16.02. ti 111 matkapäivä

Aamulla herääminen oli miellyttävää, koska oli pitkät kunnon unet, 12 t, takana.

Sää oli kaunis + 20 C lämpöä ja aurinko paistatteli pilvien lomasta. Aamulla ei ollut kovaa tuulta, mutta 20 kts kuitenkin suunnasta SW.

Aamupalan jälkeen aloin valmistella maihin menoa purkamalla jollan paketistaan ja pumppaamalla sen käyttökuntoon. Tuuli oli taas yltynyt puhaltaen ikäviä puuskia yli lähes 30 kts. Kaikki piti sitoa jotenkin kannella jollaa kunnostaessa, ettei puuska veisi tavaraa mereen, itse jollakin, joka alkoi täyttyessään nousta ilmaan.

Kun kaikki oli valmista ja jolla veneen perässä, tapahtui se, mitä vähiten odotin ja kaipasin. Ankkuri alkoi luistaa. Pito hävisi kokonaan. Käynnistin koneen, jottaa venettä pystyy hallitsemaan, jos tuuli alkaa kuljettaa kohti lähinnä melko lähellä takana olevaa moottorivenettä. Toinen ankkuri, joka oli veneen perässä lähes pystysuorassa, tarttui johonkin kiinni. Annoin vähän lisää köyttä ja pistin sen keulaan kiinni. Mitäs nyt ? Olin melko lähellä takana olevaa venettä. Ehkä 5 m erotti Kristiina II:n perässä olevasta jollasta takana olevan poijuköysiin. joita oli kaksi hieman sivusuuntiin veneen keulasta. Seurasin tilannetta jonkun minuutin. Pysytäänkö tässä, vai valutaanko sittenkin pikkuhiljaa taaksepäin. Ei pysytty täysin paikallaan. Päätin nostaa molemmat ankkurit ja keksi jotain muuta. Kaksi vaihtoehtoa oli, lähteä Puerto Caleroon tosi kovaan vasta-aallokkoon, tosin vain 10 NM tai mennä laiturin kivilaiturin kupeeseen.

Ankkurien nostosta tuli varsinainen taistelu. Selkään sattui kova rempominen. Työnsin koneella hiljaa eteenpäin ja vedin isompaa levyankkuria, jossa oli myös 7 m kettinkiä ylös. Välillä piti käydä ottamassa vetoa pois ja ohjaamassa venettä oikeaan suuntaan, koska puuskainen tuuli lähti viemään hyvin nopeasti keulaa eikä sitäkäsivoimin pitänyt mikään paikallaan. Kolmannella tai neljännellä yrittämällä sain ankkurin niin ylös, että näin sen olevan kiinni jossain köysivyyhdissä. Enempää se ei tullut ylös, 2 m jäi puuttumaan. Sain jatkovartisella puoshaalla nyittyä köyden kerrallaan ankkurin levyjen yli ja lopulta koko ankkurin vapaaksi. Aikaa oli mennyt jo kaksi tuntia siitä, kun ankkuri alkoi luistaa. Toinen ankkuri oli vielä jumissa. Se oli 12 kg iso naara, jossa oli vain köysi. Yritin nostaa ja irroittaa sitä ajamalla eteen sivuille ja taakse. Konsteja olisi ollut, jos veneessä olisi ollut toinen henkilö ruorin takana, mutta kun ei ollut, kuin yksi invaliidi. Päätin tehdä vielä kaksi yritystä ja sitten katkaisen köyden. Näin vilaukselta, että ankkuri oli jonkun pohjassa olevan poijuköyden alla. Vettä paikassa oli alavedellä alle 4 m. Ankkuri nousi, ehkä metrin tai puolitoista ja stoppasi siihen. Sivusuunnassa se liikkui jonkun metrin. Taas, jos olisi ollut veneessä kaveri olisin sukeltanut ja irroittanut ankkurin, mutta nyt ei veneestä tietenkään voinut mihinkään lähteä. Katkaisin oman ankkuriköyteni. Sinne jäi ankkuri, mutta en oikeastaan ollut koskaan ollut erityisen ihastunut siihen. Yksi etu kyllä oli se, että pakkaaminen punkan alle oli kätevää, koska ankkuri meni piennen tilaan lavat varressa.

