15.11. 46 matkapäivä

Aamulla satoi tasaisesti, mutta tuuli oli poissa.

10.30 Lähdettiin liikkeelle kohti Camariinasta. Ensin saatiin nauttia mukavasta myötäisestä 2 tuntia, sitten tuuli kääntyi vastaiseksi ja tuulimittarin lukemat alkoivat näyttää tosituuleksi koko ajan päälle 10 m/s nousten puuskissa 15 m/s ja täysin vastaista. Aallokko paheni muodostuen taas ilkeäksi veneen paukuttajaksi. Tuulenpuuskien noustua 15-18 m/s otettiin kakkosreivissä ollut iso alas ja rulla lähes kokonaan sisään, 5 nm ennen Camariinaksen satamaa. Corunan satamakapteeni oli varoittanut vaikeasta lähestymisestä. Totesimme, että lähestymislinjat ovat valaisemattomia, joten Simradilla mennään, kunnes viimeinen linja onkin jo sektoriloistolla merkitty.

Sekalaisen aallokon viskoessa Kristiina II :sta sinne tänne pompimme viimeiselle linjalle aallokon tasaantuessa sen jäätyä niemen kärjen taakse. Satamaan oli helppo mennä pimeässäkin ja vapaa paikka löytyi.

Satamat ovat pääasiassa hyvin valaistuja eikä laituriin kiinnittymisessä ole vaikeuksia.

16.11. kello 01.30 olimme perillä.

Matkaa oli kertynyt lokiin 78 nm, josta koneella 5,5 tuntia. Ja minkähänlainen paikka tämä sitten

on ? Aamulla nähdään.

16.11. 47. ja 48. matkapäivä

Aamupäivä ihmeteltiin, että koska lähdetään. Vettä satoi lähes koko ajan, tuuli keveni päivän mittaan.

Camariinas oli pikkukaupunki, varmaankin lomailijoiden suosima, vaikka isot hotellit puuttuivatkin.

Kadut ja rantakahvilat olivat lähes tyhjiä. Marina oli pieni jaa venekanta myös. Kalanjalostuslaitos oli marinan vieressä. Päättelimme kaupungin elämän sykkivän paremmin kesäaikana ja turistikautena, joten lähtöä ei ollut syytä viivytellä.

Niinpä tankattuamme irrotimme köydet ja suuntasimme keulan kohti Vigoa.

Matkaa sinne oli 85 nm, joten olisimme perillä huomenna aamuyöstä tai aamupäivällä.

Tuuli SSE – SW 2-4 m/s, aallot SW pitkiä maininkeja SW, 3-4 m korkeita.

Tukipurjehdus alkoi heti. Iso 2. reivissä toimii paremmin kuin täysi iso tukipurjeena.

Meno oli leppoisaa n. 6,5 kts .

Klo 20.35 Capo Finisterre tvärssissä. Yön pimeydestä huolimatta rannan kukkuloiden ääriviivat piirtyivät taivaalle. Upea näky. Kaikki lahdenpoukamien rannat loistivat valomerinä, jotka valaisivat meren rantaan päin. Merelle päin näytti kaikki mustalta. Olimme noin 7 nm rantaviivasta.

17.11. kello 05.45 tulimme viimeiselle niemellä ennen Vigoa, nimeltään Capo del Home.

Siitä alkaa salmi, jonka kautta pohjoisesta mennään Vigon lahdelle. Salmessa on kaksi laivaa yhtä aikaa kanssamme. Samoin seuraavalla Cas del Castro nimisella linjalla. Tuntuu olevan vilkas liikenne. Lisäksi pienempien alusten valoja näkyy koko ajan. Kaupunki loistaa etelänpuoleisella rannalla, joka kohoaa kukkulalle valomerenä. Saimoin vastaranta.

kello 07.20 olemme Real Clup Nauticon marinan laiturissa. Kiinnitymme erään ponttoonin päässä olevaan vapaaseen paikkaan. Mitään visitor kylttiä ei näkynyt.

Trippiin kertyi 84,86 NM, joka oli kokonaan moottorilla ajoa n. 14 tuntia.

