s/y Kristiina II:n Atlantin kierros

S/Y KRISTIINA II:N ATLANTIN KIERROS 15.08.2009 – 30.06.2010

s/y Kristiina II:
Dehler 34 Top Nova -92
pituus 10,60 m
leveys 3,40 m
syväys 1,75 m
uppouma 4,5 t
moottori Yanmar 3 ym 30 -08

miehistö Juhani Laakso 63 v
Hannu Tuormaa 62 v
muu miehistö vaihtelee eri legien osalta
pääasiassa seilataan 2-3 hengen miehistöillä.
Kaikki pitemmät yhtäjaksoiset avomeriosuudet kolmella.

Kesäkuun 09 alkupuolella aloin mainita kyselijöille lähtöpäiväksi 1.8.09 klo 12.00. Se tuntui sopivalta ajankohdalta. Valmisteluissa meni kuitenkin suunnittelemaani aikaa enemmän. Takkuisinta oli eri tietokoneohjelmien saaminen uudelle läppärille. Yhteydenhoitojärjestelmien luomiseen meni kohtuuttomasti aikaa verrattuna veneen saamiseen matkakuntoon. Uusia ohjelmia koneelle. Niiden käyttäjäperehtyminen jäi kapaloasteelle kohdallani. Ilman osaavaa ulkopuolista apua olisin ollut ulkona. Tein kuitenkin sitkeästi töitä saadakseni valmiudet harjoitelle jossain matkan vaiheessa Spot satelliittilähettimen käyttöä, blokin ja iridium puhelimen sähköpostijärjestelmän, hallintaa ja kuvien siirtoa kamerasta tietokoneelle. Spotin osalta erittäin helppoa, sen jälkeen kun joku asiantuntija on maksanut netin kautta avattavien käyttöohjelmien maksut ja kirjannut kaikki tarvittavat tiedot ns. tilien avaamiseen, joita oli useita, siis kolmea eri toimintaa varten.
Sitä hommaa ei maallikko WP, sähköpostin ja internetin käyttäjä saa aikaiseksi ikinä.
Kertoiko laitteen myyjä tämän. No ei taatusti. Käytössä laite on osoittautunut oikein mukavaksi varsinkin vastaanottajien kommenttien perusteella. Voin vilpittömästi suositella. Laite on lisäksi kohtuuhintainen ohjelmineen alle 350,00 euroa 1. vuodeksi. Mukaan tulee hätäkutsujärjestelmä. joka perustuu satelliittiseurantaan.
Pitihän sitten opetella myös valokuvien siirto kamerasta tietokoneelle ja siitä esim. blokiin.
ja tietysti koko blokin käyttö. Satelliittipuhelimen hankintaan liittyvien ohjelmien asennuksiin ja ym. meni pari päivää. Osaamisesta en tiedä vieläkään. Onneksi on IT-tuki Kiinan Chengdusta suurten projektien tyyliin.
Niinpä lykkäsin lähtöpäivää joskus heinäkuun puolen välin tienoilla kaksi viikkoa eli la 15.08. ja aika sama klo 12.00.
Tällöinkään ei ollut vielä tiedossa koko siirtopurjehduksen miehistöä. Tarkoitan siirtopurjehduksella Itämerta ja matkaa Pohjanmerellä Ja kanaalissa Brestiin, josta alkaa Biskajan lahden ylitys.