Irrotettuani ankkurit ajelin yhden naapurissa olevan veneen vierestä, josta ankkurointivaikeuteni havainnut kaveri, joka puhui vain espanjaa j jonkun sanan englantia, kehotti minua ottamaan yhden vapaan poijun. Hän tiesi sen omistajan olevan joitakin päivä poissa. Poijussa ollut vene oli isompi kuin minun, joten se kestää varmasti. Kiitin tiedosta. Kävin kivilaiturin vieressä ja totesin siinä olevan yhden välin johon voisin hätätilanteessa kiinnittyä. Menin kuintenkin katsomaan poijua ja selvittämään, minkälainen kiinnittyminen olisi. Itse merkkipoijussa ei ollut lenkkiä. Siinä oli vesiletkun kiinnittämisvehkeet. Vedessä oli lepuuttaja ja siitä roikkui pienessä köydessä isompi köysilenkki. Kiinnittyminen piti saada siihen, joko nostamalla se veneen pollariin tai laitamalla poijuhaka köysilenkkiin. Laitoin poijuhakaan köyden ja koukkasin poijuhaan köysilenkkiin.

Tuulenpuuskat olivat jo yli 30 kts ja vene liiraili poijussa puolelta toiselle, mutta pysyi paikallaan. Huokasin helpotuksesta. Iltapäivällä kävin selvittelemässä ponttoonilaiturissa olevasta ranskalaisveneestä sataman palveluja. Englantia puhuvan tyttären ja veneessä olleiden muiden henkilöiden kanssa selvittelyn tuloksena sain tietää, että palvelut ovat minimi. Yksi suihku, jos pääsee maihin ja takaisin ja löytää satamavahdin ja yksi WC ei muuta. Ankkurointimaksua ei ole. Jollalaituria tai muutakaan niille tarkoitettua paikkaa ei ollut. Jotkut näyttivät suotavan kaupungin puolelle lahtea ja kiipeävän kivikkoreunasta ylös kadulla. Nousuveden aikana, ilmeisesti onnistuu. Sopii toivoa, ettei jollaa varasteta. Toisen tuovat jollan ponttoonilaituriin, jossa on veneiden välissä sen verran tilaa, että muutama jolla mahtuu. Sitten pitää päästä lukitusta portista ulos ja takaisin tullessaan sisään.

Minulle avasi portin ko ranskalaisveneen kippari. Satamavahti löytyi toimistostaan 4x5 m valkoinen kivikoppi. Ostin 2 kertaa suihkun yht. 2 euroa ja sain avaimen toiseen valkoiseen kivikoppiin. Satamavahti lupasi olla paikalla klo 21.00, kun palaan kaupungilta syömästä ja päästää minut portista laiturille. Porttiin ei saanut avainta, koska ei ollut venettä laiturissa. Englannilla pärjättiin tässä keskustelussa.

Palatessani kaikki sujui ongelmitta. Sain nukkua rauhassa veneen ollessa tukevasti poijussa. Selkävaiva vaati lääkitystä. Otin veneapteekista särkylääkkeen.

17.2. ke 112 matkapäivä

Aamulla on lämmin kostea sää, lämpötila +25 C, sprayhoodin alla + 30 C, joka oli yksi tämän Atlantin purjehduksen tavoitteita. Taivas on harsomaisen pilvipeiton verhoama. Sain viereisen veneen kipparilta Joselta tiedon, että poijun omistaja taitaa olla tulossa. Irotan Kristiina II:sen ja ajelen laiturin viereen. Koska on lähes tyyntä. laitan veneen kiinni kivilaituriin aikaisemmin katsomaani kohtaan. Homma sujui hyvin ilman ongelmia. Köysiin jonkun verran löysää, niin on pari tuntia aikaa käydä marketissa. Palatessani vesi olikin noussut eikä laskenut, mutta ei paljoa. Katselin lahdelle ja totesin, että käyttämäni poiju olikin vapaana, joten päätin siirtyä siihen yöksi, mikä olikin hyvä ratkaisu. Kävin ensin uimassa ensimmäistä kertaa Kotkasta lähdön jälkeen 15.8.09 ja Atlantissa eikä vesi edes ollut kylmää. Kävin myös suihkussa. Kaikki oli vaivatonta, koska laiturista pääsi suoraan maihin.

Illemmalla alkoi tuulla ukkoskuro ja melkein 30 kts tuulta jo ennen kuin ehdin poijuun. Olin tukevasti kivilaiturissa. Saateen hellittäessä lähdin poijuun. Neljännellä yrittämällä sain siepattua köysilenkin merestä ja veneen kiinni. Taas viimetipassa, koska pimeys tulee niin nopeasti. Kaikki on siis hyvin ensi yöksi.

