26.10.09 29. matkapäivä

Aamulla oli herätys 5.30. Määräsatama oli Le Havre 51 NM. Sää näytti kohtuulliselta, sikäli kuin saattoi havainnoida syvältä satama-altaasta, ilmanpaine 1014. Vähän yli seitsemän ajoimme ulos aallonmurtajan aukosta. Meri vyöryi tietysti virkistävästi suoraan vastaan 2-3 metrin korkuisine maininkeineen. Tuuli oli heikko varsinkin siihen vasta-aallokkoon. Ajelimme 5 kts nopeutta vasten aaltoja ulos merelle noin tunnin. Sitten tuuli nousi SW SWW 8-10 m/s . Nostimme ison 2. reivissä ja rulla noin puolet.
Pari tuntia merelle hyvin ikävään vasta-aaltoon, venda ja 4 tuntia styralla lähes sivuaaltoon.
Klo 18.00 tuuli tyyntyi ja peltigenua töihin. 19.45 alkoi uusi tuuli S, joka vie suoraan Cherbourgiin. Nostettiin iso kokonaan ylös 1. kertaa Haralingeniosta lähdön jälkeen ja tietysti rulla auki. Hyvältä näytti. Kuun sirppi näkyi silloin tällöin pilvien välistä. Myötävirta auttoi etenemistä mukavasti.
Klo 20.30 oli merkittävä tapahtuma eli 0-meridiaanin ylitys. Siirryimme läntiselle pallonpuoliskolle.
Päätimme juhlistaa tilaisuutta ylimääräisellä rommiannoksella satamassa.
27.10. yöllä ylitimme Seinen lahden. Ei mitään erityistä samalla paran halssilla mentiin koko ajan täydellä isolla. Välillä vauhtia oli 6-7 kts virrasta riippumatta. Aamulla 8.45 Cherburgin marinaan.
Todella selvä ja helppo sisäänajo. Missä lienee vieraspaikat ? Satamat sen kun suurenevat.
Yhden ponttoonin päässä oli Englannin lipulla varustettu n. 6,0 m purjevene, parhaat päivät takana.
Kippari noin 50 v hoikka, nahkapusakka päällään ja jotenkin rento tyyppi, puuhaili jotain sitloorassa. Hän kertoi vieraslaitureita olevan rivissä 4 ponttoonia. Saimme myös tietää satamatoimiston ja internet tilanteen ja että hänen määränpäänsä on Australia. Veneitä niissä oli 1/3 osassa paikoista, mutta vain harvassa oltiin paikalla. Muuallakin satamassa oli vierasveneitä, mikä
ilmeni perälipuista.
Illalla pestiin pyykit, pari koneellista ja kuivurissa kuiviksi.
Sitten ranskalaiselle dinnerille. Ensin kokeilimme paikallista pursiseuran ravintolaa. Kokeiluksi jäi.
Tilasimme pitkästä illallislistasta pommes frites,grillipihvin ja jotain lisukkeita ja pullon valkoviiniä, hinta ruoalle 20,00 annos.
Kohta tuli ruokakin. Peruna oli uuniperuna ja grillipihvi 100 g pikku lihanpala. Ei kun kimppuun. Meillä on aamupala ja pientä välipalaa päivän mittaan, joten nälkiintyneitä oltiin. Uuniperuna oli huoneenlämpöinen. Kyyppari paikelle ja reklamaatiot annoksista. Kutsui itse omistajan paikalle.
Tämä yritti selittää, ettei uuniperunan kuulukaan olla kuuma. Ja katin kontit tuumasimme, leikilläni sanoin hänelle, että vie takaisiin mikroon,senjälkeen, kun hän oli ilmoittanut, ettei meidän tarvitse jäädä, ellemme halua siellä syödä. Päätimme juoda viinin maksaa sen ja lähteä. Hetken kuluttua kiikuttaa omistaja lautasiamme takaisin. Toteamme, että nyt riittää, olemme lähdössä kuten äsken sovittiin ja paljonkos olemme velkaa viinistä, josta oli noin 1/3 osa juotu. Herra ilmoittaa, ettei tarvi maksaa mitään, kääntyy kannoillaan ja häippäsee keittiöön. Vieruspöytäseurueet katselevat ja kuuntelevat silmät pyöreinä, tapahtumien kulkua. Me poistumme.
Muutaman tovin käveltyämme ns. ravintolakadulla alle 1 km satamasta löysimme paikan, jossa oli tilaa kahdelle, aika täyttä ravintoloissa oli n. klo 21.00 aikoihin. Tilattiin jälleen pommes frites ja porkkia molemmille. Tarjoilija, joka osasi vielä huonommin englantia kuin me, pudisteli päätään ja kyseli, että molemmilleko porkia kokonainen. Kun annokset tuli, viereisen pöydän herrat naureskelivat. Ranskalaisia oli ja myös joulukinkut molemmille ja lisukkeita sopivasti.
Niillä muonilla pärjättiinkin seuraavaan iltaan.

