aikoja muistuttanut mielessäni tekemättömyydestä. Putsasin ja vaihdoin polttoainejärjestelmään suodattimen. Siis kaksi puhdistettiin ja yksi vaihdettiin. Likaa oli hirvittävästi. Ihme, että kone oli yleensä käynyt, vaikkei jaksanutkaan pyöriä täysillä kierroksilla. Syy oli polttoaineen saannin puutteessa, jota olin kyllä epäillytkin. Markku helppasi koneen ilmauksessa, joka on todella yksinkertaista automaattisen ilmausjärjestelmän johdosta.

9.3. ti 132 matkapäivä

Aamulla kävin respassa maksamassa 11.3. asti laituripaikan. Päivällä kiertelin venetarvikeliikkeitä kyselemässä, AISI järjestelmästä, manuaalisesta ankkurivinssistä, kalastustarvikkeista ja Kanarian saarten cruising oppaasta. Kirjan ostin, muu jäi selvittelyn asteelle.

Iltapäivällä kävelin kaupungilla ristiin rastiin etsimässä postikorttikauppaa. En löytänyt ensimmäistäkään.

10.3. ke 133 matkapäivä

Aamusta päätellen tulossa on lämmin päivä. Yritin lähettää iridium puhelimella e-mailiä. Ei onnistunut.

Päivällä käveltiin Markun kanssa kaupunkikierros. Kolibrissa oluella, Canterasin rantamaisemissa pizalla Telepiza nimisessä paikassa, jossa sai 3,00 eurolla syötävän pizan. Paluumatkalla tultiin Espanjan plazan kautta, jossa on varsinainen ravintoloiden keskittymä ja useita postikortteja myyviä kioskeja. Ostin kortit ja merkit. Kyseinen aukio on näkemisen arvoinen puistoineen ja muine nähtävyyksineen.

Iltapäivällä kävin lähirannalla uimassa.

11.3. to 134 matkapäivä

Aamusää oli kaunis, lämmin ja tuuleton. Postitin kortit. Internet ei toiminut sailorbaarin edustalla

eikä paikka auennut vasta kun 10.00. Olin aikaisessa.

Palasin suihkun kautta veneelle ja aloin puuhailla lähtövalmisteluja Gran Canarian eteläosaan, jossa on useita satamia 5-10 NM etäisyydellä toisistaan, Pasito Blanco ensimmäisenä. Siitä mainittiin ostamassani oppaassa, että se on kallein 24 euroa/ vrk, mutta hyvät korjauspalvelut ja turvallinen.

Lisäksi Arquineguin, kalastajakylän satama ja Puerto Rico ja Puerto Mocan alle 5 NM etäisyydellä toisistaan. Matkaa Pasito Blancoon kartasta suoraan mitattuna n. 32 NM ja n. 45 Mocaniin.

Irrotin köydet juotuamme Markun kanssa lähtökahvit klo 12.00. ajettuani ulos marinasta aloin nostella purjeita. Tuuli oli alle 10 kts SSE eli lähes vastaista. Seilasin leppoisasti ja etsin kalavehkeisiin kaksi vapaa tarvittavat osat ja varusteet. Panin molemmat vavat perään, toisessa isommassa mustekala tai vastaava isolla painolla ja toisessa normaalilla kiintokelalla ja 15 kg punotulla siimalla varustetusssa Rapalan sukeltava silakan värinen vaappu.

Saavuttuani lentokentän tienoille aloin odotella tuulen kovenemista, mikä oppaan mukaan näillä paikkeilla yleensä tapahtuu. Niin myös nyt tuuli koveni olennaisesti yli 20 kts ja kääntyi pohjoiseen eli täysin takatuuleksi. Kelasin myös pikavauhtia kalastusvehkeet pois. Aallokon alkaessa kasvaa ja

tuulen voimistuessa jouduin pitämään perää tai käyttämään pilottia Lulun lisäksi. En ole vielä löytänyt turvallista säätöä ilman vahinkojiipin pelkoa tuuliperäsimen käytössä täysmyötäisillä.

Jos säädän jiippivaaran pois vene koukkii kovemmissa puuskissa turhan voimakkaasti tuuleen.

2 tunnin kuluttua klo 18.45 tuuli loppui ja loppumatka meni koneajoksi.