18.2. to 113 matkapäivä

Heräsin puolen yön aikaan hirveään tuulen vinkunaan ja salamointiin. Oli noussut ukkosmyrsky. Ankkurilahti oli aalloilta suojassa, mutta tuulelta ei. Vettä ja rakeita satoi vaakasuoraan. Puuskissa tuuli oli 35 kts luokkaa. Seurailin tilannetta jonkun aikaa. Kun edellinen kuuro oli ohi, jonkun ajan kuluttua iski uusi entistä kovempi. Palasin punkkaan takaisin ja nukahdin. Aamuyöstä heräsin jälleen. Keli oli samanlaista, ellei pahempaa. Puuskat nousi 40 kts ja salamoi ympäri taivasta, mutta salamat eivät iskeneet maihin. Valot sammuivat satamasta ja osasta kaupunkia. Hälytysajoneuvojen sireenit vonkuivat puolipimeässä kaupungissa. Tunnelma oli melkoisen infernaalinen. Sitten tuli piste ii:n päälle. Sataman kovaäänisistä kuului: Attentsion, attentsion, espanjaa, josta ymmärsin jotenkin myrskyn, ja lopuksi por favor. Eikä kauaa kestänyt, kun entistä voimakkaampi kuuro iski lahdelle. Suurin piirtein kaikki vesi, mitä näkyi, lensi vaakasuoraan ja tuuli ulvoi rajusti ja salamoi. Joku valvontayksikkö valaisi rannalta ankkurilahden valonheittimellä todeten kaikkien veneiden pysyneen kiinni. Painuin taas punkkaan. Olipa keliä. Sen jos olisi merellä kohdannut.

Aamulla ukkosrintama oli ohi. Tuuli raastoi vielä veneitä 20-30 kts voimalla.

Ilman lämpötila oli pudonnut + 16 C asteeseen, mutta auringon paistaessa pilvien lomasta, tuntui aika lämpimältä.

Vene kallisteli vieläkin puuskissa ja sadekuurot piiskasivat veden pintaa. No hyvä suolavesi ainakin liukenee veneen kansirakenteista, sitloorasta ja osittain köysistä. Ilmapuntarini oli jämähtänyt 998 lukemiin jo 5:s päivä. 11.30 kirjasin tuulen lukemiksi puuskissa 40 kts. Eipä meinaa hellittää. 14.30 uusi tuulennopeus yli 50 kts. 15.40 Puuskat riuhtovat veneitä poijuissa ja ankkureissa edelleen 40 kts.

17.00 jälkeen alkaa myrsky hellittää. Enää ei tule puuskia eikä rajuja sadekuuroja. Aurinko ilmestyy pilvien välistä.

Lisäsin kannuista polttoainetta tankkiin 20 l ja latasin koneella 2 tuntia. Myöhemmin illalla keli oli täysin rauhoittunut. Veneistä ei päässyt vuorokauteen maihin huonon sään vuoksi.

19.2. pe 114 matkapäivä

Aamusää, kaunista, lämmintä ja lähes tuuletonta.

08.55 Lähden heti aamupalan jälkeen etelään marina Puerto Caleroon n. 10 nm matkaa. Ajelen kevyessä tuulessa koneella matkan ja klo 11.00 olen perillä ja kiinnityn respan ponttooniin, joka on hyvin tuulen suojassa. Satamassa oli isoja jahteja ja kaikki palvelut, hinta 25 euroa päivä. WIFI on ponttooneissa vapaasti käytettävissä. Skypeteltiin vaimon kanssa ja katselin Suomen uutisia netistä.

20.2. la 115 matkapäivä

Satamapäivä. Kiersin koko hotellialueen rinteen. Vihreää on yllättävän paljon, jopa vuorelle nousevat niityt ovat osin vihreitä. Myöhemmin kuulin, että runsaiden sateiden johdosta vihreää on luonnossa paljon enemmän kuin tavallisesti. Laitoin sapuskan veneessä. Pottuja ja villisikaa sekä salaattia.

21.2. su 116 matkapäivä

Selkä oli aamulla erittäin kipeä. Sää oli harmaa ja aika tuulinen. Purjehtijatkaan eivät tehneet ulos rataa. Poijuvene kävi katsomassa ja palasi poijuineen. Iso rippi isolla moottorilla. Rannalla oli 30 kpl J 80 veneitä. Kikrjoittelin blokia ja päivitin tekstit. Siinä 6 tuntia vierähti.

22.2. ma 117 matkapäivä

Olin päättänyt lähteä Play Blankan marina Rubikoniin tänään.

Aamulla oli oikein miellyttävä sää. Olin ostanut sukellusvehkeitä, maskin, snorkkelin ja räpylät. Sukelsin katsomaan pohjaa. Potkuri oli ok, vaikka likainen samoin pohja.

