25.08. Yhdestoista matkapäivä

Olin edellisenä päivänä sopinut satamakapteenin ( ilmeisesti myös paikan omistaja, jolla oli kaksi isoa Bavariaa vuokrattaviksi) kanssa tapaamisen seuraavaksi aamuksi klo 9.00 muutamien veneeseen tulleiden vikojen korjaamiseksi.
Täsmällisesti herra ”F” ,nimi jäi epäselväksi, tuli paikalle ja katsoimme ruoria, yksi pinna, joka oli keväällä hitsattu Kotkassa, oli irronnut keskiöstä. Vaati uutta hitsiä. OK, hoituu ilmiotti satamakapteeni. Ruori irti ja laiturille. Hän toimittaa sen pajalle ja tuo illalla takaisin. Seuraavaksi tuli F:n paikalle hälyttämä purje- ja sprayhoodin tekijä. Sprayhoodista irronnut kaaren vetoketjukujan ompelu on helppo homma. Samalla voitaisiin vahvistaa joitakin saumoja, joita olin itse käsin tikkaillut matkan varrella. Fokasta oli joku lattataskun lanka alkanut hieman purkautua. Se myös remonttiin. Neulomon kaveri otti tavarat mukaansa ja ilmoitti, että tuo ne huomenna aamulla takaisin .Iltapäivällä kävimme paikallisessa venetarvikeliikkeessä. Hankinnassa oli Reedsin Nautical Atlantin allakka, joka oli loppunut Imrayn varastosta, vaikka tilaus muuta osoittikin. Kirjanen n.1000 s. löytyi etukäteistiedustelun mukaisesti.
Tiedustelupalvelun tarjosi purjeneulomon Schultz Segelmachen Kielin toimisto.
Hannu osti samalla uudet purkkarit entisten luikkareiden tilalle. Uusissa oli laatu hyvä ja hinta sopiva. Itse hankin vielä Portugalin kohteliaisuuslipun, joka oli uupunut Maritimin lippuvarastosta.
Liike A.W. Niemeyer Yachtzubehör oli todellinen purjehtijan unelmapaikka. Kaikkea oli tarjolla ja hyvin esillä nähtävänä.
Hankintamatka tehtiin taksilla, joka odotti kaupalla. Hinta 20,00 euroa noin 20 km ajomatkasta ja odottelusta.

Paluumatkalla jäimme marketin luokse ja teimme pitkän listan mukaiset ruokatarvikehankinnat.
Kannettiin selät väärinä ja kädet venyneinä noin 1 km veneelle. Ruokakorimme hinta jäi arvion mukaan selvästi Kotisuomen hintoja alemmaksi.
Illalla ei tehty muuta kuin istuskeltiin veneellä ja suunniteltiin seuraavan päivän siirtymistä Kielin kanavan suulle Holtenauhun odottelemaan sitä seuraavan päivän kanavan läpiajoa.
Kaikkien korjausten sujumisesta kiitimme herra ”F” :ää ja ilmoitimme, että kaikkien suomalaisten venekuntien kannattaa poiketa hänen vierassatamaansa. Fasiliteetit tosin Yksi+ yksi konttiwc ja suihku. Se oli kuitenkin siistissä kunnossa ja ikään kuin privaatti. Tungosta ei ollut ja lämmintä vettä tuli tarpeen mukaan. Laiturilla oli asialliset sähköt ja vesi. W-lania ei valitettavasti ollut. Niin kuin ei oikein muuallakaan. Ainoa miinuspuolen tekijä on, että matka keskustaan on hankala, mutta ei sinne aina tarvitse mennäkään.