28.10. 30. matkapäivä

Päivällä piti lähteä, koska oli saatu satamatoimiston pojilta tieto, että korkealla vedellä pitää lähteä etelää kohden ja että korkea vesi on klo 12.00. Aamulla tarkistin HW:n ja virran. Se oli siis klo 6.00 paikkeilla aamulla. Tänne jäätiin vielä yhdeksi vuorokaudeksi, koska Alderneyn salmeen ei ole asiaa vastavirrassa 5-6 kts suurimmillaan.
Tehtiin suunnitelma huomiseksi. Aamulla lähdetään Guernsille 45 NM ja katsotaan siellä eteenpäin tilannetta. Guernsilla pääsisi satamaan vasta illalla 19.00 paikkeilla.
Seuraava satama olisi St. Malon lahden eteläpuolella noin 50 NM lisää.
Iltapäivällä kävimme tankkaamassa automaatista dieseliä ja vettä letkusta, jota käsin pidin kraanan suulla. Mittareilta oli pudotusta veneelle viitisen metriä ja lappo toimi.

29.10. 31. matkapäivä

Kello 6,20 irroitimme köydet. Totesin Hannulle, että olemme 20 min myöhässä.
Klo 7.00 ajoimme vielä pimeässä aallonmurtajasta isolle vedelle. Oli tyyntä ja meri tasainen.
Iso oli nostettu ylös jo satamassa. Merellä oli tuulta 2-3 m/s SE eli lähes perän takaa. Vastaan tuli näköetäsyydellä Foncia eli open 60, edellisen Vende Globen voittajavene ja toinen samanlainen 2 mailia perässä.
8.50 ohitimme Gape de Haguaen majakan 10 kts nopeudella eli 4 kts myötävirtaa.
Alderneyn saari näkyi 8 NM päässä. Saavuimme Alderney Race nimiseen
salmeen, joka lienee yksi vaikeimmista vuorovesivirran alueen paikoista . Lounaistuulen tuoman kohtuullisenkin aallokon läpi ei pääse kuin slakin eli virran vaihtumisen aikana.
Salmessa virtaili ja pöyrteili sinne tänne ajaessamme purjein ja koneella läpi, vaikka aaltoa oli tuskin nimeksikään.
Olimme keskellä Bic Russelin kanaalia klo 11.40. Guernesin saari oli länsipuolella ja joku iso kalliosaari itäpuolella. Koska pubiin ei olisi päästy kuin vasta klo 19.00 jälkeen, päätimme jatkaa matkaa seuraavaan kohteeseen. Pääsaarta kiikarilla tiirailessani totesin asutusta olevan koko näkemäalueella. Oli kaupunki, tehtaita ja pienempiä taloja rantaan asti, missä se oli mahdollista ja korkeiden kallioiden päällä.
Simradiin ja Garminiin uusi suunta ja matkanteko jatkui suotuisaan tuulen suuntaan 6,5 kts nopeudella. Tuulta oli SE 7-9 m/s.
Iltapäivällä klo 16.50 muutettiin jälleen määränpäätä. Nyt otettiin tavoitteeksi huomisen kuluessa Brest. Matkalla olimme kuunnelleet useita englanninkielisiä sääennusteita VHF:stä. Kaikkien mukaan sää jatkuu hyvänä huomisen ja ylihuomisen muuttuen su kovatuuliseksi.
Päättelimme, että nyt mennään, kun tuuli on mukavasti sivulta ja olosuhteet parhaat mahdolliset. Kuutamo ja kaikki. Mutta mikään ei ole ikuista. 23.25 kone lataamaan ja
pe 30.10 klo 00.25 tuuli tyyntyi. Kierroksia lisää ja vene kulkee n. 5,6 kts vaikka loki näyttää 6,5 kts.
klo 3.45 kone stopattiin, koska tuuli virisi SE 5-6 m/s. Olimme n. 10 NM rannikosta ei siis kovinkaan ulkomerellä. Aamuyöstä men i näkyvyys alle 0,5 NM.
Aamulla 8.00 jälkeen parvi delfiineitä tai pyöriäisiä kävi tervehtimässä meitä. Näin niitä nyt ensimmäistä kertaa. Täytyy myöntää, että se on kokemus, jonka muistaa.
Klo 11.00 olimme Ile de Uonantin majakkasaaren eteläpuolella. tuntia aikaisemmin oli otettu isoon 2. reivi. Majakat, jotka olivat todella suuria, erottuivat juuri ja juuri 0,5 Nm etäisyydelle. Salmi oli muuten selvä mennä läpi, kunhan huomio virran myös sivusuunnassa 2 m/s eikä laivoja satu tulemaan samaan aikaan yllättäen salmeen .
Työnsimme koneella ja purjeilla vastavirtaan ja vasta-maininkiin, joka tuli etelästä Biskajalta klo 14.15 asti, jolloin saatiin uusi suunta ja tuuli takaa sivulta. Brestiin johtavaa lahtea oli vielä 10 NM, jonka seilasimme maisemista nautiskelle vastavirrasta välittämättä.
Klo 17.55 saavuimme Brestin uuteen venesatamaan, joka sijaitsee aivan kaupungin keskustan ja laivasataman tuntumassa vanhan linnoituksen alapuolella. Satama ei ole vuorovesisatama, vaan sinne voi mennä ja lähteä, koska parhaaksi katsoo. Matkaa oli tehty 210,0 NM lokin mukaan ja kone oli käynyt 12 h.