Totesin pohjassa selvän kolon antureiden etupuolella seurauksena johonkin törmäämisestä merellä pari sataa mailia ennen Landzarotea. Lokipyörä oli melkein puhdas ja pyöri hyvin. Tankkasin polttoainetankin ja varakanisterit täyteen 43 l yhteensä. Hinta reilusti alle euron litra, vaikka ostin kalliista paikasta.

Laiturimaksu 69,00 kolmelta päivältä.

13.30 lähdin ja nostin täydet seilit. Tuuli keveni koko ajan ja loppumatkasta ajoin koneella pakaten purjeet.

17.05 olin perillä marina Rubiconissa, joka oli suuri paikka. Matkaa olin tehnyt 11,5 nm. Päivä oli kaunis ja tuuli kevyt. Purjehdus oli mukavaa hidasta etenemistä ja kryssiä tietenkin. Respassa kaikki sujui hyvin ilman ongelmia. Myös WIFI ponttooneihin toimi. Respasta tuli kaveri helppimään kiinnittymistä ponttooniin. Taas hyvää palvelua.

Maisemaltaan Rubicon on paljon mukavampi kuin Puerto Calero oli. Ponttoonien välit ovat riittävän suuret eikä manöövereissä ole ongelmia ahtauden takia.

Ilta meni ympäristöön tutustuessa. Sieltä löytyi kaikki maailman ravintolat Little Italiasta itämaisiin, mutta intialaista en huomannut. Kävin marketin pizzeriassa ja söin hyvän pizzan 7,50 ja iso olut 2,00. Siihen ei aivan näkyneet mastot, joka tarkoitti yht. 3,00 euroa.

23.02. ti 118 matkapäivä

Tarkastin aamulla suihkun ja totesin erittäin siistiksi ja lähellä olevaksi. Muutkin palvelut olivat lähellä. Kaupat, ravintolat, telakka ym.

Kävin telakalla kyselemässä noston ja pohjan pesun hintoja, 200,00 €. Tilasin noston huomiseksi.

Iltapäivällä kävin jollalla soutamalla uimarannalla, joka on puolen mailin päässä. Tyyni ilma, mutta svelli rullasi rantaan melkoisella voimalla. Veden lämpötila oli noin 20 C. Harjoittelin snorklausta. Nenän sulkevalla maskilla se oli minulle aluksi erittäin hankalaa. Snorkkelissa on venttiili josta puhalletaan ilma ulos. Sitten otin räpylät mukaan kuvaan. Laitoin ne rannalla jalkoihin ja aloin läpsytellä kohti uimasyvyistä vettä. Itseäkin alkoi naurattaa, kun kaavin lapiollisia hiekkaa räpylöiden lavoilla eikä kävely ottanut onnistuakseen. Koko ajan sai pelätä, että rantaan vyöryvä aalto tekee lopullisesti selvää yrityksestäni päästä riittävän syvälle. Siispä muutin taktiikkaa ja kävelin selkä edellä, mikä oli oikea tekniikka. Hetken päästä olin rähmälläni puolentoista metrin syvyisessä tyrskynä vyöryvissä aalloissa. Pääsin jotenkin tolpilleni maski ja snorkkeli kaulassa. Ja rannalla on hauskaa. Korjailin kamppeet snorklauskuntoon.

Sitten sukellus syvään veteen ja menoksi kuin delfiini. Räpylöillä uidessa pää painui veden alle ja hetken päästä vetelin vettä nenään. Uiminen loppui siihen, mutta veden polkeminen ei ollut onnistuakseen, joten pysyttelin pinnalla käsiliikkeillä. Onneksi vesi kantaa paljon paremmin kuin Suomenlahdessa. Rintauintikin oli hankalaa, mutta selkäuinti sujui yllättävän hyvin. Totesin, että paras aloittaa harjoittelu yksi kerrallaan periaatteella, ensin maskilla, sitten snorkkelilla ja sitten räpylät ilman mitään muuta.

Parin päivän jälkeen voisin paneutua vedenalaisen maailman ihmeisiin. Muistelin, että pikkupoikana, jolloin viimeksi käytin räpylöitä ja snorklasin , painelimme kuin hainpoikaset vedessä. Totuus on nyt toinen. Pikkuhiljaa pääsin jonkinlaiseen tuntumaan ja näin pohjan ja joitakin pikkukaloja aallonmurtajan kupeessa.

Jolla takaisin lähtökin oli oma huvinsa. Työnnä jolla matalaan veteen. Odota ja pidä lujasti jollaa kun tyrsky menee rantaan ja sitten pakenevan veden kanssa äkkiä merelle, ettei seuraava aalto viskaa takaisin rantahietikolle. Soutelin takaisin veneelle ja lepäsin illan päivään rasituksista toipuakseni.