26.08. Kahdestoista matkapäivä

Aamulla saadaan sprayhood ja purje.hyvin korjattuina. Työn hinta kohtuullinen.
Päivällä ajetaan moottorilla Holtenauhun 1 NM ja etsiskellään tankkausasemaa. Ei löytynyt.
Kanavan suulla laituripaikka oli hyvä ja maisemakin miellyttävämpi kuin edellisessä paikassa pienteollisuusalueella. Oli mukava vaihteeksi bongailla eri näköisiä ja kokoisia laivoja, jotka liikennöivät sululla. Laitureissa odotteli vanhoja purjelaivoja suuria moottoriveneitä ja meitä pienempiä kippoja huomista kanavamatkaa. Kyselin jälleen tankkauspaikkaa, mutta sellaista ei kuulemma lähimailla ollut. Varakannut tyhjentäen olisimme päässeet kanavan läpikin ilman tankkausta, mutta pidän tapanani tankata, jos siihen on mahdollisuus, jos seuraavaa tankkauspaikkaa ei ole tiedossa.
Iltapäivällä lähdemme Hannun kanssa kävellen kohti Kielin keskustaa, joka epämääräisen kartan mukaan näytti olevan, samalla puolella kuin me, vähän etelämpänä.
Matkalla kyseltiin lyhintä tietä määränpäähän. Meille neuvottiin lähin bussipysäkki ja että kaikki linjurit menevät keskustan bussiasemalle. Kävellen olisi kuulemma ollut liian pitkä matka.
Iltapäivä meni uutta keskustaa ihmetellessä. Väkeä oli paljon liikkeellä ja istuskelemassa kävelykadun tai aukean kuppiloissa ja baareissa. Tutkailimme hintoja ja teimme heräteostoksina joitakin vaatehankintoja alennusmyynnistä.
Pitkän etsimisen jälkeen, ravintoloita vieri vieressä, päädyimme mukavantuntuiseen pieneen raflaan pihville. Ateria oli laadukas, palvelu hyvää ja hinta noin Kotkan luonasruan tasoa.
Poistuessamme paikasta muutaman tunnin istuskeltuamme koimme ihmeen. Samainen katu, joka oli kuhissut elämää kaksi tuntia aikaisemmin oli lähes tyhjä. Terassit tyhjiä, muutama ripeästi kiiruhtava perheenemäntä täydet ruokakassit käsissään ja virkamies salkkuineen, matkalla koteihinsa.
Olisiko vanhassa keskustassa vielä elämää ? Kysymys jäi ilmaan. Palasimme linjurilla venepaikkamme laiturin viereen hyvissä ajoin ennen iltauutisia, joita emme kuitenkaan täällä katso, vaikka netti antaisi siihen mahdollisuuden.
Pimeän tultua viereemme siis laitakiinnitykseen tupsahtaa 28 jalkainen purkkari Saksan lipulla, miehistönään kaksi tyttölasta. Eivät puhuneet tullessaan mitään. Laittoivat veneensä asiallisesti kiinni. Ilmoitimme heille, että tervetuloa vaan ja että lähdemme klo 0700 aamulla kanavan suulle.
Jututtaessamme heitä selvisi, että Tanskasta ollaan tulossa ja Kielin kanavalle seuraavana päivänä menossa. Polttoainetta eli bensaa perämoottoriin pitäisi saada lisää.
Soittelimme jonkin aikaa Elvistä, kiitos Arin matkaviihteeksi tekemältä tikulta ja painuimme punkkiimme. Hannu asustelee keulassa ja minä takapunkassa. Molemmilla on hyvät tilat itselle ja tavaroille. Kolmas gasti pakkaa tavaransa keulaan ja saa toisen salongin punkan petipaikakseen.