Vaimo seuraa valmistelujani heinäkuun puolelta hyvin myötämielisesti. Olin välillä täysin yllättynyt hänen avustaan eri asioiden hoitamisessa. Olenhan lähdössä Karibian kierrokselle lähes vuodeksi eikä ole varmaa tapaammeko matkani aikana toisiamme.
Lähtöpäivän lähestyessä koin tilanteen lähes paniikin omaisena. Asioita piti hoitaa ja huolehtia käsittämätön määrä.
Miehistö oli kuitenkin koossa aina Karibialle asti. Koska minulla ei ollut mitään vakinaista tai muuta ennalta sovittua porukkaa, hain miehistöä eri menetelmillä. Ns. juttu kiertämään menetelmä ei tuonut ketään mukaan. Laiturikeskusteluista syntyi kuitenkin merkittävä tulos. Eräs purjehtijakaverini Hannu Tuormaa mainitsi ikään kuin ohi mennen, että voisi lähteä, jos kelpuutan hänet miehistööni. Tunsin kaverin entuudestaan ja tiesin hänen seilailleen yli kymmenen vuotta nykyisellä veneellään tehden
singlehandid matkapurjehduksia myös Suomenlahden toiselle puolelle. Kun hän heitti vielä, että voisi olla vaikka puoli vuotta, Hannun tuleminen mukaani förstiksi oli selvää. Eräänä iltapäivänä elokuun alussa heitimme purjehduslenkin Rankin ympäri. Teimme sopimuksen matkasta samassa paatissa . Karibialle ja risteilystä siellä noin puoleksi vuodeksi. Aikaisemmin kilpailumiehistössäni oli ollut paljon mielenkiintoa ko. tapaiselle purjehdusmatkalle, mutta nyt ei. AMP – sivuilla ollut kysely toi paljon eri tasoisia yhteydenottoja. Tunsin välillä olevani rekrytointitoimisto vastatessani tiedusteluihin ja selvittäessäni kiinnostuneiden valmiuksia. Seilaamme pitemmät legit 3 hengen miehistöllä ja osan matkaa kahden. Paluumatkasta en vielä huolta kantanut. Kiinnostuneita oli ja ajattelin, että jos sinne päästään, niin siinä on näyttöä riittävästi paluumatkan onnistumiselle.
Veneen saamisen matkakuntoon olin aloittanut jo muutamia vuosia sitten. Moottori on uusi ja isompi Yanmar 3 YM 30 kaikkine lisälaitteineen ja varusteineen, seisovan rikin vaijerit on uusittu ja osa nostimista, ym. Elektroniikka on uusittu tänä keväänä ja varusteita lisätty rutkasti valtameripurjehdusta varten. Itse kävin Navigaatioliiton kurssit noin kertauksena 25 vuoden jälkeen. Samalla halusin testata jääkö enää mitään päähän.
Heinäkuun loppupuolella ja elokuun alussa oli miehistöasiat selvillä ja aloin vakuuttua siitä, etten purjehdi singlehandidlegejä missään vaiheessa.
Viimeisistä päivistä, illoista ja öistä en paljoa muuta muista, kuin että oli hirveä hässäkkä, jossa vaimo auttoi ja rauhoitteli, että hoitaa loput, jos jotain jää tekemättä. Lähtöäsi ne eivät estä.