Yhdeksän jälkeen aloin ottamaan yhteyttä satamatoimistoon, joka ei vastannut mihinkään VHF kutsuun. Reedsissä oli puhelinnumerot, mutta ei maa- eikä suuntanumeroita. Nehän selvisivät Suomesta Arilta, joka jälleen kerran auttoi hädässä olevia. Hänen apunsa on ollut korvaamaton apu matkamme edistymiselle. Laitureilta ei pääse ulos ilman tarvittavia apuvälineitä, joskus koodi, joskus kortti tai joku muu systeemi.

Oikeat puhelinnumerot löytyivät ja sain yhteyden toimistoon muutamien soittojen jälkeen.

Kortti tuotiin veneeseen ja kehotus kipparilla satamatoimistoon saapumisesta.

Siellä kaikki hoitui joustavasti. Normaalit palvelut ja netti klubin toisessa klubirakennuksessa olevissa tiloissa. Laitureille se ei kanna. Marina on aivan kaupungin keskustan tuntumassa.

RCN:llä on maa-aluetta pari kertaa KPS:n tonttia vastaava määrä ja satama-allas, joka on noin kaksi kertaa Meriniemen allasta suurempi.

Laitureilla on jollia optareista J 80:iin, 10 kpl ja muuta kalustoa, poijuja, köysiä ja painoja ym.

Varsinainen klubirakennus on melko suuri, pääsali noin kolme kertaa Meriniemen alakerta.

Iltapäivällä tutustuimme kaupungin keskustaan sen ostokatuihin. Rinne nousee melko jyrkästi rantakutujen ja puistojen jälkeen. Uusia ja vanhoja rakennuksia on sikin sokin. Todettiin, että täällä julkisivulautakunta, jos sellainen on, ei ole turhan tarkka tyyleistä ja väreistä. Infrasta löytyy leveitä ja kapeita katuja kujia ja rappusia. Liikkeet ostoskadulla ovat pääasiassa pieniä tai keskisuuria ja tavarat vaatteista ruokatavaroihin, jopa lihakauppoihin, joita oli useita. Lähes kaikki merkkivaatteet löytyvät.

Väkeä oli liikkeellä työpäivän jälkeen runsaasti kadun täydeltä.

Illalla kävimme syömässä yhdessä lukuisista pienistä kalaravintoloista. Hinta kala-aterialle oli 15-25 euroon. Mielestämme aika paljon espadasta tai halvemmista kaloista. Vai olivatko turistihintoja vaikka sesonki on ohi. Ravintoloissa oli aika hiljaista. Tämän totesimme etsiessämme sopivaa paikkaa. Ateriassa sinänsä ei ollut moittimista.

18.11. 49. matkapäivä

Aamulla herättiin 8.00 paikkeilla. Sää mitä kaunein lähes Suomen kesää vastaava. Aamupäivä meni ostoskeskuksessa käyntiin ja pikkuasioiden toimittamiseen.

Ahkera Gastimme Tuomo lähti kotimaahan puolilta päivin.

Kippari ja Hannu päättivät lähteä Portugaliin ja siellä Porto Leixoesin marinaan.

Tankattiin polttoainetta tankit täyteen ja irrotettiin köydet klo 14.15 .Edessä oli noin 85 NM merimatka.

Sää oli edelleen hieno. Tuuli takaa 2-3 m/s, ei siis auttanut mitään. Matka meni kokonaisuudessaan tukipurjehdukseksi. Auringon lasku ja tähtitaivas oli hieno. Illan hämärryttyä pimeydeksi valaisivat lukuisien kylien valot rinteitä rannoilla. Hannu sai yöllä nauttia delfiinisirkuksesta, kun suuri parvi kisaili tunnin ajan Kristiina II:n ympärillä. Vaikka oli pimeää, kalojen hahmot näkyivät aivan veneen vieressä ja hyppyjen loiskahdukset kuuluivat uusina ääninä. Hannu herätettyä minut katsomaan ehdin nähdä joitakin yksilöitä veneen vieressä.

Aamulla 19.11. klo 04.15 saavuimme Porto Leixoesin satamaan ja löysimme sieltä helposti pienvenemarinan, Porto Atlanticon. Matkaa oli kertynyt trippiin 82 NM ja koneelle tunteja 14 .