Saavuin Pasito Blancon satamaan 19.45 pimeän laskeuduttua, mutta marinaan oli helppo löytää ja ajaa sisään varsinkin tyynessä. Respan odotuslaituri löytyi myös ja sinne tuli VHF :llä tekemäni saapumisilmoituksen perusteella vastaanottaja avustamaan kiinnittymisessä epämiellyttävään kiinteään betonilaituriin, jossa odotettiin aamua ja officen avautumista. Vuorovesivaihtelu on onneksi vain noin 1,5 m, mutta se on kuitenkin huomioitava köysiä kiristellessä. Lisäksi oli jonkunmoinen svelli, joka jauhoi koko ajan ja nyki kiinnitysköysiä.

Matkaa oli kertynyt lokin trippiin 39,00 NM.

12.3. pe 135 matkapäivä

Yöllä heräsin tarkastelemaan köysiä klo 4.00, jolloin saapui toinenkin vene vastaanottolaituriin ja heillekin oli vastaanottaja rannalla.

Aamulla ei respassa ollut ongelmia. WIFI 5,00 /päivältä. Oli taas kiskurihinta, mutta muuten marinassa oli normaalit hinnat vähän alle 20,00 euroa vrk sisältäen suihkun, mutta ei vettä ja sähköä. Sain ne kuitenkin kaupan päällä ilmoittaessani olevani vain muutaman päivän.

Lähdin sitten etsiskelemään kauppaa ja baaria tai ravintolaa. Vajaan kilometrin päässä näkyi turistikylä Maspalmasin niemellä. Kävelin ensin rantaan, sitten mäen yli Golf kentän alueelle, jossa oli isot hiekka-alueet väylien keskellä. Saavuttuani toiselle puolelle mäkeä ja kenttää olin aivan turistikylän vieressä. Ainoastaan 2.5 m korkea rauta-aita piikkipäisillä nuolilla erotti minut tavoitteestani. Sattumoisiin paikalla oli kenttähenkilökuntaan kuuluva, jolta kyselin kuinka pääsen kohteeseeni. Palaamalla takaisin ja kiertämällä koko kenttäalue kuului vastaus eli yhteensä 5 km uusi lenkki helteisenä päivänä. Palasin veneelle ja kävin lähikaupassa, joka oli kohtuullisen hyvin varustettu, vaikka ei liha- tai kalatiskiä ollutkaan. Itse kylässä ei ollut mitään virikettä vierasveneilijälle, paitsi joitakin kymmeniä huviloita ja muuta asutusta sekä pieni uimaranta. Kaveri respassa ilmoittikin, että tarvitsen joko taksia tai vuokrata auton. Hän järjestää tarvittaessa. Sen uskoin nyt todeksi.

Tulihan lenkkeiltyä ja katseltua maisemia.

13.3. la 136 matkapäivä

Aamu oli jälleen kaunis ja kevyttuulinen.

Puhdistin tutkan maston alkavasta ruosteesta venevahalla, toinen kerta tällä matkalla. Vaha toimii hyvin.

Klo 11.45 irrotin köydet ja lähdin Puerto Ricoon ilman avustajia. Viereisessä veneessä oli kylläkin väkeä, mutta katselivat päältä lähtöäni. Huikkasin holat ja poistuin mallikkaasti. Ajoin koneella vastaiseen pienessä aallokossa ja ihmettelin, kuinka marinassa oli koko ajan svelli, joka nyki kiinnitysköysiä ärsyttävästi. Puolimatkan jälkeen tuuli oli kääntynyt sivulle ja avasin genuan, mutta en viitsinyt nostaa isoa 3,5 mailin matkalle. Saavuin Puerto Ricoon klo 13.10, matkaa 7.2 NM ja sain respasta paikan ja apua sen löytämiseen. Puerto Rico on jyrkkärinteisen lahdenpoukaman kainalossa, rakennettu pääasiassa rinteille, koska tasamaata on niukalti venesatamien ja uimarannan ympärillä.

Satamassa on hyvä suoja kaikilta tuulilta eikä svelliäkään nyt ole, joten hyvä paikka seilorille.

Valitettavasti internettiä ei ole laitureille eikä toimistossa vierailijoille.

Rantakahviloista löytyy kyllä. Sekin on hyvä.