15.08.09 ensimmäinen matkapäivä

Tulimme vaimon kassa satamaan joskus 9.00 aikoihin. Olin aloittanut päivän 05.30 tehden kaikenlaisia tietokonehommia, laskujen maksuja, verotusasioita jne. Vaimo pakkaili vielä veneeseen viemättä olleita tavaroitani. Varapuhelimen, papereita ja muutamia laitteita. Käsi GPS, kannettava VHF ym.
Aamupalalla vaimo sanoi, että ei kannata hätäillä, asiat tulee hoidetuksi. Olin tehnyt hänelle neljä valtakirjaa eri asioiden hoitamista varten. Lupasi kuitenkin, ettei hae minua holhottavaksi, ellen pahasti mokaa matkan aikana.
Yhdeksältä tuli Hannu sopimuksen mukaan veneelle, jonka olimme siirtäneet veneen vieraslaituriin kylkiparkkiin edellisenä iltana, jotta lastaus ja lähtöseremoniat sujuisivat. Kristiina II, pituus 34 jalkaa näytti melkoisen pieneltä 50 jalkaisen Domin takana.
Minulle 34 jalkaa on juuri sopiva kaikkeen purjehdukseen kaikilla merillä. Loppujen lopuksi veneen merikelpoisuus ei riipu pelkästään veneen koosta. Joku sanoisi, totta, sehän riippuu omistajan arvopaperisalkun arvosta.
Olin tuonut veneelle lähtöaamuna kaksi Ikean sinistä kassillista tavaroita. Niiden lastaaminen vei jonkin aikaa ja totesin, että etsitään sitten kun tarvitaan. Ja on todella myös etsitty milloin mitäkin. Kun veneen penkoo muutaman kerran perästä keulaan, alkaa muistaa esineiden paikat. Pekka Helsingistä tuli 9.30 kuten oli sovittu. Tervehdykset ja sitten kauppareissulle.
Laiturille alkaa kertyä kauppareissun jälkeen väkeä. Vanhin poikani perheineen. Kuuden vanha pojantytär ymmärsi, että pappa lähtee purjehdusretkelle, mikä ei ole tavanomainen viikonloppuretki. Hän ilmoitti veneen olevan papan kelluva talo ja koti. Nuorempi kolmevuotias pojanpoika ei vielä ymmärtänyt koko tilanteesta mitään, paitsi hässäkän, joka ei ollut hänelle alkuunkaan mieleinen.
Olen huhkinut viime päivät pakkaamisen ja valmistelujen kanssa niin tiiviisti, etten ollut miettinyt lähtöni merkitystä läheisilleni etenkään vaimolleni. Edessä on joka tapauksessa pitkä erossa elämisen aika. Hän on osallistunut matkani valmisteluihin ihailtavan avoimesti ja rohkeasti. Tiedän, että hän tuntee pelkoa ja epävarmuutta tulevasta vuodesta. Kyse ei ole vain merellä oloni vaaratekijöistä vaan kaikesta, mitä matkalla voisi sattua.
Muutaman kerran viime viikkojen aikana on käynyt mielessäni ajatus siitä, että onko tässä mitään järkeä. Onko todella pakko lähteä. Vaimo, elämänkumppani on alkanut uudestaan tuntua hyvin tärkeältä ja rakkaalta. Välillä epäilin, voisinko sittenkin perääntyä ja luopua vuosien haaveestani ja viimeksi kuluneiden vuosien valmisteluiden tuloksista, mahdollisuudesta purjehtia Karibialle ja ensi keväänä sieltä takaisin omalla kölillä. Suurin osa valmisteluista on tietenkin hyödynnettävissä muussakin purjehduksessa. Olen tehnyt matkan mielessäni kymmeniä kertoja. Olen päättänyt lähteä, vaikka se välillä tuntuu täysin tarpeettomalta haihattelulta. Olen kuullut tuttujen monenlaisia kommentteja. Toiset kannustavia, toiset ihmetteleviä ja vähemmän kannustavia.
Lähtöaikani 156.8. klo 12.00 olen ilmoittanut kaikille, jotka ovat sitä udelleet.
Klo 11.45 tulee laiturille KPS:n delegaatio, parhaat purjehdusystäväni, noin 20 hengen ryhmä. Saamme kuulla laulun lähtijöille sekä viisaita tilanteeseen sopivia sananparsia.
Saamme mukaamme jo aikaisemmin veneeseen lahjoituksena saadun hapankorppukassillisen lisäksi suojelusenkelin, joka on tuotava vuoden sisällä takaisin. Sille on kuulemma odottamassa uusia tehtäviä. Eväistä kiitos Ilkalle.
Tasan kello 12.00 on yksi elämäni liikuttavimmista hetkistä. Lähtöhyvästit saattajaporukalle, pojan perheelle ja vaimolle. Äänemme väriset ja kyynel tulee väkisin silmään. Hän itkee hetken ja toivottaa hyvää turvallista matkaa. Vahvistamme sopimuksen yhteydenpidosta. Sitten hyppään veneeseen. 12.04 irrotamme köydet ja peruutan veneen irti laiturista. Lähtö on tosiasia ja muuttuu konkreettiseksi tekemiseksi. Vilkutukset laiturilta ovat mahtavat.
Kurvaamme ulos aallonmurtajan aukosta ja nostamme purjeet. Tuuli on suotuista ja vetää 6 solmun vauhtiin hetkessä. Olen valinnut reitiksemme Suomenlahden ylityksen Tallinnan edustalle ja sieltä eteenpäin, Naissaareen, Dirhamiin tai Haapsaluun. Kaikki merkitsevät yön yli purjehdusta. Tiedossa on voimistuvaa SW tuulta ja siis kovaa kryssiä lähivuorokausiksi.