27.08. Kolmastoista matkapäivä

Aamu valkenee ja sää on kesäinen. Vähän yli seitsemän olemme melko valmiita lähtemään. Kaikenlaisia pieniä valmisteluja ja 0830 leidit irroittavat köydet ja pääsemme laiturista kanavan suulle.
Ennen meitä on vain yksi purjevene. Saksalainencanmar 34. Kippari kertoi tehneensä matkan monta kertaa. Ohjeet olivat: mennään sulkuun sisään ja kiinnitytään matalaan vesirajassa olevaan laituriin. Kiivetään ylös sulkumestarin toimistoon. Ylin kerros kolmikerroksisessa ”lennonjohtotornissa” ja maksetaan kanavan käyttömaksu.
Tunnin odottelun jälkeen veneitä on kymmenittäin pyörimässä odotusalueella ja jotkut kiinnittyneinä paaluihin. Sää on loistava, lämmintä ja tyyntä.
Vähitellen ilmene VHF:ää kuunnellessa, että sulussa on jotain vikaa jota korjataan.
Valmistumisaikaa ei saada selville. Siis odotellaan. Tankkauspaikka selvisi. Kanavan varrella on Rensburg niminen pikkukaupunki noin 30 NM päässä.
Klo 11 aikoihin ilmoitetaan VHF:llä, että pienalukset pääsevät suurten laivojen sulkuun, koska vanhaa pienaluksille tarkoitettua sulkua ei saada toimimaan. Siitä vaan sulkuun lepparit vesirajassa.
Kiinnitytään eräänlaisen veistetyistä hirsistä tehdyn laiturin sulun pituisen lev. 1,50 m
laiturin/ lautan kupeeseen. Olemme noin 4 m sulun yläreunan alapuolella. Ylösnousuun on käytettävissä seinämässä olevat tikapuut, joiden yläpäässä on mielenkiintoinen agility pujottelueste.
Sitten ilmestyy virkapukuinen paikalle. Kyselee veneen kipparilta papereita, jotka oikeuttavat kuljettamaan kyseistä Kristiina II jahtia. Olen äimänä hetken. Edellinen kaveri sulun ulkopuolella sanoi, ettei mitään papereita tarvita.
Ilmoitan olevani veneen omistaja ja tällä perusteella oikeutettu kuljettamaan sitä. Papereita kaivattiin. Kansaivälistä huviveneen kuljettajan lupakirjaa, vanhaa 1979 hankkimaani ei löytynyt mistään. Aikaa kului etsiskellessäni ja Hannu ilmoitti, että virkamiehen mielenkiinto oli haihtunut kolmatta kertaa kysellessä. Niinpä kipusin tikapuut ylös ja kiiruhdin satama mestarin konttoriin. Ensin ylös, turhaan, maksut alakertaan ja kuitin kanssa ylös. Olin yrittänyt jo edellisenä iltapäivänä käydä maksamassa, Klasun ohjeen mukaisesti, mutta konttori oli kiinni ja pääsy kielletty.
Kaikki hoitui ja pääsimme sulusta pian kanavalle.
Huviveneen kuljettajan luvasta pieni stoori. Minulla oli itse asiassa kaksi sellaista, mutta ilmeisesti molemmat kotona tai uudempi matkalla Cuxhavenin postiin ” Juhani Laakso Poste restante”.
Vaimo oli ilmoittanut kahta päivää Kuressaaresta lähdön jälkeen, etä minulle on saapunut pikapostina Merenkulkulaitokselta kuljettajan lupakirja. Olipa nopeaa toimintaa. ko. virkamieheltä. Etteikö Suomessakin osata hoitaa kansalaisten aisioita, kun tarve vaatii. Silloin olin itse vielä siinä uskossa, että vanha lupakirja on mukana. Eipä löytynyt, joten uusi oli todella tarpeen.
Kanavassa mentiin peräkkäin, mutta meille hiukan hidasta vauhtia, joten ohittelimme joitakin ja löysimme oman paikkamme jonossa. Venejono harveni vähitellen pitkäksi ketjuksi. Vastaan tuli valtavia rahtilaivoja, mutta tilaa oli riittävästi.
Kanavan rannoilla kasvoi paikallista lepikköä ja jommallakummalla rannalla oli pyörätien tasoinen tie. Ylityksiä varten oli lauttapaikkoja. Rannoilla näkyi pyöräilijöiden lisäksi onkijoita, joilla oli leirissään päivänvarjo, tuoli ja pari kolme ongenvapaa pidikkeissä.
Yllättäen totesimme olevamme Rennsburgin kohdalla ja jouduimme hieman palaamaan
tankkausasemalle johtavalle väylälle. Tankkaus sujui viivytyksettä dieseliä 33, 75 l. Bensaa en viitsinyt ottaa vaikka olin aamulla myynyt 7 litraa varakanikasta tytöille, jotta pääsevät tänne asti.
Suzukissa oli täysi tankki ja kanikassa pari litraa.
Oli tultu 20 NM j klo 14.20 lähdettin jälleen kohti Brunsbutteliä, jäljellä noin 36 NM.
Olisi hyvä päästä sinne valoisan aikana, koska pienalukset eivät saa liikkua kanavalla pimeän aikana siis klo 20.30 jälkeen. Ajelimme noin 7 kts ja seurailimme matkan edistymistä. Men immePerille tultiin klo 2005 takana 56 NM kanavalla ajoa. Laituripaikka löytyi aivan kanavan suulla olevasta pienvenesatamasta. Siinä meni muurin takana uskomattoman isoja rahti ja matkustajalaivoja eri aikakausilta. Käytettiin hyväksi paikallisen ravintolan palveluja ja nautittiin iltapala satama-altaan rannalla olevassa ravintolassa. Ilta oli lämmin ja oli mukava katsella liikennettä sulussa.
Veneelle palatessa tarkasteltiin säätietoja, joita oli niukasti. Viereiseltä Hamburgiin matkalla olevalta saksalaiskipparilta sain tiedot VHF:llä annettavasta sääkanavasta ja aluekokoodeista.
Seuraavan päivän matka Cuxhaveniin oli lyhyt, mutta meille ensikosketus Pohjanmereen.