Brestin uusi marina on vaikuttava näky. Aallonmurtajat 10 m korkeat betonimuurit. Tuhottomasti veneitä ja myös harvinaisuuksia. Kaikkein merkittävin katseen vangitsija on Groupama 100 jalkainen trimaraani, jonka masto kohoaa 41 m merenpinnasta. Se näkyy kauas kaupungille, joten on helppo suunnistaa takaisin omalle veneelle.
Vanha kolmimastoparkki n. 60 m pitkä myös vastapäisessä laiturissa Groupaman edessä.
Kiinnityimme vieraslaituriin sivuparkkiin sähkökeskuksen ja laiturivalon viereen. Tilaa on hyvin.
Tullessamme satamatoimisto oli kiinni, joten koodit urkittiin naapureilta.
Illallinen laitettiin veneessä, pottuja, silliä ja lohta sekä parsaa ja oliiveja.
Aterian jälkeen oltiin niin tatteja, että painuttiin punkkiimme korvaamaan takaisin edellisen yön valvomisten univelkoja.
Viimeinen ajatus ennen nukahtamista oli, että koskahan lähdetään Biskajalle, Juuri sillä hetkellä ei kiinnostanut pätkääkään.

31.10 32. matkapäivä

Hyvin nukuttiin. Lämpötila Bretissä noin +20 C paikkeilla.
Satamatoimistossa kaikki hoitui erinomaisesti. vuorokausimaksu 13,00 euroa sähköineen suihkuineen ja vesipisteineen. lisäksi satama on täysin suojainen.
Naapurina on maailmana nopein purjevene, trimaraani Goupama 103 jalkaa pitkä ja masto 41 m merenpinnasta. Paatti on varsinainen häkkyrä käyrät nostokölin valtava siipimasto, joka näyttää seisovan noin ranteen paksuisen pallonivelen päällä. Väritys on silmiinpistävä; vaaleanvihreää, oranssia ja valkoista.
Lisäksi samasta laiturista kanssamme löytyy tuliterä Imoco 60, samoin siipimastolla kahdella peräsimellä ja kahdella nostokölillä. Kippari kertoi, että vene starttaa pienten kunnostusten jälkeen maailmanympärikisaan marraskuussa tänävuonna.
Iltapäivällä pestiin vene sisältä perusteellisesti. Etukajuutan kaapeista löytyi hometta, joten operaatio homeen poisto toteutettiin myös. Veneen sisällä oli lämmintä kuin keskikesällä. Myöhemmin käytiin keskustassa, n. 1,5 km ylämäkeä mennessä, ruokaostoksilla ja tutustumassa lähiympäristöön. Ja illalla syötiin ravintolassa, jonka jälkeen viereisestä pöytäseurueesta pari herraa, saksalainen ja ranskalainen kävivät katsomassa paattia. Tarjosimme pienet rommit sitloorassa, koska työskentelivät Strassburgisssa.