16.08. Toinen matkapäivä
Olemme 04.30 Kerin ja Aegnan välissä puskettuamme yön osittain rankan kryssin jälkeen. Tuuli oli puuskissa lähes 40 kts suoraan nenään ja aalto jyrkkää ja kovaa. Haaveilimme valtameren pitkistä mainingeista. Äkkiä tyyntyi ja hetken päästä lounainen muuttui SE- E:ksi. Hienoa ja alle 20 kts. Aamun ja päivän kuluessa tuuli kääntyy jälleen vastaiseksi. Ei kuitenkaan täysin vastaiseksi. Vähitellen tuuli jälleen kovenee 25-30 kts ja aalto nousee vastaan jyrkkänä seinänä.
Yöllä Kristiina II sukelsi vesimassaa sillä seurauksella, että sprayhoodin ensimmäisen kaaren kanavan ompeleet repesivät irti ja sprayhood sai uuden virtaviivaisen muodon. Kaari saatiin
paitsi, että vettä piti poistaa sisältä jokunen litra ja keulahytin ovi pomppasi paikaltaan, koska oli jäänyt auki asentoon, vaikkakin säpillä lukittuna. Sarana sai uuden muodon. Tapahtuman voi myös kuvata siten, että vesimassa kaatui veneen päälle , 5000 l? Pidin ruorista kiinni rystyset valkoisina ja panin hetkeksi silmät kiinni. Tällin jälkeen oli taas rauhallista. Sisällä olleiden gastien päät ilmestyivät oviaukkoon. Pysytäänkö vielä pinnalla ? Siis purjehtijahuumoria.
Dirhamin sataman kohdalla käymme Osmussaaren takana suojassa rullaamassa fokan sisään ja tarkastamassa tilannetta satamaan menon suhteen. Toteamme aallokon niin korkeaksi ja hankalaksi, että päätämme jättää kapean yli mailin pituisen sisäänajorännin väliin ja jatkaa pelkällä kakkosreivissä olevalle isolla ja koneella aluksi suoraan vastaiseen Haapsaluun, jonne saapuisimme ennen pimeän tuloa. Välillä runkoa kunnolla paukutettua saavumme Haapsalun Grand Marinaan klo 20.30 väsyneinä mutta tyytyväisinä.
Kamat kasaan ja ravintolaan syömään. Kokkausintoa ei löytynyt.
Ravintolassa tavattiin kahden suomalaisen venekunnan porukat ja kuultiin heidän pitelevän säitä täällä.