24.2. ke 119 matkapäivä

Herätyskello vingahti 7.30. Mietiskelin , kuinka hoitelen hommat ja mitä pitää muistaa tarkistaa veneen ollessa ylhäällä. Kuinka menetellään, jos pohjaa on korjattava ? Nukunko seuraavan yön telakoidussa veneessä.

9.30 Nosto sujui ilman ongelmia, vaikka mainingit velloivat vettä myös nostoaltaassa.

Nostoon oli aihetta, pohjassa lähes 2 cm matto ja sinkki akselissa aivan loppu . Potkuri oli jo syöpynyt. Volvon toista kautta vetävä 3- lapainen. Ihmettelin, kun pintakerroksen alta paljastui harmaa maalipinta, joka oli jostain kohdin syöpynyt puhki ja lavoissa oli nuppineulan pään kokoisia syöpymiä. Ei vaikuta hyvältä. Putsasin enkä muuta voinut käytettävissä olevan ajan puitteissa tehdä. Vaihdoin myös uuden sinkin akseliin. Marinero pesi pohjan painepesurilla. Törmäysjälkiä en löytänyt pohjasta. Voisi olla jäänyt liinan alle, mutta ei pantu venettä pukille. Hemppelin Hard racing extra oli kohtuu hyväkuntoista edelleen. Katsoin pohjan uudelleen maalaamisen tarpeettomaksi.

Liinat jättivät veneen kylkiin siniset juovat, jotka marinero hankasi veneen veteen panon jälkeen, sinne päin puhdas tyylillä. Putsasin loput itse ja vahasin 2h työ jollan kanssa, mutta hyvä tuli.

Iltapäivällä kävin uimassa. Räpyläuinti ilman maskia ja snorkkelia alkaa sujua.

Illalla huomasin olleeni liikaa auringossa. Oli punainen kuin keitetty rapu ja hiukan viluinenkin. Nyt tuli ahneen loppu, mietiskelin auringon otosta.

Kävin syömässä lähiravintolassa. Kovahintainen dinneri, johon oli ympätty yksi pizza ilman tilausta alkupaloiksi ja ruoka kierremakarooniksi vaihdettu, kun haluamaani ei ollut. Minulla esitettiin vaihtoannoksen olevan vastaavaa. Koko roska 17,50, jossa oli ainakin puolet liikaa. Eipä paikassa ollut tungostakaan.

25.2. t0 120 matkapäivä.

Aamusää oli kaunis, lämmin ja tyyni. Naapurivene, Nicholsson 36, Emma, miehistönään englantilaiset Roger ja Sarah Thames joen suulta, lähtee Lopos saaren kierrolle. On kuulemma hieno saarin hyvine ankkuripaikkoineen.

Totean, että minun on syytä välttää auringon ottoa. Skypeteltiin vaimon kassa.

Päätin pestä pohjan liinojen kohdalta jollalla ja sukeltamalla sekä hoitaa pois siniset maalit ja vahata kohdat. Pari tuntia vierähti.

Iltapäivällä snorklailin uimarannalla ja näin yllättävän paljon erikokoisia kaloja, suurimmat ehkä 30 cm pienimmät 1 cm. Yritin tullessani ilmoittautua huomiseksi retkelle, jossa tutustutaan Lanzaroten eteläosan tulivuoriin ja vulgaaniseen historiaan. Retki oli täyteen varattu, mutta aamulla selviää, onko tullut peruutuksia. Yritin katsella yle areenasta uutisia ja talviolympilaisia. Kuvayhteys tökki, mutta sain radioselostuksen toimimaan. Kuuntelin yli puolen yön.

26.2. pe 121 matkapäivä

Pääsin mukaan retkelle, joka oli mielenkiintoinen ja paljon nähtävää sisältävä kierros tulivuorialueella.

Kameliratsastustakin saattoi harrastaa.

Illalla nautittiin Emman kippari Rogerin kanssa viinitilan tuotetta retkellä ostamastani pullosta ja juteltiin purjehduksesta ja elämästä. He pitävät veneen vielä pitkään Kanarian saaarilla. Miksi pitää seilata Atlantin yli, kun täälläkin on lämmin ja hyvät palvelut ja mukavat olot sekä lennot kotiin ja takaisin huomattavasti helpommat.

Kyllähän Atlantin ylityksessä on oma mielenkiintonsa CV merkinnän lisäksi. Haaste, suoritus ja onnistuminen. Itselläni ainakin on sellainen tunne, vaikken tällä reissulla tavoitteeseeni päässyt.