1.11. 33. matkapäivä

Herättiin 9.20. Aamupalan jälkeen lähdimme tutustumaan viereiseen linnoitukseen ja siellä olevaan merimuseoon. Paikka aukesi 13.30, joten olimme 40 min aikaisessa. No sehän hoitui keskustan ravintolakadun pubissa mukavasti. Ravintoloita on vieri vieressä ja molemmin puolin 1 km matka.
Linnakkeen rakentaminen alkoi 300 – luvulla roomalaisten häärätessä Galliassa. Välillä olivat Englantilaiset herroina n. 1300 luvulta eteenpäin. Siitäkö alueen nimi Brittany. siis niemimaa.
Aikanaan ranskalaiset saivat alueen hallintaansa. Jokainen laajensi vuorollaan linnaketta, joka nyt käsittää hehtaarikaupalla erilaisia rakenteita ja torneja. Kunnioitettavan korkeat muurit joelta pystysuorina n. 50 m. Aika huimalta näyttää kurkkiessaan muurin yli alas joenrannassa olevia aluksia. Samalle voit seistä puuritilällä mittaillen katseella alla näkyvää pystysuoraa muuria.
Museossa oli kaikenlaista tavaraa, mutta ei se varsinainen merimuseo ollut, vaikka nimi siihen viittasi. Sieltä löytyi jokaiselle jotakin. Meikäläiset ihmettelivät yhden miehen kamikaze sukelluslaitetta. Kaksi torpedoa ja kuskin paikka rungossa, nopeus 30 km/h ja toimintasäde muutamia maileja. Kaikenlaista ihminen rakentaa hulluudessaan.
Kiersimme uskollisesti kaikki viittojen osoittamat osastot ja lopulta huomasimme, että tässä oltiin jo aikaisemmin. Siitä lähdettiin etsimään ulospääsyä ja sekin löytyi aikanaan. Tutustumiskierroksemme kesti 2,5 h. Totesimme viikon kulttuuriannoksen ja samalla portaita ylös alas ravattuamme myös riittävästi liikuntaa saaduiksi.
Sain Iirikseltä Singaporesta tekstiviestin. Olipa mukava yllä. Tässähän tuntee kuuluvansa valtameripurjehtijoiden kastiin. Iiriksellä kaikki hyvin, samoin meillä vastasin takaisin.
Dinneri laitettiin ja syötiin veneessä.
Sääennusteiden mukaan näytti siltä, että emme pääse ennen to 5.11. lähtemään. Tosiasiat on hyväksyttävä näissä hommissa. Kun merelle ei ole menemistä, sinne ei mennä.

2.11. 33. matkapäivä

Herätystä ei ollenkaan. Aamupala 9.30. Satamatoimistosta ei saatu luvattu kyytiä venetarvikeliikkeisiin. Oli joitakin tarvikehankintoja. Lifti oli luvattu lauantaina kahden henkilön voimalla ja vielä vahvistettu sunnuntaina. Sitten käytiin jalkaisin keskustassa. Satoi ja tuuli aika ajoin räväkästi. Päivällä yritin saada luettua sähköpostini satamatoimiston koneella, ei onnistunut, vaikka olin varma oikeista tunnuksista. Iltapäivällä vein oman läppärin toimistoon ja yhdistin sen toimiston ohjeiden mukaisesti laajakaistaverkkoon. Internettiin pääsin, mutta sähköposti ei auennut.
Alkoi hermo pettää, 4h hukkaan heitettyä aikaa. Sitten älysin kysyä nettikahvilaa. Se oli 100 m päässä ja siellä on WIFI langaton yhteys.
Sinne mentiin seuraavaksi oikopäätä. Internet hommat alkoivat hoitua. Kaikki pelasi niin kuin pitääkin. Ihmeellinen on tietokoneyhteyksien maailma. 12 cl punaviiniä ja kaikki luistaa.
Kuppilassa tarjottiin kahvia 60 eri maasta ja viinejä myytiin myös pulloissa ulos.
Sisustus oli punamustaa värisävyiltaan ja nykyfunkkista, pelkistettyä, mutta vaikuttavaa.