28.08. Neljästoista matkapäivä

Sulutus ja lähtö klo 06.40 Cuxhaveniin sujui ongelmitta, etten sanoisin rutiinilla. Sää oli harmaa näkyvyys heikohko, muttei huono ja tuuli sivulta 15 kts eli 7,5 m/s tai 3-4 b. Viimeisin täällä käytössä oleva.
Matka oli noin 16 NM. Isoja laivoja tuli ja meni. Olimme laivaväylän länsireunassa. Matalan raja näkyi puolen kaapelin mitan päässä kuohuvan vetenä. Puolen tunnin ajon jälkeen nostettiin iso ja seilattiin konevoimaa säästellen.
klo 10.30 saavuttiin perille ja sulkuportin kautta kaupungin sisäsatamaan.
Paikka löytyi laiturissa olleen veneen kipparin ohjeilla ja sähköt saatiin toimintaan hänen kortillaan 2 kw. Satamakapteeni on kujalla olevassa kuppilassa klo 18.00 jälkeen. Sieltä saa kortin, jolla pääsee huoltorakennukseen ja saa sähköä.
Lähden kaupungin pääpostiin noutamaan poste restante kirjelähetystä. Paikka löytyy parin kyselyn jälkeen viehättävän oloisesta keskustasta. Kävelykatuja, ulkoilmaravintoloita ja kaikenlaisia butiikkeja. Lähetys löytyy ilman vaikeuksia. Olen erittäin tyytyväinen saatuani paperin.
Veneelle palatessani oikotietä, teen ylimääräisen kierroksen kaupungin keskustassa. Jessus ilman kompassia ja kepsiä olisin merellä hukassa. Ylimääräinen kävelyretki ei ole pahitteeksi. Veneelle palattuani Harri tulee miehistön vahvistukseksi. Lähdetään taas kaupungillelle kauppaostoksille. Sapuskaa jne tarvitaan tulevia päiviä varten. Lisäksi on nälkä, joten pitäisi löytää ruokapaikka.

Tallusteltiin keskustaan keskustellen minkälaiseen ruokapaikkaan mennään. Mielipiteitä oli kaksi kertaa ukkojen määrä, Ensin ostetaan ruoat ja sitten syömään, eikun toisin päin. Käytin halpahallin alessa ostamassa sukkia ja kalsareita halvalla ja palattiin lähellä venesataamaa syömään kebap paikkaan. Siisti ja asiallinen paikka, jossa liha osattiin käsitellä oikein. Lasku meinasi väkisin mennä pieleen myyjän eduksi. Neuvottelun jälkeen lopputulos oli molempia osapuolia tyydyttävä.
Hannu ja Harri kävivät erillisen reissun ruokakaupassa ja olimme valmiit huomisen päivän lähtöön.
Maksoin illalla satamamaksut ja sain kortin johon oli koodattu ostamani palvelut.
Kortti toimi kunhan ensin hokasi kuinka syvälle se tyrkätään lukulaitteeseen.