27.2. la 122 matkapäivä

Aamulla oli tarkoitus lähteä Fuerteventurelle, mutta kovan yli 20 kts vastaisen tuulen johdosta siirsin päivällä.

Ostin venetarvikeliikkeestä 30 m 8 mm kettinkiä ja aura-ankkurin, joita on näkynyt eniten täällä veneissä. Olisin ostanut Brucen, mutta ei ollut. Kettingin kuskaamiseen ja laittamiseen ankkuriin köysineen, 50 m, menikin puoli päivää.

Illalla eräässä ravintolassa mukavasti musisoiva Maria ja hänen miehensä kävivät kurkkaamassa venettä, koska halusivat nähdä, millaisella veneellä tänne voi Suomesta seilata.

28.2. su 123 matkapäivä.

8.00 herätys. Tuuli NW 15 kts, lämpötila + 22 C ja ilmapuntari nousussa 1012 mb.

Nyt on mainio purjehdussää ja lähden saman tien aamupalan jälkeen Castilloon Fuerteventurelle, jonne matkaa kertyy 30 NM.

11.15 on purjeet ylhäällä kaikkien lähtöselvitysten ja muun lähtöön sisältyvän valmistelun jälkeen. Kiersin Lobos saaren El Rio salmesta, joka erottaa sen pääsaaresta. Salmi on kuulemma vaarallinen kovilla pohjois- tai etelänpuolen tuulilla mataluutensa ja virtansa johdosta. Voin kuvitella, 1 mailin leveä ja noin 10 m syvyisesti vettä keskellä, sivuilla vähemmän. Tuuli nousi välillä puuskissa 25 kts ja vene kulki kevyessä surffissa yli 8 kts pitkät pätkät. Harkitsin reivaamista, mutta tuuli alkoi pikkuhiljaa moinailla eikä reivaamista tarvittu. Tämä oli yksi hienoimpia purjehduksia tällä reissulla.

16.00 saavuin Puerto Castilloon. Valoisan aikaan lähestyminen ei ollut vaikea, mutta pimeällä voi olla, koska sisään vievän reitin pohjoispuolella on matalikko. Vesi oli erittäin kirkasta. Ajaessani ennen aallonmurtajaa katsoin pohjaa ja ihmettelin mataluutta, mutta kaiku osoitti 7.5 m syvyyttä. Marina on aika pieni ja antaa vajavaisen suojan kaakkoistuulilla. Lisäksi vesiskootterimotoristit huristivat täysillä laiturin pään ohi. Koko paikka on turistikaupunki, joka on syntynyt hyvän hiekkapohjaisen lahdenpoukaman ympärille, niin kuin ilmeisesti useimmat Fuerteventuren itäpuolella.

Satamakapteeni oli miellyttäväkäytöksinen ilmeisesti väliamerikasta lähtöisin oleva herra, joka hoiteli monia hommia, henkilökuljetuksia lasipohjapaatilla, hyljealtaita ja kalastusmatkailua merelle.

1.3. ma 124 matkapäivä

Aamusää, kaunista, lämmintä ja kevyttuulista, N 10 kts.

Tein kävelylenkin ja näin isoja hotelleja ja resortteja sekä niiden

asiakkaiden oheispalveluja tuottavia liikkeitä ja yrittäjiä. Uimaranta on erittäin lapsiystävällinen, pitkälle matalaa ja vesi erittäin kirkasta.

Lähden Grand Tarajaliin n. 13 NM.

13.45 täydet seilit on hilattu taas ylös. Kevyttä sivuvastaista pääsen klo 16.00 asti, jolloin tuuli loppui. Koneella tunti ja kolme varttia ja olen perillä Morro de Jablessa.

Matkalla oli mielenkiintoinen korkea kallioniemi, jonka päällä oli merivalvontayksikkö tutkineen. Nimi oli Punta de la Entalla O Lantailla. Mitä lie tarkoittaa.

Perillä 17.35 ja matkaa kertyi 17.9 mailia trippiin.

Vartija neitonen ohjasi minut laituripaikalle ja helppi kiinnittymisessä. Satamatoimisto aukeaa aamulla joskus 7.00 jälkeen. Toinen puhui englantia ja toinen espanjaa.

Hetken päästä sama neitonen tuli papereiden kanssa veneelle uudelleen. Hänellä oli paperit mukanaan. Pyysin veneeseen, mutta hän halusi täyttää paprut laiturilta.

OK, sehän sopi. esittelin tavanomaiset ja hän täytti kiltista itse kaikki.