17.08 kolmas matkapäivä

Päätimme pysyä laiturissa tämän päivän. Ensin korjataan ovi ja aikaisemmin vaienneen Garminin johto. Veneessä on kolme kiinteää GPS:ssää ja yksi kannettava. Navigointivarustukseen kuuluu lisäksi tutka, joka on Simradin yhdistelmä eli tutkaplotteri.
Lisäksi kuivasimme veneen pohjan, koska se on aina ennenkin ollut kuiva, mutta sai edellisellä legillä kannelle ryöpynnyttä vettä oviaukon kautta, johtuen siitä, että pidettiin luukut auki. Ei paljoa, mutta kuivan pitää olla kuiva.
Töiden jälkeen käveltiin kaupunkiin, joka oli aikaisemmilta kesälomapurjehduksilta tuttu. Miehistölle paikka oli uusi kokemus ja vein heidät linnakkeelle ja vanhalle 1600 luvulta ollevalle kirkolle. Sitten tehtiin ruoka- ja juomatarvikehankintoja. Turistikausi on kokonaan ohi. Hintataso marketissa on kaikilta osin matalampi kuin Suomessa, joten tulee tehdyksi myös heräteostoksia.
Taksilla paluumatka ostospussien kanssa. Valmistin veneessä italian pataa, joka maistui nälkäiselle miehistölle, koska kaikki meni. Ilta meni rauhallisesti veneellä.
Saimme viereisen suomalaisveneen Harambeen kipparilta lainaksi Gotlannin satamakirjan ja vihjeen hyvästä suojaisesta rauhallisesta Vändburgin satamasta. Otin tiedot ylös.

18.08 neljäs matkapäivä

08.15 lähtö Kuressaarta kohti. Tuuli SWW 14-20 kts. Sadetta luvassa koko päiväksi.
Koneella ensin tunti vastaista. Seilit ylös. Iltapäivälla kahdenaikoihin tuuli moinasi taas ja kone käyntiin. Tunnin päästä jatkettiin purjehtimista samalla halssilla koko päivä Saarenman tuntumassa.
Päätettiin jatkaa suoraan Gotlantiin, koska meno oli ollut helppoa ja matkaa taittui. Kuressaareen on lisäksi pitkä ränni sisäänajoa. Ukkosrintaman noustessa etelästä vastaan pienen miehistöpalaverin jälkeen päätin, että muutamme suunnitelmia kolmannen kerran. Menemme sittenkin Kuressaareen. Ei huvittanut painua ehdoin tahdoin ukkosrintamaan. Säkkipimeässä salamoiden vilkkuessa reittimme molemmin puolin navigoimme Kuressaaren satamaan. Osittain valaistun osittain pimeä väylä löytyi helposti valonheittäjän ja Simradin avulla. 01.30 olimme satamassa tehtyämme 99 NM päivämatkan, josta koneella kuutisen tuntia. Koska tilaa oli reilusti, vene tuuvattiin kylkiparkkiin ja painuttiin pehkuihin.