29.08. Viidestoista matkapäivä

Sataa ja tuulee. Toteamme, että tänään ei lähdetä varsinkaan kun olemme 3 tuntia myöhässä perille saapumista ajatellen. Käymme kirjaston nettiosastolla.
Päivä kuluu kierrellen kaupoilla ja lähimaastoissa sekä pursiseuralla, joka näyttää modernimmalta kuin meidän meriniememme.
Suunniteltiin seuraavan päivän reittiä ja kohdetta. Nordeney vain 60 NM, mikä vaikutti hyvältä. Suojainen satama on tosin matalikon kautta kapeaa väylää, mutta näyttää laskuvedenkin aikana riittävältä, paitsi alimmillaan 1,6 m, mikä ei riitä meille. Väylä on Simradin mukaan kuitenkin hyvin merkitty.
Rattoisa ilta vietetään veneellä sadetta pidellen.

30.09. Kuudestoista matkapäivä

09.30 lähdettiin etsiskelemään venehuoltoasemaa. Radioyhteys mereltä palaavaan pelastusalukseen selvitti, että lähin on Brunsbuttelissä. Siis taikaisin 16 NM. ei kiitos .
Tuulta näyttäsi riittävän säätietojen mukaan 6 ja puuskissa 7-8. Merelle päästyämme selvisi, että kyse oli siis beuforteista. Kryssittiin laivaväylällä, koska muualla oli matalaa. Väistettiin paria laivaa ja havaittiin edellä yksi purjevene ja vastaan tuli yksi.
Tuulen suunta ja voimakkuus muuttuivat päivän kuluessa edullisemmiksi ja allokko yli 2m, mikä oli meikäpojille jo melkoista. Vuorovesivirta pudotti nopeutta ja havaitsin, että valoisan aikaan ei ehditä perille Nordeneihin, joten vaihdoin määränpään lähempänä olevaan Spiegeroogiin. Tässä olivat siis kaikki tekijät, joista aikaisemmat kulkijat olivat varoittaneet.
No minkäs teet. Meillä oli hyvä kartta Simradissa, hankittu 2009, väylä näytti hyvin valaistulta ja selkeältä myös kynnyksen kohdalta, joten päätin että mennään sisään pimeällä.
Viimeisellä maililla sataman suulla ei ollut valaistua osuutta eikä linjaakaan.
Pimenevässä illassa tuulen tyyntyessä löysimme väylän suun helposti.
Seurasimme simradia ajoimme hiukan ohin 90 asteen kääntymiskohdasta. Punainen ja vihreä lateraalimerkki jäi pimeässä näkemättä, mutta luotimme Simradin karttaan ja GPS:ään.
Sinne vaan tyrskyjen sekaan. Hyvin meni kunnes perästä hyökkäsi ns. seagat eli murtuva maininki. Katsoin taakseni ja nielaisin. Huusin pojille, että kohta mennään ja lujaa. Kaiku meni matalaan ja kadotti lukeman kokonaan. Viimeinen oli kaksi metriä. Vene hyökkäsi hirmu surffiin. mutta pysyi ankaralla ruorin pyörittämisellä suunnassa. Kolme samanlaista peräkkäin. Jokaisen kohdalla luuliin niiden vyöryvän sitlooraan koko voimallaan. Mitään roiskeita ei kuitenkaan tullut sisään. Jälkeenpäin totesimme GPS:stä 15,5 kts maximi vauhdit.
Kynnyksen yli päästyämme löytyivät lateraaliviitat hyvässä järjestyksessä.
Vastoin käsitystäni seuraava koettelemus oli edessä.
Satamaan johtajan väylän suun kohdalla ajeli pari pikkuvenettä ohi juuri siitä mihin olimme menossa. Meillä olisi matkaa vain n. 1 NM. Eivät tarjonneet apua suunnistukseen.
Osoittautui, että vesi ei riitä, kaiku 1,60 m . Matkanteko loppui siihen. peruutetaan ja etsitään syvempää vettä. Veden ei vielä olisi pitänyt laskea alaveteen läheskään.