Nukuttuamme muutaman tunnin otettiin yhteys marinan henkilöihin huutamalla toiselle ponttonille. Meidät ohjattiin toiseen paikkaan samassa ponttoonissa, aivan laiturirampin viereen.

Satamatoimistoon pääsin vasta satamahenkilön avustamana kiinni olevan portin kautta. Laiturin puoleisessa päässä ramppia on näppylä, jota painamalla portti avautuu hiljakseen. Samanlainen on portin ulkopuolella. Uusi systeemi, mutta näitähän riittää.

Passit, venetodistus, vakuutustodistus ja lompakko mukanani astuin toimistoon toista kertaa, jolloin kaikki sujui asianmukaisesti. Aluksi kaksi päivää ja 27,00 euroa, kiitos.

Juuri kun oli oppinut espanjan kielen, olisi pitänyt hallita Portugalin kieli, joka kuulosti hebrealta. Ei yhtään tuttua sanaa, no yksi sentään amigos.

Iltapäivällä käveltiin paikalliseen marinan toimistohenkilön neuvomaan venetarvikeliikkeeseen ostamaan uusia Mustoja, koska kesää ei näy ja GPS:ää hajonnee Garminin tilalle.

Tarjolla oli ankkureita, kettinkiä, leppareita, pelastusliiveja ja kulkuvaloja, sekä dieselmoottoreita.

Yhden pienen katkaisijan sain ostettua. Sitä tarvitsen mahdollisesti sammuneen kansivalon korjaukseen, jos vika on nykyisessä katkaisijassa. Kyseessä on taas vika Yachtwerf Atlanticin korjauksiin liittyvien sähköasennusten korjauksista.

Paluumatkalla poikettiin syömään halstrattuja sardiineita paikallisessa kansanravintolassa. Olimme ainoat asiakkaat. Kukaan siellä ei puhunut sanaakaan englantia, mutta ateria saatiin ja syötiin. Hinta viinipulloineen 17,00 euroa. Siisti paikka, mutta muita asiakkaita ei näkynyt koko aikana.

Tosin päätettiin, että seuraavalla kerralla mennään paikkaan, jossa tuoleissa on myös selkänojat, maksakoon vaikka euron pari enemmän.

20.11. 51 matkapäivä

Satamapäivä, tuulee kovaa ja kovempaa luvassa seuraavaksi yöksi, joten täättä pysytään.

Korjasin aamulla kansivalon. Johto oli syöpynyt poikki suolavedestä, jota jostain kumman syystä tulee maston jalan tienoilta, kun seilataan sukelluskelissä. Sateella kaikki pysyy kuivana, vaikka sataa paljonkin. Johtojen läpiviennit on tutkittu ja tiivistetty. Masto seisoo kannella. Vuodon syy ei ole vielä selvinnyt. Valo tuli kuitenkin kuntoon uudella liittimellä.

Sitten putsasin kellon ja ilmapuntarin, jotka olivat saaneet juuri mainitsemastani vuodosta suolavesikuorrutuksen ja ottaneet siitä pahasti siipeensä. Gasti puuhasi viruksen tai muun vaivaan saaneen läppärin kanssa.

Kolmen paikkeilla ruokailua ja tiski. Sitten ihmetellään mihin päivä on kulunut.

Ennen pimeän tuloa lähdetään katsomaan tyrskyjä viereiselle hiekkarannalle ja käydään kilometrin päässä olevassa marketissa. kädet pitkinä riiputetaan muovikassit tavaraa huomista ja seuraavaa legiä varten. Kauppa oli kelvollinen hyvät valikoimat ja tuttua tavaraa. Kunnollinen kalatiski houkutteli ostamaan jättikatkoja iltapalaksi.

Illalla Hannu jatkoi taistelua läppärin kanssa ja minunkin koneeni alkoi temppuilla. Niin se iltakin kului rattoisasti. Webasto on taas syttynyt huonosti, mikä tarkoittanee, ettei se kohta toimi ollenkaan. Tämäkin vika on jäänyt laitteeseen Jachtwerf Atlanticin Harlingenissa tehdystä huollosta huolimatta.