3.11. 34 matkapäivä

Heräsin yöllä hirveään sateeseen ja veneen nykimiseen. Tarkistin kiinnitykset ja lepparit veneen sisältä, koska ne näkyvät hyvin laiturivalon ansiosta. Kaikki oli kunnossa, mutta tuuli todella kovaa puuskittain. Unta kuulaan uudelleen. Aamulla tuuli ja satoi edelleen. Lähdimme tarvikehankintoihin toisen marinan läheisyyteen, 5 km täältä. Ensin kyselemään luvattua kyytiä. Nyt se olisi järjestynyt, mutta pakettiautossa vain yhdelle. Kiitin ja totesimme, että molemmilla on asiaa kauppoihin eli mennään bussilla. Saatiin bussin nro ja tieto pysäkistä. Päämääräksi tuli Oceanopoliksen päättäri.
Menimme ko. pysäkille ja aloimme ihmetellä, että koskahan se tulee ? Mukaan saadussa kirjasessa oli aikataulujakin. Hannu meni kyselemään viereisestä tupakkakaupasta neuvoa. Hetken päästä hän ja myyjätär kiiruhtavat pysäkille jututtumaan seillä istuvaan La Posten virkailijarouvaa, siis myyjätär kyseli. Koska postihenkilöllä oli postisäkki mukanaan tarjosin hänelle mukanani olevia postitettavia kortteja, samoin Hannu. Kortit sujahtivat postihenkilön univormun taskuun ja asia oli hoidettu. Mukaani satamatoimistosta saamastani kirjasesta sitten kaikki neljä yhdessä etsittiin aikataulua nro 15:lle. Ja sehän löytyi. Bussi menee tunnin päästä. Kahville lähikuppilaan. Se oli hämmästyttävän siisti, myös iltaravintolana toimiva ja tarjosi hyvät esspressot.
Bussissa olimme ainoat matkustajat. Loppumatkasta näimme vene- ja venetarvikeliikkeitä kadun
varressa. Perillä ole merkittävän suuri ja erikoinen rakennuskompleksi, Oceanopolis ja sen takana mastoista päätellen marina. Ensin mentiin katsastamaan marina. Olipas venesatama melkoinen näky, rakennuksia oli viisinkertainen tai kymmenkertainen määrä HSK :n satamaan verrattuna.
Junnuja tyttöjä ja poikia tallustaa toista ramppia ylös vedenrajasta, joka on jossain 60 m päässä alhaalla. Jollain oli jolla perässään jollain purjelaudan purje. Eletään siis marraskuun 3. päivää, tuuli on 15 m/s ja sataa vettä. Ramppi oli 50 m leveä ja putosi loivasti 10 m alas. Samanlainen oli toinenkin ramppi. Hämmästeltiin aikamme. Seuraavaksi katsomaan, mikä ihmeen polis tämä Oceanopolis on. Kassalla selvisi, että kohteessa on kolme paviljonkia, joiden kiertäminen kestää 3 tuntia., mutta tiketin saa myös yhteen ja voi valita, minkä haluaa. Kohde on maretarium polaris-, tropiikki- ja väli-ilmasto-olosuhteista. Valitsimme tropiikin. Hieno kierros haikaloineen korallimeren kasveine ja kaloineen. Kaikki oli upeasti toteutettua ja vaikuttavaa viimeksi olleine sademetsäympäristöineen. Hannu vanhana Australian valliriuttojen kävijänä todisti maisemien veden alla olevan juuri sellaisia, kuin ne täällä esitettiin. Ihmeteltiin miksi jollakin kalalla on valtava sarvi otsassa tai toisella pitkä huisku yhdessä evässä, muista muodoista ja väreistä puhumattakaan.
Meidän koto Suomen kaikki kalat ovat aivan samannäköisiä tropiikin vesissä elävien eri muotojen ja värien keskellä. Miksi ihmeessä ?
Kierros oli tehty tunnissa. Palattiin kylmään todellisuuteen. Tuuli ja satoi. Ensimmäinen venetarvikeliike oli lähellä ja siellä näytti olevan paljon erilaista tavaraa. Ovella todettiin sen olevan kiinni ja aukeavan 15 min kuluttua. tähdättiin seuraavaan 500 m päässsä. Aukeaa 45 min kuluttua. Takaisin ensimmäiseen. Tärkeimmät tarvikkeet saatiin, karttavalon poltin, merikortti Brestin edustalta ja hoitoaineita sekä yksi led valaisin pattereilla. Veneelle palattiin taksilla. Lämppäri, joka nykyään pyöriin lähes 24 tuntia vuorokaudessa oli jäänyt päälle ja veneessä oli miellyttävän lämmintä. Ruoka laitettiin ja syötiin veneessä. Päätettiin pysyä sisätiloissa, ellei sade ja tuuli lakkaa kokonaan. Huomenna aletaan tosissaan valmistautua to tapahtuvaa Biskajalle lähtöä varten. Lisämiehistö on myös tulossa tiukalla aikataululla yöllä torstaita vastaan.