Valonheittäjällä löydettiin Simradin osoittaman väylän vierestä koivusaloin ja heijastimin merkitty reitti. Sitä lähdettiin etenemään 1-2 kts vauhdilla. Koivuja löytyi ja näytti siltä ,että perille päästään. Sitten jälleen kaiku 1,6 m lähes keskellä väylää. Peruutin ja pyörittiin hetki vapaassa vedessä ihmetellen mihin nyt. Olin ajatellut paluuta syvään väylään ja ankuriin jäämistä, kun toppasi. Ei lähtenyt eteen eikä taakse. Yritettiin kaikilla käytettävissä olevilla keinoilla, paitsi, ettei otettu jolla ja ankkurimenetelmää käyttöön. Siinä pysyttiin jumissa koko ajan tiukemmassa. Pyysin apua sataman nimellä VHF:llä. Resqui keskus lupasi lähettää jonkun. Ei kestänyt kauaa, kun alus tuli. Yritettiin vetää taakse ja eteen ja sivulle. mikään ei auttanut, mutta mitään ei myöskään hajonnut.
Vetoporukka totesi, ettei irtoa ja toivotti hyvää yötä. Viimeistään 10 tunnin päästä olette irti.
Mietin mielessäni, että taisi käydä vanhanaikaiset. Muistin kuvan Dunckerin kirjasta . Merivuokko makasi kyljellään Ranskan rannikolla. Oletimme, että avuksemme tulleelle miehistölle tilanne oli tuttu, mikä rauhoitti mieltä. Eihän tässä muuta, kun katsotaan miten vinoon päädymme. Vesi alkoi häipyä viereiseltä penkereeltä. Kallistuimme noin 20 astetta ja siihen jäimme. Kunnollisen yöpalan ja parin rauhoittavan jälkeen kävimme nukkumaan- Oli tyyntä ja rauhallista. Kello herättämässä klo 06.00. Vene oli kiinnitetty viereiseen koivuun/merkkiin,
Aamulla herätessäni paatti oli suorassa, mutta hiukan vielä kölistä pohjassa. Olimme aivan väylän reunassa. Vuorovesivirta oli pyöriessämme neuvottomina vienyt Kristiina II:sen jonkun mutavallin päälle. Senvuoksi se ei liikkunut eteen eikä taakse. Katsoessani ulos kaikkialla oli jälleen vettä, emmekä voineet todeta yöllisen keskustelun aiheena olleen viereisen penkereen laatua. Oliko se kallio- vai mutaperää. Itse kannatin jälkimmäistä vaihtoehtoa. Vetoa ei lyöty.
Satama oli parin kaapelin päässä. Näytti paljon isommalta kuin mitä karttanäytöltä oli voinut kuvitelle. Pari purjevenettä lähti ulos ajellen koneella vierestämme.
Aamupalaa nautittaessa totesin, että tästä lähdetään heti, kun se on mahdollista. Kiinnityksemme ei ole varma eikä täällä oikein viihdytä. Jätimme Spiegeroogin sataman ja väylän suuntana Borkumin saari. Ulos tullessa huomasin, ettei Simradin tarjoama sisääntuloväylämme ollut enää merkitty. Uusi väylä oli hieman toisessa paikassa.
Samoin oli sisäänmenoväylän kohdalla. Kokemusta on taas saatu.

31.08. seitsemästoista matkapäivä

Päivän kryssin jälkeen saavumme tyyntyvässä illassa koneella ajellen Borkumiin. Väylä on selvä ja lisäksi on valoisaa. Klo 2005 köydet kiinni Burkan Harbourin laivalaituriin.
Uivia ponttoonilaitureita tukevaan tekoa, mutta hyvin suojatut reunukset. Vene ei ole vaurioille alttiina. Sataman suuaukko on etelän puolelle täysin avoin.
Laitureissa on useita erilaisia veneitä purje- sekä moottoripaatteja. Toisten veneiden miehistöjä ja kippareita tervehditään sekä maissa että veneissä. Satamatoimisto on kiinni, mutta avautuu aamulla klo 0700.
Illalla ei ollut muuta ohjelmaa, kuin että kävimme Harrin kanssa kylmässä suihkussa, koska poletit olisi pitänyt ostaa satamatoimistosta.
Iltapalan jälkeen punkkiin.