14.3. su 137 matkapäivä

Yö oli rauhallinen, ei svelliä eikä muutakaan häiriötä. Päivä meni paistatellessa. Varjossa lämpötila on + 26 C. Vähän myös snorklailin aallonmurtajan kupeessa. Siellä oli jotakin parvia pieniä kauniin vihreitä kaloja ja useita 5-10 kalan parvia särjen kokoisia ja vähän näköisiäkin kaloja ja yksi taskurapu kiipeämässä kiven kuvetta.

Kävin lähimarketissa ja ostin viereisestä kioskista Iltasanomat 13-14.3.

Loppuilta meni siihen perehtyessä.

15.3. ma 138 matkapäivä

Kaunis ja täysin tyyni aamu. Lämpötila oli noin +20 C.

Tuuliennuste oli NE alle 10 kts.

09.45 lähdin Tenerifelle Santa Cruziin koneella puskien peinessä vasta-aallokossa ja täysvastaisessa tuulessa. Huomaa ero 180 astetta ennusteeseen. Täälläpäin Gran Canariaa ennusteilla ei ole merkitystä, koska tuulet pyörivät vuorten ja maan lämpenemisen johdosta.

11.10 nostin ison, avasin genuan ja sammutin koneen. Tuuli oli kääntynyt jo sen verran itään, että purjeet vetivät hyvin tosin tiukkaa vastaista tuulimittari ja vindeksi viiksessä.

12.00 paikkeilla ohitin Gran Canarian läntisimmän niemen Capo Descojanadon ja tuuli voimistui selvästi puhaltaen alas vuorilta 20-28 kts voimalla. Aallokko oli myös kasvanut 2 m korkeaksi vanhaksi mainingiksi, koska se vyöryi nyt pohjoisesta ja osin pohjoiskoillisesta, mutta ei ollut vaikeaa purjehtia. Tunnin päästä tuuli jälleen keveni 10 kts pintaan ja kääntyi hieman lisää itään helpottaen porjehtimista. Aalto tuli nyt myös enemmän sivulta.

Samoihin aikoihin pilvet ja usva mereltä hävisivät ja Teijden huippu ilmestyi näkyviin. Uskomaton näkymä, koska näytti siltä, että vuori on tuossa vieressä ehkä 15 Nm, kun tosiasiassa matkaa oli 40 NM paikkeilla. Teijden korkeus on 3717 m merenpinnasta, josta sitä katselin. En ole ennen nähnyt vastaavaa, vaikka olen Euroopan korkeimmat huiput nähnyt. Huipulla näkyi vielä lunta pohjoispuolella. Myös Gran Canarian puolen maisemat ovat länsipuolella saarta jylhemmät kuin itäpuollella.

14.55 matkaa oli jäljellä 28,5 NM. Ole selvää, etten ehdi valoisan aikaan satamaan, mutten ollut sitä yrittänytkään. Tiesin sataman isoksi, jolloin myös lähestymisvalot ja sataman valaistus ovat kunnolliset eikä ongelmia satamaan sisään ajossa olisi.

18.10 tuuli loppui ja ajoin koneelle loppumatkan n. 16 NM. Vasta 2 mailia ennen satamaa erotin kunnolla sisäänajovalot kaikista rannalla olleiden liikennevalojen, autojen jarruvalojen ja mainosvalojen seasta. Satama sijaitsee aivan Santa Cruzin keskustassa. Reitti perille löytyi hyvin vaikken saanutkaan vastausta pariin VHF kutsuuni eikä marinan puolella ollut mitään opasteita vierasveneille mm. odotuslaiturista tai repasta/ toimistosta.

21.00 Olin perillä. Ensimmäisenä oli pitkä lähes tyhjä ponttoonilaituri pitkillä pistokkailla, joten siihen. Laiturissa oli vain 70-80 jalkainen clipper slooppi Chalenger Suothamptonista. Näin saman veneen viimeksi viikko sitten Las Palmasissa telakalla.

Matkaa oli kertynyt lokin trippiin 60,77 NM ja GPS:n mukaan 52 NM. GPS:n tulos vastaa kartalta mitattua matkaa tarkalleen. Marina oli erittäin rauhallinen. Vuorovesi tai minkäänlainen aallokko eivät heilutelleet venettä. Oli mukava painua pehkuihin hyvin onnistuneen ja mieleenpainuvan matkapäivän jälkeen.