19.08. viides ja kuudes matkapäivä

Myöhäisen nukkumaan menon johdosta aamutoimetkin venyivät normaalia myöhäisemmiksi.
Normaalit suihkut, aamupalat ja satamamaksut jahtisadam esimiehen saavuttua. Sesonki loppui täysin viikko sitten. Mukava ja ystävällinen vanhempi herrasmies.
Olin saanut edellisenä päivänä merenkulkulaitoksen esittelijältä puhelinilmoituksen siitä, että kansainvälisen huviveneen kuljettajan lupahakemuksestani puuttui ajokortin jäljennös, josta todettaisiin terveydellinen kelpoisuuteni tai sitten lääkärintodistus. Otin faksinumeron ja
sähköpostiosoitteen ylös ja mietin kuinka hoitaa asia vai hoitaako ollenkaan. Onhan minulla matkassa 30 vuotta sitten saamani lupakirja, ajattelin. Olin harrastuksen vuoksi hakenut uutta valokuvallista lisenssiä. Kun lupa tulisi kotiin, se pitäisi saada veneelle. Skanneri on kotona, mutta vaimo ei osaa käyttää eikä veneessä ole tulostinta. Saisihan sen tietysti jossain tulostettua.
Marssin lähimpään hotelliin. Sain ystävällisen ja asiallisen palvelun respassa suomen kielellä lähettäessäni faksia kopioidusta ajokortista.
Tankattuamme lähdemme merelle klo 1130. Lähtö etelää kohden sujuu huomattavasti paremmin kuin pohjoisen puolelta saapuminen. Puolen tunnin ja 4 mailin moottoroinnin jälkeen nostamme purjeet, isossa yksi reivi. Tuuli NW 20 kts kevenee kahteen mennessä 12 kts, jolloin reivi puretaan.
Riianlahdelta seilataan 1900 aikoihin Itämerelle. Matkaa Vändburgiin on 108 NM. Salmessa on sekalaista aallokkoa joka tulee eri suunnista. Mukana on pystysuoria torneja ja molemmilta kyljiltä sisään pyrkijöitä. Suurimmat mainigit ovat 2 metrin suuruusluokkaa, siis meille aika komeita. Sivutuuli muuttuu sivuvastaiseksi. Vauhti on hyvää 6.5-7,5 kts ja vene vakaasti ruorimiehen käsissä. Puolen yön aikaan pantin kone lataamaan. Tuuli loppui jossain vaiheessa ja Hannu sai ajella tyynessä ja kirkkaassa säässä tähtitaivaan alla. Olimme jo Pekan kanssa ihailleet äärettömän hienoa tähtitaivasta. Linnunrata oli kuin taivaan kannen matto valtavan tähtimeren keskellä.
Hannu tuli yhden aikaan ruoriin. Ajoimme 3 h jaksoissa. Minä painuin nukkumaan.
Klo 1745 painutaan sisään Vändbugin lahdessa olevaan venesatamaan. Sisäänajolinjaa ei löytynyt kuin Simradista. Se on pieni, mutta hieno. Matkaa kertyi 178 NM. Kalastusaluksia on paikalla yksi, SAR alus ja kaksi tyhjää purjevenettä pitemmässä parkissa. WC ja suihku, ns. minuuttisuihku, OK. Mutta ketään ihmisiä eikä asutusta missään. Nyt selvisi, mitä neuvojamme Haapsalussa todella tarkoitti rauhallisella.
Ihmettelimme miksi korvessa on näin hieno venesatama ja päättelimme sen olevan EU:n ansiota kuten Haapsalun ja Kuressaaren uudet pienvenemarinat.
Miellyttävänä yllätyksenä Pekka järjesti meille kyydin kylille 10 km päähän, jossa saatiin hyvässä paikallisessa ravintolassa Folkeryds Konditori Burgsvikissä kunnon pitsa-ateriat ja juotiin parit tuutingit. Taksilla takaisin satamaan, koska suosittelemani kävely veneessä istumisen vastapainona ei saanut kannatusta. Jos joku sattuu paikkakunnalle, suosittelen lämpimästi paikkaa.