01.09. kahdeksastoista matkapäivä.

Satamapäivä. Ryhdyttiin pyykille. Kaksi koneellista ja linkoukset jäivät satamakapteenin vaimolle. Muuten vietetään päivä kierrellen saarta. Tutustutaan kulttuurikeskukseen. Se on iso ja komea. Etsitään sopiva ruokapaikka yhden kävelykadun 50 kymmenestä tarjolla olevasta. Italialaisen tarjoama kala-ateria oli maukas ja riittävä. Hinta laatuun nähden halpa. Kaupungin keskustaan mentiin bussilla ja takaisin tultiin junalla, joka oli eräänlainen nostalgiasekoitus vanhaa ja uudempaa, mutta ei uutta. Paluumatkalla oli jo tunnelmaa raiteiden kolistellessa yksikertaista sanomaansa, klonk…. klonk.
Matkailusesonki oli kuulemma totaalisesti ohi, Dieseliä tilattiin omiin kannuihin satamakapteenin farmaritankista 30 l. Kannettiin itse 100 m veneelle.
Illemmalle mentiin satamakapteenin nettikahvilaan, hoidin laskumme huomiseen aamuun ja yritin saada verkkoyhteyden toimimaan kannettani kanssa. Ei onnistunu, Soitto Arille auttoi avaamaan w-lan verkon, mutta aika loppui, satamakapteenin sulkiessa 19.00. Avulias mukava heppuli, mutta ei joustanut aukioloajoissa. Sitä vähän ihmeteltiin purukalla.

02.09. yhdeksästoista matkapäivä

Harri lähti aamulla lautalla Amsterdamia kohti.
Hannu ja minä irrotimme köydet klo 11.55 määränpäänä Lauwersoog Hollannin suuren padon sisäpuolella noin 35 NM päässä. Tuuli oli SW 4-6 b ja loppumatkasta lähes tyyntä. Saavuimme 18.45 perille Noordegatin pienvenemarinaan padon sisälle. Paikka löytyi helposti.
Satama on hyvin suojainen ja kuulemma suurin Hollannissa. Siltä se näyttikin.
Kaikki asianmukaiset palvelut oli saatavilla.
Paikkakunnalla oli erittäin suuri kalastuslaivaston satama. laskeskeltiin noin 100 :aan nouseva määrä. Kylässä oli vain ok-taloja ja kalasatamassa joitakin ravintoloita ruokakauppa ja erittäin hyvin varustettu vene- laiva ja muu – tarvikekauppa. Ostin uuden vesitiiviin kompassilla ja mitta-asteikolla sekä valolla varustetun kiikarin 7x50 hintaan 99,00 ja kalastustarvikkeita, eli siiman isoja painokoukkuja ja jigejä. Kotiin olin yhteydessä puhelimella kuten päivittäin aikaisemminkin. Joskus, jos nettiyhteys oli, kirjoittelin e-mailia vaimolle. Samoin soittelin tai mailasin pojille, Suomeen ja Kiinaan.

03.09. ja 04.09. kahdeskymmenes ja kahdeskymmenesensimmäinen matkapäivä.

Satamapäiviä myrskytuulia pidellessä. Myrsky on naapuriveneen rouvan mukaan Yhdysvaltain rannikolta lähtöisin olevan Davidin peruja. Tuulee 20 m/s molemmin puolin ja sataa välillä rankasti.
Sama jatkui yön yli 4.9. eli perjantaihin. Katseltiin venekantaa, joka oli selvästi suurempaa kuin Sapokassa. Huomiota herätti runsas määrä paikallisia puukenkäpaatteja sivuköleineen ja puumastoineen. Niitä oli kaikkea kokoa noin kuudesta kuuteentoista metriin.
Illalla katseltiin netistä säätietoja ja päätettiin lähteä aamulla, jos sää sallii. Ennusteiden mukaan tuuli oli tyyntymässä.