04.11. 35 matkapäivä

Aamutoimien jälkeen lähdettiin tankkaamaan vanhaan marinaan, Moulin Blanc, oli parempi kuin ennalta odotettiin. Dieseliä sai vain sieltä, koska oman sataman pumput olivat rikki.
Tultiin alavedellä ja vähän jänniteltiin stoppaako johonkin. Yhteys VHF:llä satamatoimistoon ja vastaus kysymykseen selvällä englannilla, ettei meidän syväyksellä ole ongelmia.
Tantakkiin ja palattiin. takaisin. Olihan se semmoinen 9 mailin reissu, mutta menomatkalla purjehdittiin pelkällä rullalla.
Sitten lähdettiin paikalliseen supermarkettiin hankkimaan provianttia Bistkajan ylitystä varten.
1,5 km mennessä ylämäkeä ja rappusia ja tullessa päivastoin.
Iltapäivän loppuosa meni satamatoimiston netin ääressä. Koneeni ei toiminut heidän laajakaistasysteemissä. Sitten kysyttiin nettikahvilaa. Se olikin noin 150 m päässä ja siellä on Wlan ym. Sinne sitten. Yhteys saatiin ja sähköpostit luettiin.
Seuraavan päivän ohjelmaan sovitettaisiin nettikahvila. Tosiasiassa siellä myytiin viiniä myös pullottain ulos ja pikkuannoksia ruokia sekä kahvia 60 eri maasta.