21.08. Seitsemäs ja kahdeksas matkapäivä
Hyvin nukutun yön ja levon jälkeen noustaan normaaliin aikaan ja aloitetaan lähdön valmistelu. Kipparilta vierähtää melkoinen tovi ennekuin reitti Bornholmin Nexön kaupunkiin 150 NM on plotterissa. Pientä alkukankeutta, tuumasi kippari. Samalla odottelin enneusteen lupaamaa tuulen kevenemistä iltapäivää kohden. Katselin aamulla merelle sataman suulta ja totesin heti sataman suun jälkeen vastaan tulevan aallokon todella jyrkäksi.
Sitä paitsi arviomme erittäin suojaisesta satamasta osoittautui virheelliseksi. mainingin jämät olivat alkaneet nykiä kippoamme melkoisesti.
Lähtö tapahtui 09.20 aluksi koneella hiljaa vasta-aaltoon, ettei kaikki vesi tule kannelle eikä vene romahda alas aallolta. Koneessa ja kolmilapaisessa Volvon potkurissa riittäisi tehoa nousta vaikka pystyseinää. Sellainen on tuntuma ulos ajettaessa. Paqrin mailin päästä purjeet ylös isoon on laitettu Hoburt Revin jäädessä kirkkaasti länteen. Loki nakuttaa 7-8 kts välillä ja matka joutuu. Yöllä on sadekuuroja tuulen tyyntyessä, joten käytetään konetta apuna ja tutkaillaan Simradilla vilkasta laivaliikennettä Öölannin eteläkärjessä. Vahdissa on silloin kaksi miestä toinen ruorissa ja toinen sisällä tutkan ääressä ilmoittaen kulkuluukun suulta tilannetietoja ruorimiehelle. Pidän tätä parempana kuin sitä, että ajettaisiin automaatilla ja ruorimies päivystäisi myös tutkaa. Muutama yö menee näinkin ilman huolia riittävästä lepoajasta.
Lauantaina klo 14.00 olemme perillä Nexöön satamassa pienvene altaassa. Lokissa oli matkaa 176 NM . Klo 09.20 oliln merkinnyt purjehdituksi matkaksi 150 NM /24 h. Paikka löytyi helposti aivan ravintolan edestä. Sopii meille totesi Pekka. Samassa paikassa on suihkut ja muut.
Taisi olla Bornhomin kalleimmat oluet 24.00 euroa kolme tuoppia.
Kävimme kauppaostoksilla ja totesimme Bornholmin hintatason Suomea vastaavaksi ellei kalliimmaksi. Satamamaksut hoitui lähellä olevassa kaupassa. Venäläisiä turisteja oli laivallinen turisteina ja viiskymmenpäinen harrikkaporukka tuli lautalta saarelle. Ilmeisesti kesäkakuden lopettamiskokoukseen. Eivät häirinneet meitä. Ilma oli kesäisen lämmin eli shortsikeli.
23.08. yhdeksäs ja kymmenes matkapäivä

Aamulla etsiskelin seitsemän maissa polttoaine asemaa. Viereeni pysähtyi auto josta vanhempi herra kyseli ensin tanskaksi ja sitten englanniksi onko jotain ongelmia. Ilmoitin tarvitsevani dieseliä. Hän neuvoi soittamaan farmaritankin luona olevaan puhelinnumeroon. Hylkäsin mielessäni ajatuksen ja kävin katsomassa sataman toista tankkauspaikkaa muutaman sadan metrin päässä. Sama tilanne. Päätimme kävellä kolmen kympin kanikan kanssa puolen kilometrin päässä olevalle huoltoasemalle. Olimme kävelleet kymmenen metriä kun paikalle kurvasi mopolla mies, joka ilmoitti antavansa polttoainetta lähellä olevasta farmaritankista. No sehän passasi. Käteismaksua varten kävin nostamassa tanskan kruunuja viereisestä automaatista. Näin asiat voivat hoitua, jos palvelu pelaa. Ällistyttävää su aamu klo 07-08.00 välillä kesäaikaan.
0915 köydet irti ja Kieliin. Oli melko tyyntä, joten tyrkkäsimme koneella ulos ja otimme oikean suunnan kierrellen matalassa olevia verkkoja ja muita pyydyksiä. Olivat tuttuja veneen haku matkalta vuonna 2003. Vasta 18.30 saatiin mukavasti SES 10-12 kts tuulta ja pysäytettiin peltigenua.
Iltayöstä reivattiin- Seuraava aamu ja päivä meni salmissa laivoja väistellessä ja kovenevaa tuulta ihmetellessä. Kielin edustalle saavuttiin puolen päivä tietämissä ja jatkettiin valittuun satamapaikkaa purjehtien tiukkaa vastaista. Klo 14.30 olimme perillä Wellingdorf Fischery Sport Havenissa Pienteollisuusalueella, mikä osoittautui korjauksiamme ajatellen onnekkaaksi valinnaksi.
Matkaa taitettiin 197 NM ja 30 h 45min. Pekka pakkasi tavaransa ja lähti kotisuomea kohti.