Aamulla sitten maksamaan jotain paikasta. WC kaput. suihkut kaput. Aallonmurtaja on hyvä ja suoja varmaan kanssa. Tilaa oli runsaasti. Kävin illalla syömässä

rantabulevardilla, koska kaikki ravintolat olivat varrella. Hyvä kala-ateria 8,00 + iso tuoppi 10,50 €.

2.03. ti 125 matkapäivä

Yöllä tuuli kovaa. Heräsin ja tarkistin kiinnitykset. Kaikki oli hyvin. Aamulla riensin klo 9.00 maksamaan laiturimaksua. Ratakierroksen matkan päässä oli erilaisia rakennuksia, jonne vartija oli viitannut, kun toimistosta oli kyse. Missään ei lukenut mitään. Kävin kahvilasta kyselemässä. Siellä puhuttiin vain espanjaa, mutta sehän alkaa minultakin sujua. Puerto officio, officio puerto, käsien levittelyä ja muuta elekieltä. Kiertelin rakennuksia ja lähdin marinaan takaisin,. Matkalla kohtasin sähköremonttia erään laiturin portilla. Kysymys sama. Porukasta löytyi kaipaamani satamakapteeni.

Käveltiin takaisin pieneen kivirakennukseen, jonka olin myös tarkistanut. Nyt puuttui sähkö eikä tietokonetta voinut käyttää. Lähdöstäni 1,5v tunnin jälkeen oli 8,02 euron satamamaksu hoidettu.

12.30 olin taas hilannut seilit ylös, iso 2. reivissä ja todennut, että samalla halssilla päästään perille asti. Sataman edustalla purjeet alas. Aallokko oli niemen takaa noussut melkoiseksi, koska tuli vapaasti Atlantilta, joten panin remmin kiinni elämänlankaan mennessäni kannelle.

Klo 17.00 satamaan pyörimään ja melko pian selvisi, että satamatoimisto on kiinni.

Löysin vapaan paikan erään espanjalaisen seilorin avustuksella aivan sataman perältä. Hän tuli myös avustamaan laituriin kiinnittymistä. Matkaa oli kertynyt tripin mukaan 24,6 NM. Kylkipaikka vuoren juurelta ja täysin suojassa, paitsi ei varkailta. Laiturille ei mitään porttia, ja autotie perille.

Illalla selvisi, ettei ole paljoa valojakaan. Viereiseltä kalastajien laitureilta tulikin sitten riittävästi valoa, kun paatit olivat palanneet kalasta ja järjestelivät pyydyksiä ja saaliita voimakkaiden valonheittimien valoissa. En poistunut veneeltä, mutta kävin nukkumaan rauhallisin mielin. Taas oli ulkoiltu terveellisessä meri-ilmastossa koko päivä. Totesin mielessäni purjehduspäivän olleen oikein hyvä. Rantamaisemat samanlaista jyrkännettä ja kukkulaa ja vuorta, kaikki ruskean harmaata eri sävyissä, mutta omalla tavallaan karuudessaan vaikuttavan näköistä maisemaa.

3.3. ke 126 matkapäivä

Aamulla maksamaan satamatoimistoon. Paikka löytyi hyvin ja päällikkö, tässä tapauksessa toimitusjohtaja, koska satamassa on kaupallinen laivasatama, jossa tapasin Portugalissakin näkemäni Armas nimisen autolautan. Koska olin ajatellut, että ei joka satamassa kaikkia alkuperäisiä dokumentteja tarvita, jouduin tekemään toisen retken. Jolla piti tyhjentää eilisestä vesilastista. Olin vetänyt sitä perässä. Soudin saman tien jollalla ko. matkan saadakseni, muuta liikuntaa kuin kävelyä.

Toimistossa ei ollut mitään ongelmia, ellei sellaiseksi lasketa kahden sormen tietokonenäppäimistön käyttöä. Ihmettelin vähän, espanjalaiset puhuvat viisi kertaa nopeammin kuin minä, mutta toimitusjohtaja kirjoitti vastaavasti päinvastoin.

ja huikea maksu 5,07 €. Myrsky oli kuulemma vienyt osan ponttoonilaitureista. Tuntui ihmeeltä kun katseli 6 m korkeita betonimuureja ja isoista harkoista ja valtavista kivistä kasattuja aallonmurtajia.