05.11. 36 matkapäivä

Aamulla aloin seurata Groupaman lähtövalmisteluja. Satamatoimistosta olin kuullut, että se lähtee tänään, mutta määränpäätä en tiennyt. Vähitellen laiturille ja aallonmurtajalle alkoi kertyä väkeä.
Kysyin eräältä toimittajan näköiseltä, että moneltako lähtee tosin englanniksi. Sanoi starttiajaksi klo 11.00. Laittelin välillä omaa venettä lähtökuntoon, jossa se jo olikin.
Viimeiset säätiedot Biskajalle oli tarkoitus hankkia satamatoimistosta nettikahvilassa internetistä. On käytetty Windfinderia ja Windgurua.
Väkeä lappasi Groupaman laiturilla ja siellä oli kaikenlaista häpeningiä.
Lähtöajankohtaa en saanut tarkemmin selville.
Uusi gasti Tuomo saapui 11.50, kuten oli ilmoittanutkin. Seurattiin vielä tunti Groupaman hommeleita. Sitten päätettiin hoidella omat asiat ensin. Nettikahvilassa bloki ajan tasalle ja ruokailu ennen lähtöä Biskajalle.
Kaikki näytti hyvältä. Huolellisen sääennusteiden tutkimisen jälkeen uskoin meidän pääevan hyvissä ja kohtalaisissa tuulissa yli.
Palattuamme veneelle oli Groupama lähtenyt. Se oli menossa Brest to Brest maailmanympärikierrokselle tarkoituksella lyödä vanhat ennätykset ja tavoitteena 50 vrk.
Meidän lähtömme oli 15.30 määränpäänä Brest 440 NM. Junnasimme vastavirtaan 3-4 kts vastaiseen, joka oli NWW 9-12 m/s. ennusteen mukaan SWW 5-6 m/s.
Klo 21.50 selvitimme viimeisen poijun ja olimme täysin vapailla vesilla, tietenkin pimeässä illassa.
Ruorivuoroja vaihdettiin yöaikaan 3 tunnin välein, mutta kelin noustessa sitloorassa oli useimmiten kaksi.
6.11. vastainen yö meni hyvin ramlineä, mutta tuulen kääntyessä enemmän etelään, menee Kryssiksi. Vene kulkee nyt 165-170 astettaq, mika ei enää riitä La Corunaan.
Illalla klo 20.30 tuuli kovenee olennaisesti 12-15 m/s. Otettiin iso kokonaan alas, koska 3. reiviä ei oltu asennettu paikalleen. Se tehdään ykkösestä. Kone pantiin käyntiin, jotta venettä on parempi ohjata aallokossa, joka kasvoi koko ajan. Pimeässa ei tietenkään näy koko totuutta, mutta kuun välillä pilkistäessä näyttivät aallot todella isoilta.
Yöllä tuuli ulisi ulkona infernaalisetti puuskissa, jotka toivat vesi ja raekuuroja. Näkyvyys nolla.
Jokaiselle ruorimiehelle sattui muutamia aaltoja tulemaan yli veneen täyttäen sitlooran vähintään puoliksi. Muuten aaltojen pärskeitä tuli veneen yli koko ajan. Ruorimies oli läpimärkä ainakin päältä ja osaksi sisäpuoleltakin tullessaan vaihtoon. Webasto oli lähes täysillä koko ajan ja onneksi toimi. Sisällä oli lämmintä ja melkoisen hiljaistakin, mutta paatti teki kummallisia yllättäviä liikkeitä ja nykäyksiä yhtenään. Juomamukin täyttäminen oli tuskaa. Pari kättä olisi tarvittu lisää.
Keskusteltiin mahdollisesta tuulen kovenemisesta. Entäs sitten. Päätettiin ottaa ajoankkuri ja pistää purje rullalle ja moottori stoppiin. Tuulta oli pahimmallaan 20-30 m/s ja la aamulla
olivat aallot käsittämättömän korkeita paikoitellen. Arvioimme ainakin 10 m. Toisinaan taas pitkähköjä aikoja hyvin paljon pienempiä. Yhden pahimmista aalloista heittäessä veneen yht´äkkiä poikittain Hannu sinkoontui salongin kaapistoa päin pää edellä. Siitä seurasi verenvuotoa otsasta ja silmäkulmasta. Lisäksi selkälihas oli ilmeisesti venähtänyt. Minä kaivoin veneen ensiaputarvikkeista puhdistusainetta ja laastaria. Ilmoitin, että silmäkulma pitäisi teipata perhosteipillä, mutta kun vieressä on nahatonta otsaa se ei oikein onnistu, joten neulotaanko ??? Tulevalla ulkomuodolla ei kuulemma ollut niin väliä, että teippaa nyt vain tavallisella laastarilla ristiin rastiin.
Yksi ruorimies oli kuitenkin poissa pelistä tällä haavaa. Kerroin uutiset Tuomolle, joka ilmoitti ajavansa tarpeellisen ajan. Päämäärä oli muutettu jo alkuyöstä enemmän itään La Corunasta, koska ajelimme sivumyötää, eikä luovi olisi ollut mahdollista. Tosin olimme asentaneet 3. reivin isoon siltä varalta, että se nostetaan.
Lauantaina 7.11. klo 07.00 oltiin puolivälissä 170 NM jäljellä.v Näimme laivan aamupäivällä. Siihen yhteys VHF:llä. Kyseltiin myrskyn jatkumista. Vastaus tuli heti ja ilmoitus, että koko päiväksi 9 bf. No hyvä, ettei enempää. 15 m/s tasainen tuuli oli leppoisaa.
Uusi määränpää oli Viveron lahti, jonne jouduttiin vielä kryssimään 20 NM. Dieseli pääsi loppumaan tankista klo 05.15, joten avattiin rullaa lisää. Samalla tankattiin varakanistereista lisää 10 l. Aamun valjetessa parin lähestymisvendaqn jälkeen ajaltiin Viveron lahteen, jonka suojassa tuuli loppui ja juoduttiin vielä uuteen tankkaukseen. Sehän meiltä sujui.
klo 11.30 su 08.11.v olimme Ria Landroven Marinassa hyvässä laiturissa lukuisten käsimerkkien
rannalla olleiden käsimerkkien ohjaamina.
Matkaa oli kertynyt 373,0 NM. Kone oli käynyt 40 h ja lämppäri koko ajan.
Lämppäri ei lähde käyntiin satamassa. Mikä nyt , siitä ei tietoa, mutta dieseli loppui ja sammutti myös lämppärin kerran matkan aikana. Ilma oloi kuitenkin lämmin ja huomenna asiat selvitetään.Satamakapteeni kävi laiturilla avaamassa portin. Sähköä saatiin. Päätettiin tyhjentää vene huomenna vedestä ja pestä sisätilat. Kävimme paikallisessa ravintolassa illallisella ja ravintoa tuli.