Samalla selvisi, että seuraava määränpääni, Jandia niemen kärjessä ei ole satama, vaan pieni laituri, puertino. Muutin suunnitelmaa lähden Las Palmasiin, matka kartalta 55 NM, koska sää näytti erittäin hyvältä osin iltayöksi venyvällä legillä. Tiesin myös sataman pimeälläkin hyvin sisäänajattavaksi, koska reitti on kunnolla valaistu ja merkitty. Jonkin moinen yllätys tuli vastaan Jandia niemen kärjessä, vaikka kiersin melko pitkältä matalaa. joka on niemen kärjessä. Suuremman yli 20 m syvyyden päätin ylittää, koska kiertoa olisi tullut vielä mailikaupalla lisää.

Jandia majakan ollessa klo 14.00 pohjoissa alkoi svelli eli aalto nousta ja jyrketä. Aikaisemmin se oli hyvinkin maltillista. Vilkaisin merikorttia ja kaikua 30-35 m, jolloin selvisi, mistä on kysymys. Atlantilta vapaasti tuleva suuri maininki toppasi matalikkoon ja tietenkin vielä virtoja niemenkärjessä. Aalto oli kuin myrskyssä, vaikka tuulta oli vain 16-15 kts. Seilasin täysillä purjeilla ja hyvä olikin, koska voimaa tarvittiin, kun mentiin lähes kryssiä tunti 4 kts vauhtia. Kovempaa ei olisi voinut mennäkään, koska silloin olisi alkanut paukkua vasten aaltoa ja veneen pudotessa aallon pohjalle. Lulu ohjasi nätisti. Tuuli alkoi kääntyä enemmän pohjoiseen NNW:stä ja se helpotti menoa, koska välillä meinasi vene pysähtyä ylämäkeen. Arvioni suurimmista aalloista oli 6 m korkeutta ja frekvenssi paljon piukempi kuin avomerellä.

15.00 olin ylittänyt matalan ja vesi syvenee 200 m, 500 m ja sitten 1000 m. Aalto helpottaa, mutta vähemmän kuin oletin. Mistä lienee tulee, mutta jossain on tuullut kovaa, muuten ei tällaista olisi. Pääsen suoraan 281 astetta kohti Las Palmasta sivuvastaiseen aaltoon. Matkaa on jäljellä 40 NM ja vene kulkee Lulun ohjaamana 4-5 kts. Laitoin ruokaa, söin ja otin ruokalevot, vartti, yhteensä ehkä tunti. Kun nousin sitlooraan totesin kohdanneeni kaksi laivaa, toinen matkalla itään ja toinen länteen noin 2,0 NM etäisyydeltä. Juuri sen verran olin laivareitin pohjoispuolella.

Klo 18.00 laiva menee reittijakovyöhykkeellä edestäni kohti pohjoista. Matkaa on jäljellä 29 NM ja vauhtia 5 kts. Vauhdin sain nousemaan antamalla genualle vähän lisää happea eli löysäämällä jalusta. Tuuliperäsimellä saattaa ajalla pitkät pätkät väärillä purjesäädöillä, vaikka se periaatteessa ohjaa tuuleen nähden samaan suuntaan.

Olet vain pari kertaa nykäissyt suuntaan pientä korjausta, mutta jättänyt purjesäädön tekemättä. Klo 19.25 Näkyy Gran Canarian valot, matkaa jäjellä 22,5 NM. Tuuli keveni ja panin koneen käyntiin myös latauksen vuoksi ja tutkan päälle. 20.20 laiva meni ohi etelän puolelta reittiä pitkin. Klo 21.00 tuuli loppui ja otin purjeet alas. Sivulta tuleva edelleen jyrkkä aalto keitti venettä kovasti. Taas remmi kiinni kannelle mennessä ja siltikin heiluva puomi oli heittä minut veneestä. Olisin tietysti voinut preventerillä tiukata puomin paikalleen, mutta ei tullut tehtyä.

Olin satamassa 24.00 ja 4.3. 00.30 respan laiturissa, johon jäin yöksi. Poliisiauto oli aallonmurtajalla, kun tulin sisään ja sama auto respan parkkipaikalla, josta herrat katselivat, kun laitoin veneen laiturikuntoon, mutta eivät tulleet kyselemään mitään.

Päivän saldoa tarkastellessani muistin englantilaisen Rogerin todenneen Jandian niemen edustan olevan vaarallinen paikka kovemmalla kelillä. Minkälainen mahtaa olla murtuva aalto pohjois-, tai etelämyrskyillä. En haluaisi kokea, vaan pysyä poissa sieltä. Matka meni odottamaani paremmin. Välillä katselin huolestuneena lännen puolen tummia pilviä, mutta ne hajosivat.

Tyytyväisenä ja väsyneenä painuin pehkuihin hieman ennen klo 1.00.